Nimi: Valkokultaa
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: House M.D.
Genre: Draama menee varsin lähelle. Ficletti.
Ikäraja: K-11
Paritus: Gregory House/James Wilson
Varoitukset: Koska Suomessa pyörii vasta kausi 5. niin katsoisin oleelliseksi sanoa että spoilaa kuudennen kauden jaksoa ”The Down Low”.
Vastuuvapaus: Minähän taas en omista mitään, vaan leikin muiden leluilla vailla rahallista korvausta.
A/N: Ei varmaan ole mikään yllätys että tästä nimenomaisesta kohtauksesta on kirjoitettu sata ja viisi ficciä jo entuudestaan, mutta parantumattomalle slashterille on pakko. On vain pakko.
Valkokultaa
Itse asiassa rasiassa oli oikea neljäntoista karaatin valkokultainen sormus. Tosin House ei saisi koskaan sitä tietää, sillä koko tämä kosinta oli olevinaan vain humoristinen vedätys. Jota se suurimmaksi osaksi olikin, koska House oli kusipää ja yritti viedä kaikki mahdollisuudet Wilsonilta koskaan onnistua nättien tyttöjen kanssa.
House oli niin paha ihminen, että oli valmis esittämään mukavalle naiselle homoa parasta kaveria päästäkseen tytön pikkareihin. Hyvä on, Wilson ampui yhtä kovilla takaisin. Nyt heistä kumpikaan ei saisi mukavaa alakerran Noraa, sillä Wilson oli piruuttaan mennyt peliin mukaan. Nyt ainakin yksi ravintola ja sen parikymmentä asiakasta kuvitteli heidän olevan homoja. Norasta puhumattakaan.
Ei, vielä parempaa – juuri kihlautuneita homoja.
Wilsonilla ei ollut aikomustakaan paljastaa, ettei hän ollut keksinyt tätä juonta vain näpäyttääkseen takaisin. Salaa hän oli jo kauan ollut Houseen rakastunut. Ongelma oli tietysti se, ettei Wilson ollut homoseksuaali, eikä varmasti ollut Housekaan kaikesta maitorauhaskiintymyksestä arvioiden.
Wilson oli biseksuaali.
Ehkä.
Jos nyt jonkun ahtaan lokeron itselleen haluaa löytää. Wilsonhan oli ollut korviaan myöten rakastunut parhaaseen ystäväänsä nyt kaksikymmentä vuotta. Sukupuolella ei juuri nyt ole mitään väliä, sillä House kuvittelee tämän olevan vain vitsi. Mutta Wilson ei kertoisi totuutta nyt. Eikä välttämättä koskaan. Miksi muuten hän olisi halunnut iskeä Noran?
Wilson nauraisi nyt pilkallisesti vedettyään keskinäisessä kiusanteossa pidemmän korren, mutta ei tunnustaisi ostaneensa kalliista kultasepänliikkeestä kaupungin keskustasta hienoimman ja eleganteimman sormuksen jonka löysi. Sen sisäpintaan oli jopa kaiverrettu molempien nimikirjaimet ja päivämäärät. Se oli kaunis. Liikken omistajakin oli valintaa kehunut. Wilsonilla oli sille myös pari, hänen omansa, jota hän ei koskaan kokeilisi sormeensa.
Mutta House on luonnollisesti liian vittuuntunut edes katsomaan sormusta rasiassa pidempään kuin sekunnin. Joten Wilson saa rauhassa elää fantasiansa sitä rikkomatta. Hän oli saanut sanoa ääneen olevansa rakastunut. Hän sai juoda lasillisen viiniä ja katsoa noihin sinisiin silmiin, vaikka ne leimusivatkin syvää ärtymystä. Tämä oli Wilsonin ilta, sillä Wilson oli voittanut.
Ei haittaa, ettei mikään tästä ollut totta. Ei haittaa, jos mistään ei koskaan tulekaan totta, sillä Wilsonille jää tuo valkokultainen sormus, jonka hän vain yksin tietää olleen aito ja kaikella vilpittömyydellä ojennettu.
FIN
