Kirjoittaja Aihe: Ilman rakkautta ei minua olisi olemassa (draama, tuplaraapale, S) || Neville PoV  (Luettu 2220 kertaa)

Charla

  • Neville-addikti
  • ***
  • Viestejä: 117
Title: Ilman rakkautta ei minua olisi olemassa
Genre: Draama, tuplaraapale
Charecters: Neville Longbottom
Rating: S
Summary: Ja minä itkin heidän äitinsä kuollessa.
FF100: 028. Lapset

A/N: Mulla on ollu tänään kummallinen yö, olen kirjoittanut yhtä jos toistakin. Tämä on siis mulle ainakin kummallista, kun on niin pitkään ollut blokkia päällä. No joo, tässä tekstissä taas on tulkinnanvaraa. Musta olisi kiva kuulla teidän tulkintojanne ja muutenkin mielipiteitänne. :)



Ilman rakkautta ei minua olisi olemassa.

Kun kaksi ihmistä yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla tuottaakseen siitä hetkestä muiston, jota voi koskettaa, josta voi huolehtia. Siinä tarkoituksessa synnyin minä.
A. Ollakseen lapseni on hänen nimensä liian vahva. Ollakseen lapseni on hänen piirteensä liian vahvat, hänen olemuksensa tulinen. Suuttua, rakastaa, suuttua. Minä vien hänet puutarhaan kävelylle, piknikille, maailman ympäri, mihin ikinä vain.
C. Hän oppii kaiken nanosekunnissa. Hän muistaa kaiken, kaiken. Minä olen hänen oppilaansa ja ohjaajansa tässä maailmassa. Minä kerron hänelle kaiken kaikesta, tai kaikesta minkä tiedän. Jos en tiedä, otan siitä selvää.
E. Hän unohtelee, on rakastettavan kömpelö, kertoo huonoja vitsejä, hermostuu pienistä. Hänen kohdallaan minä toivoin pitkään.

Parantaja kertoi minulle viime viikolla, etten koskaan ole lapsia kyennytkään tekemään. Keitä he sitten ovat? Minun lapseni, joissa näkyy minun vaikutukseni.

E. Toivoni olen menettänyt, mutta kiintymystäni en. Minä opetan hänelle, kuinka pärjätä kaltaisenani tässä maailmassa.
Lapset. Enkä minä aio kertoa teille. Te olette minun ainiaan, joten eihän sillä olisi edes minkään maan merkitystä.
Se hetki, joka heidät sytytti, oli raakaa himoa, mutta vaikka he ovatkin syntyneet ilman rakkautta, ei sitä heidän elämästään tule koskaan puuttumaan.
Ja minä itkin heidän äitinsä kuollessa.

Ilman rakkautta ei heitäkään olisi olemassa – enää. Minähän pidän heitä pystyssä.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 22:34:31 kirjoittanut Pops »

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Tässä on jännä tyyli, mihin en ole ennen törmännyt. I love it! <3 Hieman mysteerinen, ei selittele itseään, saa pohtimaan asioita. Kiitos tästä. <3

-Ansa

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin