Title: Pelkäät mitä pelkäät
Author: Sieppeli
Fandom: Axis Powers Hetalia
Genre: Huumori(kö?)
Hahmot: Englanti ja Ranska
Ikäraja: S
Summary: He (Ranska) stated that he's afraid of computers, Germany(and that he supposedly hates Germans in general, despite that he seems to get along with both brothers as of recent), Russia, Switzerland, whenever England is angry, and possibly Turkey.
A/N Löysin jälleen uuden kohdan Hetalia Archiveista josta piti kirjoittaa! Ranska pelkää tietokoneita? Pfffft!
Aivan, ja muuten:
Jamais de la vie = ei ikipäivänä, ei ikinä, ei tule kuulookaan.
* * *
”Oh god, senkun painat sitä nappia!”
Kaksi miestä istui yhdessä pöydän ääressä, toinen oli ehtinyt jo hiukan repiä hiuksiaan päästään vanhemman jääräpäisesti vastustaessa oppia uutta asiaa.
”Minä en tietokoneisiin koske.” Jankkasi Ranska kädet tiukasti vyötäröllään puuskassa, katsellen halveksuen Englannin läppäriä, jota oli tarkoitus käyttää opiskelutarkoitukseen, tietokoneen käyttämisen opiskeluun. Vain hieman nuorempi valtio, Englanti, oli sinä päivänä kokenut suuren järkytyksen huomatessaan, ettei Ranska ollut koko ikänään – joka oli pitkä aika verrattuna tietokoneiden ikään – koskenut moiseen koneeseen. Englanti oli heti päätynyt tulokseen, että pitihän mies saada ulos laatikostaan, ehkäpä jopa Facebookkiin, siellähän ne kiistelyt nykyään käytiin. Olihan hän ehtinyt jo huomata ettei kyseistä maata ollut löydettävissä hänen kaverilistaltaan, mutta oli ajatellut sen johtuvan jostain muusta syystä. Facebookhan saattoi olla Ranskan mielestä epämuodikas.
Tehtävä oli kuitenkin osoittunut vaikeaksi, eikä syyn selvittämisessäkään kestänyt kauaa. Ranska kyllä pelkäsi monia asioita, Sveitsistä Turkkiin, mutta että tietokoneita? Ajatus luonnollisesti huvitti Englantia, mutta herrasmies kun oli niin piti nyt pienempää auttaa pääsemään peloistaan.
Englanti nojautui lähemmäs ja yritti mulkoilla Ranskaa silmiin.
”Anna käsi.” Hän lopulta sanoi ja ojensi omaansa. Vanhempi valtio katsoi kättä halveksuen.
”Puorquoi, miksi.” Hän tiukkasi.
”Tökätään se auki sitten yhdessä. Ei se räjähdä!” Englanti tiuskaisi ja ravisteli kättään miehen naaman edessä, ”Anna nyt se käsi tänne.”
”Jamais de la vie.” Ranska puuskahti ja käänsi katseensa pois. Englanti värähti kuullessaan inhoamaansa kieltä ja puristi kätensä nyrkkiin. Oli vain pienestä kiinni ettei se nyrkki tärähtänyt Ranskan poskeen.
”Open the computer.” Englanti määräsi nojautuessaan tuolinsa selkämykseen ja ristiessään itsekkin kätensä puuskaan.
”Jamais de la vie.” Ranska toisti saman lauseen.
”Open the computer!”
”Non!”
”You stupid-” Englanti ponnahti äkisti seisomaan ja tuijotti Ranskan vaaleaa hiuskuontaloa murhaavasti, vanhemman valtion mulkoillessa valkoista seinää. Nuorempi valtio kiristeli hampaitaan ja harppoi lopulta huoneen poikki. Ranska kurkisti varovasti mitä mies teki ja huomasi tämän ottavan pöydältä laukkunsa.
”Joko luovutat, chéri?” Hän kysyi pientä ivaa äänessään. Englanti mulkaisi häntä ja tuli takaisin laukkuineen. Vanhempi valtio kohautti olkapäitään ja käänsi katseensa pois.
Englanti oli kuitenkin varautunut kaikkeen.
”Sinä siis pelkäät tietokoneita.” Se oli enemmänkin toteamus kuin kysymys, eikä Ranska edes jaksanut vastata siihen enää, ”Mutta minäpäs tiedän mitä pelkäät vielä enemmän.” Hetkessä ranskalaisen valtasi pelko. Oliko Arthurin onnistunut tunkea Venäjä tuohon pieneen laukkuun? Hän käänsi katseensa hiukan säikähtäneenä, ja Englanti sujautti kätensä laukkuun. Hän otti ja pamautti pöydälle kaljapullon.
Ranska kohotti kulmakarvojaan ja katsoi pulloa pidätellen nauruaan.
”Mon chéri Angleterre, on kyllä totta että viini on parempaa, mutta alkoholi-”
”Ei sinulle.” Englanti keskeytti kylmästi. Ranska kohotti katseensa tämän silmiin ja huomasi terävät puukot jotka lävistivät häntä itseään niiden silmien kautta, ”You do nothing with this.”
”… Vaan?” Kysyminen alkoi olla turhaa sillä Englannin julma suunnitelma kävi ilmi erittäin nopeasti. Nuorempi valtio huomasi tämän ja virnisti pienesti silmiensä kautta avatessaan pullon korkin ja ottaessaan yhden hörpyn.
”Mitenkäs se tietokone?” Hän kysyi julmasti hymyillen. Ranska katsoi ensin miestä, sitten laukkua jonka arveli olevan pullollaan lisäpulloja ja sitten konetta. Lopulta hän valitsi vähemmän pelottavan vaihtoehdon ja painoi koneen auki.
”Autat sitten minua lisäämään Preussin Facebookissa kaverikseni.” Hän murahti hampaidensa välistä ja ojensi toisen kätensä näppäimistölle. Englanti virnisti ja istautui paikalleen.
”Tiesin ettet uskalla enää nähdä minua viinapäissäni.”
”VIHAISENA viinapäissäsi. Et ole ollenkaan suloinen silloin!” Ranska ärähti.
”Miksi haluaisin olla sinun läsnäollessa suloinen?” Englanti kysyi viattomasti ja otti toisen huikan pullostaan.
Epilogi
”Älä hyvä mies paina sitä!”
The end <3
A/N
Joo… Ei mitään lisättävää, en oleta että kukaan ymmärsi edes mistä oli kysymys ; D Pistetään kategoriaan ”hetkelliset päähänpistot, jotka löytyvät joskus niiden lojuttua työpöydällä viikkoja, jolloin valtaa kummallinen hinku julkaista ne”
Ehkä minun piti vain saada jotain edes hieman hauskaa aikaan, sillä viime aikoina olen kirjoittanut vain synkempiä tarinoita. Toisaalta yhdessä vaiheessa meinasin jo kirjoittaa tarinan Pohjoismaista ja Dreamworksin Möröt vs. Muukalaiset sekoituksesta, mutta sepä taisi lopahtaa siihen ; D Ehkä vielä joskus…
Jos se joskus tulee toteen, niin tässä vielä teaseri; ; D
Tanska: ”Mitä ihmiset kirkuu ku ne näkee sut, niiku vaik et… Varokaa, tuol on-!”
Ruotsi: ”… Su-san…”
Tanska: ”SuuuUUuu-san, oho, mä säikytin itteni.”
