Kirjoittaja:Minä eli Kafee
Beta:Miimii
Nimi:Paritus:Bellatrix/Sirius, (Bellatrix/Rodolphus)
Genre:Angst, Romance
Ikäraja:S
Summary:Bellatrixin viha, rakkaus ja katkeruus.
Vastuuvapautus: Row omistaan kaiken muun paitsi juoni on minun
A/N:Piti tulla tripla raapale mutta sanoja tuli muutama liikaa. Menköön sitten ficlettinä
Idea ficciin tuli Verbaalin biisistä Psykopaatin päiväkirja
Mitä pitäisi tehdä? En osaa muuta kuin olla katkera ja vihata sinua. Pilasit elämäni pelkästään syntymällä, silloin meidät luvattiin toisillemme. Se, että ryhdyit verenpetturiksi tuhosi kaiken sen, mitä olin lapsesta asti pitänyt ainoana tulevaisuutena, vaimoksesi tulemista. Olisihan se pitänyt arvata jo kun menit rohkelikkoon, mutta silti jaksoin toivoa, niin kuin koko muukin suku toivoi. Kaikki olisivat halunneet sinusta kasvavan kunnollinen puhdasveristen aatteita kannattava mies, ehkä jopa kuolonsyöjä. Kun karkasit, jouduin vihdoin hyväksymään sen, ettemme menisi koskaan naimisiin. Etsin itselleni toisen miehen, tällä kertaa en antanut isän sopia avioliitostani. Valitsin Rodolphus Lestrangen, rikkaaseen puhdasveriseen sukuun kuuluvan miehen. Hän on vanhempi Lestrangen veljeksistä ja siten parempi valinta, hän saa suvun kartanon ja lähes koko omaisuuden. Rodolphus on lisäksi kuolonsyöjä ja kuten toivoin, hän esitteli minut Pimeän lordille. Elämäni onnellisin päivä oli kun täytin 17 vuotta, silloin menin Rodolphuksen kanssa naimisiin, mutta vielä parempi asia oli, että silloin minusta tuli kuolonsyöjä.
Herramme kadottua jouduin Azkabaniin mieheni, hänen veljensä ja nuoren Barty Kyyryn kanssa. Siellä kaikki ikävät muistot tulivat mieleen, eivätkä jättäneet minua rauhaan. Pian tulit sinäkin, sanoivat sinun olevan kuolonsyöjä. Nauroin niille huhuille, tiesinhän millainen todella olet. Kun karkasit, olin vihainen ettet ottanut minua mukaan. Olinhan monet yöt kuunnellut kuinka unissasi huudat nimeäni, vai olinkohan kuvitellut sen? Rodolphus on varmasti aina tiennyt, että rakastin sinua ja hän tiesi minun haluavan kostoa. Hän oli hyväksynyt sen, että hän oli minulle vain toinen vaihtoehto, ei koskaan ensimmäinen. Jotenkin onnistuimme pitämään onnellisen avioliiton kulisseja yllä.
Kun vihdoin sain kostoni, se ei helpottanutkaan oloani vaikka olin aina luullut, että kosto vapauttaisi minut vihastani ja katkeruudestani sinua kohtaan. Toisin kävi. Tappamisesi on ainoa asia, jota kadun.
Tylypahkan taistelussa näin Mestarin kuolevan, silloin tajusin, että kaikki loppuu. Minullakaan ei ole syytä elää. En ehkä pääsisi sinun luoksesi, luulen, että menit sinne parempaan paikkaan. Minä taas luultavasti menen ikuisiin liekkeihin Helvettiin. Mutta se on sen arvoista, jos se poistaa edes hetkeksi tuskan sydämestäni.
