Title: Kolmekymmentä hengenvetoa
Pairing: Saksa/Ludwig ja Italia/Feliciano
Rating: K-11
Fandom: Axis Powers Hetalia
Genre: Drama
Summary: Muistot ovat yhtä nopeita ja keveitä kuin perhosen siiveniskut, kuin hengenvedot.
Italian muistelmia Saksasta ja toisinpäin.
A/N: Löysin viime yönä pöyristyttävän vanhan, keskenjääneen luonnostelman ficistä koneeni kätköistä. Niitä näyttää putkahtelevan aina välillä. Jouluyö on oivaa aikaa viimeistellä tällaisia pienestä keskeneräisyydestään huolimatta hyvin lupaavia tapauksia. Huolittelin, mutten uskaltanut muokata tätä kovalla kädellä, etten rikkoisi ficin tunnelmaa. Jonkinlaista rosoisuutta saattoi silti aiheutua tästä vanhan ja uuden tekstin kohtaamisesta.
Tämä ensimmäinen osa on Italian mietteitä Saksasta, laitan Saksan (huomattavasti lyhyemmän) puoliskon joskus kun saan sen kirjoitettua(, koska valitettavasti se ei ole valmiina kuten tämä puolisko oli lähes täysin). Suoraan sanottuna, minulla ei ollut aavistustakaan tämän haasteen alkuperästä tai tarkoituksesta, kun kauan sitten vastaavan kohtasin. Muistelisin löytäneen tällaisen joskus jostakin ja kirjoitin nopeasti omani. Jos joku tietää tästä enemmän, saa toki kertoa.
Oletetaan jokaisen osaavan englantia? Vaikka ilman sitäkin kai pärjää.
Käytin ainoastaan valtioiden ihmisnimiä. Välillä viittauksia sinne sun tänne historian hämärään. Vaikka pitkälle tämä on vain yleispätevää. Tarkoituksena oli luoda jotain selkeää, suloista ja elämänmakuista.
Kolmekymmentä hengenvetoa
Osa 1 - Feliciano PoV
wind in your hair
Merituuli puhalsi yhtä kalseana kuin aina ja toi suolan maun huulille, kuisketta vieraista maista. Lyhyempi tasapainoili aivan kallion reunalla, Ludwig oli jäänyt suosiolla kauemmaksi. Alla pyörteili meri, jonka puhuri nostatti raivoaviin kuohuihin, aallot löivät valtavina vasten kallioita. Ludwig huusi jotain, ettei toinen vain tippuisi. Feliciano nauroi, tuuli tarttui tämän hiuksiin ja lähes samanväriseen kaulahuiviin.
sun on your face
Toinen oli nukahtanut auringon lämpimien säteiden vaikutuksesta ja nyt valopilkut tanssivat lehvien lomasta tämän kasvoilla. Feliciano suuteli nukkuvaa varovaisesti, varoen herättämästä ja ihmetteli, miten uni ja aurinko voivatkaan pehmentää vuosien teroittamia kulmia ihmisen piirteissä.
the look in your eyes
Hän pelkäsi Ludwigin kasvoja silloin kun tämä murehti, silloin otsalle piirtyivät viivat, jotka kertoivat oman tarinansa siitä, miten elämä oli toista heitellyt. Mutta toisen silmistä hän saattoi aina löytää sen hellyyden, sen lapsen, joka pyysi vain päästä kotiin.
in the snow
Lumi värjäsi maailman hetkeksi neitseellisen valkeaksi, kunnes saaste ja lika peittivät valkeuden harmaaseen. He olivat kuitenkin yhdessä aina yhtä valkeita, yhtä puhtaita, kuin nyt tämän rajattoman tähtitaivaan alla, kaksi lumienkeliä aivan vierekkäin.
the way you walk
Niin monta eri ihmistä ja silti vain yksi... Kaduilla, yleisillä paikoilla, tärkeissä tapaamisissa, niin virallinen ja suoraselkäinen... Kotona Feliciano olisi vain voinut tuijottaa toisen lantion kaarta ja pehmeämpiä askelia.
forgiveness
Yllättäen taivaansinisiä silmiä leikkaava tuskan viilto. Enemmän tai vähemmän varomaton sana kokoontumisessa, viittaus menneisyyteen, joka painaisi vaalean harteita ikuisesti... Hiljainen paheksunta ja ylenkatse olivat melkein pahempia kuin suorat syytteet, jotka nekin pystyi lukemaan kylmistä katseista. Anteeksiantoa ei ollut. Kukaan ei antaisi ikinä anteeksi Ludwigille, ei varsinkaan hän itse. Ei ikinä.
Feliciano ei löytänyt kipeistä muistoista tummuneista silmistä mitään anteeksiannettavaa.
orange sunset
Kaikki kuvastui mustana siluettina vasten punaisesta oranssiin liukuvaa sävyasteikkoa, joka oli kuin Jumalan taivaalle vesiväreillä maalaama. Mitkä sävyt, mikä voima niistä kauneuden lisäksi välittyikään... Tämä silta, tämä näkymä, käsi toisen kädessä, salpasi hengen.
you’re good at what you do
Liian usein Ludwig tunsi liian suurta turhautumista loputtomien paperipinojen, siivottavien pintojen loputtua. Toisen täytyi tuntea olevansa jatkuvasti hyödyksi, koko ajan todistaen olemassaolonsa oikeutus, kuin sitä ei olisi ilman jotain konkreettista todistetta. Silloin, tällaisina hetkinä, Feliciano sulki tämän syliinsä ja kertoi miten paljon tämä merkitsi, miten kukaan muu ei voinut saada hänen sydämessään aikaan samaa tunnetta.
body language
Lauseet, sanat, jopa pienet kuiskaukset olivat tarpeettomia ja olisivat vain rikkoneet tunnelman... Tämä hetki oli heidän ja ruumiinsa ottivat vallan, vartaloiden kiihkeä liike toisiaan vasten kertoi kaiken intohimosta ja rakkaudesta ja hellyydestä, joka kattoi kaiken muun heidän välillään.
hands
”Älä viitsi mököttää”, toinen pyysi hiljaa, epäsuora anteeksipyyntö, miten vaikeaa olikaan pyytää suoraan anteeksi, myöntää virheensä... Mutta Feliciano saattoi hyväksyä sanojen puutteen ja liiallisen ylpeyden, ne korvasivat kädet, jotka vaelsivat hänen selkäänsä pitkin, kylminä, mutta lempeinä ja niin tuttuina, ettei hän olisi ikinä vaihtanut niitä vieraisiin.
in silk
Ludwig käski polttamaan silkkilakanat, jotka olivat verhonneet hänen vuodettaan vasta yhden tähtien kirjoman yön ajan. Silloin Feliciano ihmetteli, mutta Ludwigin väsynyt hymy kertoi näin jälkikäteen kaiken.
you look handsome in a suit ; you look pretty in a dress
Miten paljon Feliciano italialaisena välittikään vaatteistaan, hän tahtoi näyttää juuri itseltään. Mutta siinä missä hänelle kelpasi mikä tahansa aina kirpputoritavarasta aina Ludwigin suosimiin hienoihin liikkeisiin, ei toinen saattanut koskeakaan mihinkään rättiin, mitä oli joku muu joskus käyttänyt.
tangled in the sheets
Feliciano kääriytyi punaisiin satiinilakanoihin. Oven kolahdus kertoi Ludwigin jo menneen, mutta tämän lämpö ja tuoksu viipyivät vielä pitkään lakanoissa ja hänen ympärillään.
while in the shower
Feliciano antoi kuuman veden ryöpytä päälleen ja kuvitteli sen pesevän pois kaiken kaipauksen ja kyyneleet, jotka olivat haudattu syvälle hänen sielunsa uumeniin. Kaikki kadotetut rakkaat, aina isoisästä erääseen omapäiseen pikkupoikaan. Ludwigin koputus ja kiireinen ärähdys oven takana kertoivat kuitenkin, että jotain hyvää, jotain kestävää hän oli tässä maailmassa saanut aikaan.
amazing kiss
Kipinät kohosivat kohti savuista taivasta, pyörteillen ylöspäin kuin hornankattilassa. Kuurouttava melu täytti korvakäytävät, mutta yksinkertaiset sanat pystyi lukemaan huulilta - eikä niitäkään tarvittu. Italialaisen vapisevista käsistä maahan pudonnut valkoinen lippu oli verestä ja tomusta tahriutunut punaisen ja harmaan kirjavaksi. Maailma ympärillä leimahteli samoissa väreissä, mutta erään täysin toisiinsa keskittyneen parin yksityinen, yhteinen maailma oli yhtä valkea kuin tuo lippu oli ollut kokonaiselta elämältä tuntuva aika sitten. Vaikka rohtuneet huulet maistuivat yhtä verenkarvailta kuin sota heidän ympärillään.
pretty in pink
Hän ei tiennyt miksi, mutta nähdessään joululahjaksi antamansa tietenkin liian ison villapaidan Ludwigin päällä, samaa sävyä toisen raivokkaasti punastuneiden kasvojen kanssa, tunsi hän itsensä tyytyväiseksi kuin aikoinaan nähdessään ensimmäistä kertaa saman sävyn kalpeilla poskilla.
sweet nothings ; soft whispering
Ei niillä oikeastaan ollut mitään merkitystä, sanoilla. Feliciano lupasi Ludwigille liikaa ja toinen lupasi vuorostaan hänelle kuun ja tähdet ja kumpikin lupasivat olla tässä ikuisesti. Silti aamun tullen jompikumpi nousi ja lähti, peläten sydämessään lopullista lähtöä, jolloin lupaus olisi viimeisen kerran rikottu.
in the rain
Lempeässä kesäsateessa maailma näytti raikkaammalta ja pehmeämmältä kuin aiemmin, vesipisaroiden putoillessa kuin hidastettuina maailmaan, pyöristäen terävät kulmat pois, myös heihin kahteen hioutuneet karkeat kohdat.
soft lips
Huolimatta siitä, että Ludwig yritti kiinnittää hänen huomionsa sotilasharjoitukseensa, eksyivät Felicianon silmät aina tämän ohuille huulille, melkein aistien miltä ne tuntuivat hänen omiaan vasten.
jewelry
Kultasepänliikkeen joululehtinen käski ostaa vaimolle upeita usean karaatin koruja joululahjaksi. Feliciano ehdotti samaa rakkaalleen, mutta tämä totesi, ettei voisi ostaa mitään niin arvokasta mikä riittäisi, mikä olisi yhtä kallisarvoista, kuin Feliciano.
scent ; musk ; perfume ; cologne
Huolimatta niistä kölninvesistä, joita vaalea suosi, piti Feliciano kuitenkin toisen omasta ominaistuoksusta kaikkein eniten.
flushed cheeks
Ludwig punastui melkein yhtä paljon kuin jäätyään ensi kerran kiinni siitä, millaisia lehtiä piilotteli Felicianolta selkänsä takana, mutta tällä kertaa sen tähden mitä Feliciano teki.
asleep on the couch
Hän oli nukahtanut, toisen palatessa liian myöhään työasioilta. Pöytä seisoi pimeässä keittiössä tunteja sitten katettuna. Aamulla Feliciano olisi huonosti peitellyn loukkaantunut ja Ludwig pahoillaan, ei hän olisi saanut antaa toisen odottaa näin kauan turhaan.
intoxicating
Ei Feliciano olisi osannut enää päästää irti, yksi suudelma johti toiseen ja he olivat liian pitkällä keskeyttääkseen, molemmat tietäen etteivät osaisi enää koskaan lopettaa sitä, mikä nyt oli alkanut.
singing voice
Ei Ludwig eikä Felicianokaan koskaan myöntänyt osaavansa laulaa, mutta salaisesti lyhyempi nautti kuullessaan hyräilyä aamutuimaan keittiöstä, kun vaalea vielä kuvitteli hänen nukkuvan.
clear blue skies
Taivas oli silloin niin sininen, niin pilvetön, että sen uskoi jatkuvan samanvärisenä aina ikuisuuteen saakka. Miten Feliciano toivoikaan että heidän tulevaisuutensa voisi olla yhtä selkeä ja poutainen. Mutta samalla tavalla kuin taivas välillä säteili kauneuttaan, välillä myrskysi, vaihteli heidän elämänrytminsä yhtä kiihkeässä tempossa, hidastuen joskus lempeäksi ensilumen putoiluksi.
first sunlight in the morning ; sunrise
Feliciano sanoi aina rakastavansa auringonnousua ja uutta päivää, mutta hiljaa hän tuumi Ludwigin olevan hänen auringonnousunsa.
the view from here ; vista
Silloin kaikki näytti vielä niin selkeältä, yhtä selkeältä kuin näkymä toisen asunnon ullakon pienestä ikkunasta. Mutta yhtä varmasti kuin taivas vetäytyi pilveen, yhtä varmasti myös maisemat samentuivat ja ikkuna naarmuttui ukkosmyrskyjen piiskatessa sitä.
vibrant colors
Ludwig oli aina niin selkeä vaaleissa kauluspaidoissaan, niin mustavalkoinen, mutta Feliciano itse edusti koko värien kirjoa; hän verhosi itsensä sateenkaarensävyihin ja halusi tartuttaa eloisan palettinsa sävyt myös elämäänsä, yhtä värikkäinä ja voimakkaina.
I watch your back as you walk away
Niin usein Feliciano oli joutunut luopumaan asioista jotka tahtoi pitää, tällä kertaa hän pitäisi kiinni kynsin ja hampain. Ei koskaan päästäisi irti Ludwigista. Roikkuisi vaikka väkivalloin mukana, loppuun saakka.
Ja silti se taisi tällä kertaa olla Feliciano itse, joka jätti toisen yksin pulaan. Avasi hitain ottein tutuksi käyneen talon oven ja paiskasi sen takanaan kiinni, suunnaten kohti paikkaa, johon tiesi liittoutuneiden kokoontuvan. Kansansa vuoksi. Mutta se osa joka käänsi takkinsa, vaihtoi puolta ja hylkäsi Ludwigin, ei ollut Feliciano vaan Italia. Ja jälkimmäisellä oli aina viimeinen sana näissä asioissa.
Feliciano oli jättänyt Ludwigille jotain, mitä tiesi toisen vielä tarvitsevan. Valkoinen lippu.
