Avainlintu | S, päähenkilönä avainlintu, angst, ficlet

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Avainlintu
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: angst, ficlet
Ikäraja: S
Päähenkilö: Avainlintu
Summary: Miltä Viisasten kivestä tutusta avainlinnusta tuntuu, kun sitä ruhjotaan? Näe VK tapahtumista hetki eri näkökulmasta.

A/N: FF100:n sanalla 080. Miksi?
Omistettu Siiselille, jonka jouduin jättämään yksin meseen D:



Avainlintu

Kivikova, valtava käsi jahtaa minua.

Lennän minkä jaksan. Mutkittelen, teen äkkikäännöksiä ilmassa, mutta silti se vain pysyy perässä. Onneksi toverini, perheeni täynnä samankaltaisia, auttaa minua. Ne tyrkkivät, nokkivat ja pistelevät kalman kelmeän käden omistajaa. Tämä huitoo heimoni pois tieltä, näen kuinka he törmäävät vingahtaen seinään. Vihani yltyy. Mikä oikeus jääkylmillä käsillä on ruhjoa meitä näin? Miksi sen täytyy jahdata meitä? Minä ja sukuni haluaisimme vain elää rauhassa.

Sydämeni läpättää, panikoiden räpyttelen eteenpäin, mutta käsi saartaa minut. Sormet kietoutuvat ympärilleni, puristuvat metallinahkaani, painavat siivet kylkiini. Niiden haltija päästää kimeän riemunkirjavan kiljaisun ja kaartaa minä kuristuneena nyrkissä ovelle, törkkää minut sisään kylmään metallikoloon ja kääntää.

Pelkäsin niskani taittuvan tuon metallikidan suussa, mutta väännön jälkeen huomaan olevani vielä elossa. Silmät pelon kostuttamina ja siivet vinkuroiksi vääntyneinä peruutan pois nielusta ja hitaasti lennän takaisin ystävieni luokse. Jokainen siiven isku sattuu yhä enemmän. Minut on häväisty. Parveni lohduttaa minua ja muita pahemmin loukkaantuneita. Se lämmittää minua vain hetken, sillä pian tunnelma sähköistyy.

Kolme pienempää ihmistä tulee sisään. He keskustelevat hetken ja sitten yksi niistä tarttuu kirottuun luutaan, jonka avulla nuo voivat napata meitä. Kaksi muuta seuraavat perässä. Tällä kertaa olemme valmiita ja syöksymme piikikkäänä kekona heidän päällensä ja pakenemme nopeaa.

He kuitenkin ovat juonikkaita ja yksi erityisen hyvä liikkeissään. Taas ystäviäni lyödään kiviseinään ja kun minut huomataan, takaa-ajo alkaa tosissaan. Ei kauaakaan kestä, kun yksi käsi lyö minut seinään ja hän liitää avaamaan oven. Tälläkin kertaa pelkään henkeni puolesta. Selviän, mutta en usko samaa ensikerrasta. Olen siihen liian heikko, olenhan vain lintu.

[Antelope]

♥

En tiedä mitä sanoa.♥ Anteeksi...

Antelope

[Siiseli]

Oww, ihana <3 Tykkäsin tästä semisti paljon! Ihana <3 Aww<3

Hyvin pystyi samaistumaan siihen, miten ilkeästi Avainlintuja kohdeltiin. Uww, olen sanaton.

- Siiseli

ps. mää rakasta sua! ♥

[Eeyore]

Aloittaisin sanalla "oh", jossen olisi aloittanut sillä jo liian monta ficciä.
Voi että. Potteria lukiessa ja kirjaa katsoessa avainlinnut tuntuivat pahoilta otuksilta, jotka halusivat vain tulla ja tökkiä Potterin jengiä. Tässä sait asian päälaelleen.
Pidin tämän synkästä ja mielipahaa aiheuttavasta tunnelmasta. Mielipahalla tarkoitan sitä, kuinka avainlinnun kohtelu aiheutti minussa halun tehdä jotain Harrylle ja kumppaneille, ja pitää huolta tuosta nurjitusta otuksesta. Olit taidokkaasti saanut kierrettyä oikean juonen tähän, mutta avainlinnun surullisesta näkökulmasta; kuinka jotkut tosiaan haluaisivat aiheuttaa pahaa hänelle? Ja kuinka seuraava kerta saattaisi olla hänen viimeisensä, vain sattumalta, koska sattuu juuri avaamaan tuon kyseisen oven.
Hämmennyin jopa, koska olen lukenut sinulta erilaisempia ficcejä, mutta tämä oli oikein hyvä yllätys. Pidin todella paljon tämän tunnelmasta, koskettavuudesta ja siitä, miten olit saanut kaiken mahdutettua noin pieneen, värisyttävään pätkään. Ja miten se eläimen näkökulma oli tähän luotu; ei sitä ihan heti ajattelisi, että Avainlintu on tosiaan elukka, taikamaailmassa vain.
Mut loppuun on pakko ilmottaa yks virhe:

Ei kaukaakaan kestä

Ei paha, mutta kuitenkin.
Ihana välipala, tunteita herättävä kirjoitus. Kiitos ^^

[Nukkemestari]

Antelope, joskus sanattomuuskin on tarpeeksi<3

Siiseli hyvä kun pidit

Eeyore Kauhee mikä kehunta. Mietin juuri kirjoittamaan aloittaessani "niin... miltä tuntuisi jos pää työnnettäisiin lukkoon ja väännettäisiin?" Avainlinnulle oikeuksia, ne on sentään eläviä!

[Odo]

Oij, tää oli erikoinen ficci ja tykkäsin todella kovasti! Idea oli mielenkiintoinen, itse en olisi ikinä keksinyt kirjoittaa noiden avainlintujen näkökulmasta, saatikka osannut ajatella niitä elävinä olentoina. Teit vaikutuksen tällä, voi niitä raukkoja! Avainlinnun "minä"-kertominen oli todella sujuvaa ja hassua, mutta avainlintua kohtaan sait tuntemaan pikkuisen sääliä.

Muutenkin kuvailu oli todella hyvää, pituudeltaan juuri sopiva. Pieneen pakettiin saatu laitettua paljon asiaa ja näytetty todellakin erilaisin silmin Viisasten kiven tapahtumia. Tuo Voldemortin nauru oli jotenkin sellainen niin voldemainen, tai siis sellaiseksi tilanteen voisin kuvitella, että se nauraa siellä innokkaana saadustaan saaliista, askelen lähempänä viisasten kiveä. Tai voihan se olla, että kimeä riemunkirjava nauru kuului Oravallekkin, mutta no itse ajattelin sen Voldemortina, vaikken kyllä tiedäkkään voiko se sielunpalanen/kasvot nauraa sitä kylmää naurua, jota Voldemort yleensä nauraa.. 

Todella hienoa tekstiä, ja vaikka kommentointi kampanjasta tullaankin, en osaa antaa oikein mitään rakentavaa. Kirjoitus-asu, minämuoto, rakenne ja itse tarina olivat kaikki todella hyviä, joten en oikein osaa sanoa mitään parannettavaa.

Tämmöisiä eläväesine ficcejä pitäisi olla enemmänkin. :>
Pitää muuten rueta seuraamaan tuota FF100:stasi, kun aihekkin vaikuttaa mielenkiintoiselta :>

Kiittäen ja kumartaen,
Odoshi

[Nukkemestari]

Nukkemestari kiitää jälleen Odoshi-murua kommentoinnista!
Tosiaankin, kun on ff100:n aiheena on taikaotukset, tulee keksittyä aika erilaisia tapoja viedä sitä eteenpäin. Kun täällä jästimaailmassakin kitistään eläinten oikeuksista, ja avainlintu on tosiaan avaimen muotoinen lintu, niin suunnattomasti ihmettelen, miten niitä voidaan vaan törkkiä avaimenreikiin ja vääntää? Kerrassaan kamala ajatus. Ajattelee vaikka jotain kania, jonka pää työnnetään metallikoloon ja sit väännetään... hyhyi... *väristyksiä*

Kiitos kommentista,
~Nukkis