Särjimme toisemme Rakkaani [S, Harry/Draco]

[Ruskapoika]

Title: Särjimme toisemme Rakkaani
Author: Börje
Rating: S
Genre: Angst, Romance
Pairing: Harry/Draco
A/N: Palailen taas kiusaamaan Teitä teksteilläni. Tää on nyt tämmönen yön pikkutunneilla syntynyt tekstin pätkä. Komenttia saa ja pitää laittaa, niin risut kuin ruusutkin. Joo, mie tiiän, ettei puhekieltä kannattais käyttää, mie en vaan jaksanu vääntää sitä kirjakieliseks pahoitteluni

Särjimme toisemme Rakkaani

Astiat lensivät halki ilman, osuivat seinään ja rikkoutuivat palasiksi. Kaksi miestä huusivat toisilleen.

Toisella oli platinanvaaleat hiukset ja jäänharmaat silmät. Blondin silmät leiskuivat vihasta tämän katsoessa smaragdinvihreisiin. Smaragdinvihreät silmät omistavalla miehellä oli korpinmustat hiukset, silmälasit ja salaman muotoinen arpi otsassa.

"Se ei oo yksin mun syy, Draco!" tummatukkainen huusi. Dracoksi kutsuttu mies hätkähti.
"Ei yksin sun syy?" blondi sihisee. "Miten niin muka EI!? Miten niin EI Harry!?" Hän karjui.
"Sää ajoit mut siihen tilanteeseen! Mää en ois koskaan tehny sitä, jos SÄÄ et ois ajanu mua siihen!" Harry vastasi huutaen raivosta kiehuvalle Dracolle. Vettä täynnä oleva vesikannu nousi Dracon käsissä hänen pään yläpuolelle, josta se lensi vauhdilla päin lattiaa. Samalla sekunnilla tapahtui monta asiaa, lattiaan osunut kannu särkyy, sirpaleet kimpoilivat lattiasta, vesi levisi suureksi lätäköksi parketille, Draco murtui.

Kyyneleet valuivat pitkin Dracon sileitä poskia. Hän katsoi surullisena Harryä ja pyöritteli päätään. Draco kietoi kätensä ympärilleen, halatakseen itseään, suojellakseen itseään.
"Riitaan tarvitaan aina kaksi, Harry. Kaksi. Ei ihminen pysty siihen yksikseen", Draco kuiskaa itkun käheällä äänellä, kyyneleiden kastellessa poskia ja silmien alkaessa verestää itkemisestä. Harry astui askeleen lähemmäs mutta Draco pudisti päätään.
"Älä Harry."

Harry pysähtyi paikoilleen, seisoi siinä hetken, kunnes lähti kävelemään keittiön ovelle. Dracon jalat pettivät ja hän lysähti polvilleen vesilätäkköön. Vesi imeytyi nopeasti housujen kankaaseen, kastellen Dracon polvet ja sääret.
"Miksi?" hento kysymys karkasi Dracon huulilta.

Harry pysähtyi, laski kätensä oven kahvalle ja kääntyi Dracoon päin.
"Koska särjimme toisemme, Rakkaani", Harry vastasi käheällä äänellä, kyynelten värittäessä nyt hänenkin kasvoja. Harry poistui asunnosta Dracon jäädessä lattialle istumaan.
"Hyvästi Harry, Rakkaani."
Heidän yhteinen tiensä oli tullut tiensä päähän, haarautunut ja he olivat valinneet eri tiet.

[carr0t]

Tämä oli tosi ihana ja surullinen fic.
Kirjoitat todella hyvin( :

[Resonanssi]

sä oot yksi mun lempikirjottajista, oonko jo muuten sanonut sen?

sun tekstejäs on niin ilo lukea.
ja tämäkin oli niin hyvin tehty, taas

Dracoa kävi niin sääliksi, mitä Harry on menny taas tekemään?
Dracon polvilleen putoaminen oli mun lempparikohta, se vaan iski jotenkin.

ei muuta, ilmotin vaan lukeneeni.

[Ruskapoika]

Kiitos hekuista ja kommentistasi, carrot

Resonanssi: Oii, tuo kyllä iski hymyn huulille, kun noin kauniisti menit sanomaan <3 Ja Harry on ilkee ja siitä ei koskaan tiedä mitä se menee tekemään :< Kiitos siullekin kommentistas ja kehuistas <3

[Odo]

Voi tää oli surullinen, hieman erilaista H/Deetä mihin yleensä törmää (romance/fluff jne.). 
Asiat oli kerrottu todella kauniisti ja olit kuvaillut todella kauniisti Dracon ahdistusta, se oli jotenkin sellaista ihanaa. Ihana tosin voi olla väärä sana kuvailemaan asiaa, mutta... Ymmärrät varmaan?

Draco kietoi kätensä ympärilleen, halatakseen itseään, suojellakseen itseään.

Tämä oli yksi lempilauseistani, jotenkin semmoinen,että tekisi mieli lähteä halaamaan Dracoa!

Mitäs muuta vielä, tekstiti on sujuvaa eikä siinä ole virheitä! Oli mukavaa lukea pitkästä aikaa jotain sinulta, hassua sinänsä etten ole lukenut nyt vähään aikaan, kun olet yksi suosikeistani fikkailijoina! Tämä oli ihana, kuten muutkin.

Niin ja hyvä asia oli se, ettet kertonut mistä riita johtui - se jäi lukijan mietittäväksi. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen teoria, että Harry olisi pettänyt Dracoa? Ja riidat olisivat jo aikaisemmin olleet normaalia heidän päivissään ja illoissaan, nyt tuli vain se loppu. Tien pää, jossa heidän piti lähteä erilleen. Loppu  oli myös todella ihana, kun vertasit sitä juuri tuohon yhteiseen tiehen jne.!

Ää pitikö minun sanoa vielä jotain muuta kuin että tämä oli ihana?
Ei varmaan, koska rakentavaa et minulta saa.

Kiitokset siis tästä, Ruskapoika!


psst. Milloin muuten jatkoa Suvultaan väärä Luihuiseen? Odottelen innolla. ;>

[Ruskapoika]

Fluff ei oo min juttu ja angstinen H/Dee on ihanaa. Ja ihme kyllä, oon tähän suhteellisen tyytyväinen, vaikka tää onkin noita ensimmäisiä ficcejä mitä oon sillon kirjottanu. Mutta kaikellahan sitä pitää alottaa Ja ymmärrän toki, selitän itekin tolleen välillä usein (semmosta adjiktiivia joka kuvais tilannetta/tunnetta hyvin, on vaan välillä tosi hankala keksii). Mie en ite keksiny tarpeeks persoonallista eron syytä, vaikka kaikki erot sun muut vaihtoehdot pyörivätkin mielessä silloin, joten oli vain helpointa jättää se auki. Sitä paitsi on hauska laittaa lukija miettimään ja pohtimaan ficciä muutenkin. Rakentava on yliarvostettua :'DD

Kiitos itsellesi aevan ihanasta kommentistasi Odoshi pienoinen <3

psst. Milloin muuten jatkoa Suvultaan väärä Luihuiseen? Odottelen innolla. ;>

voin hyvillä mielin kertoo, että 4. luku on jo betalla, että se riippuu nyt hänestä millon te jatkoa saatte ; )

[Audrina]

Tää oli sillain kaunis, tai varmaan sanon tätä nyt kauniiksi kun rupesin melkein vollottaan tossa lopussa Mutta sanompa tän nyt tää oli ihana! Harmi että Harry oli jotain tuollaista mennyt tekemään. Ja vielä että Harry vaan lähti pois, kävi niin sääliks Dracoa ettei mitään.

Me likes definitely! Kiitos tästä lukuelämyksestä. Tackar.

[Ruskapoika]

Harry on tyhmä ja jätti Dracon yksin, ilkeää, mutta mitä muutakaan voi odottaa kultapojalta, joka kuvittelee, että saa tehdä mitä haluaa On mahdottoman ihana kuulla, että pidit. Kiitos itsellesi kommentistasi, Audrina