AH Kurt/Finn ala sinä. Arvaa kenen yö parani juuri noin viisimiljoonaa kertaa paremmaksi? Uh, minun. Varoitan kuitenkin, että kellonaikaan ja paritukseen nähden tämä on mitä luultavimmin yksi iso kämäkomma. Mutta ehkä siä isona tyttönä kestät sen.
Eli siis joo, siun tekstisi on hunajaa. Ja angsti on hunajaisinta hunajaa, ja kun HURT yhdistetään parituksena angstiin ja siun kirjoittajantaitoihin niin tulos on sen mukaista. Rakastan niin paljon, miten siä saat angsteihisi yhden arkisen objektin ja sillä edetään liikkeelle. Kuten tässä oli taivas ja selkäranka ja universumit ja yksipuolinen rakkaus nivottu vain yhteen simppeliin asiaan - maalaamattomaan kattoon.
Kurt oli mukavan IC. Juuri sellainen, että välittää yksityiskohdista ja muusta. Ehkä hämmästyin hieman sitä, miten Burt käytti Broadwayta syöttinä siihen, ettei poika toteuttaisi ajatuksiaan, mutta kyllähän se toki toimi kun vähän aikaa asiaa mielessään käänteli. Miun mielestä se menee aivan varmasti niin, että Kurt miettii niitä syntyjä syviä yöllä ennen nukahtamistaan. Tai siis, sitähän sanotaan että rakastamansa ihmisen kasvot ovat viimeisimpiä mielessä olevia asioita ennen simahtamista. Ja Kurt on romantikko, kuten sarjastakin olemme päätelleet.
Hänen itkunsa on sadetta värittömässä maailmassa. Se ei huuhtele pois kipua, joka tuntuu hänen rinnassaan, vaan täyttää keuhkot ja saa hänet kakomaan suustaan kyyneliä yhtä aikaa kuin silmistään.
Rakastuin tähän lauseeseen ehdottoman paljon. Siitä huokui jotenkin se, että siinä oltiin käytetty eniten ajatusta. Se toimi, oli hieno kuvaus itkusta jota ei tule, mutta se tulvii silti ulos. Sellaisesta, joka vain sattuu eikä helpota. Ah, tiedän että se on väärin, mutta itkuinen ja elämässään rakkaudessa kituva Kurt on jotain mitä miä katselen ja luen ja kirjoitan suurella mielenkiinnolla. Varsinkin nyt tietty tällä parituksella, Klainen kanssa tulisi ongelma (ja yhyy yhyy siirappia se olisi kuitenkin lopulta).
Tuo loppu oli aika jännä. Miä tavallaan pidin siitä, että koko juttu töksähti vähän niin kuin ennen alkujaan. Sitten taas toisaalta olisin toivonut pari täytelausetta ehkä sinne väliin lisää. Jaa'a. Paha sanoa, koska on niin ristiriitainen fiilis. Miä nimittäin rakastan sitä faktaa, että Finn ei sano vihaavansa Kurtia, joten Kurt voi vielä elää utopiassaan, joka ei ole totta. Niin joo, ja koska olen minä, niin voin lukea rivien välistä, että ehkä Finn ei vain uskalla sanoa sitä r-alkuista sanaa. Hah. Joo, mielikuvitus lähtee nyt villeille raiteille. Ehkä kuitenkin, jos ei ajattele niin pitkälle, olisi siinä voinut olla se yksi lause lisää, tiedä sitten mistä, mutta jostain. Ihan vain, että loppu ei olisi ihan näin suurella voimakkuudella päättynyt pisteeseen.
Rakastin tätä taas ihan liikaa ja älyttömästi. Koska fini on nykyään täynnä Klainea, mutta tätä paritusta pitää etsimällä etsiä, niin otan nämä harvinaiset palaset kiitollisena vastaan. Ja paha olla pelkästään kiitollinen, kun luvassa on tällaisia sokeriherkkuja ah. Plussaa vielä nimestä, joka on hieno, ei liian taiteellinen hörhötsydeemi, vaan juuri sellainen mikä sopii tällaiselle angstiviipaleelle.
Kiitos tästä very mucho!
- Zachy, jonka pitäisi olla jo nukkumassa.
