// Alaotsikko: K-11 | one-shot, het, romance, fluffy, snog (?)
Ficin nimi: Itämeren unelma
Kirjoittaja: Brianna
Genre: Het, romance, fluffy, snog (?)
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: It's up to you. (minä/poikaystäväni eli perustuu tositapahtumiin)
Summary: Ihan niin kuin Jack ja Rose.
A/N: Silja Europalla, kun Tukholman risteily muutti siviilisäätyni. Perustuu siis tositapahtumiin, ei sanatarkkaan mutta kuitenkin. Ja tosiaan löytyy pari "lainausta" myös Titanicista.
Itämeren unelma
- "Where to, miss?" "To the stars..."
Punatukkainen tyttö astui laivaan. Siniset silmät tarkkailivat ympäristöä, joka oli kovin muuttunut viime kerrasta.
Mitä? Ympäristökö se oli muuttunut, vaiko vain se tyttö siinä ystäviensä vanavedessä? Enää eivät hiukset olleet kahdella korkealla poninhännällä, eikä poskessa ollut maalattua, kaunista perhosta jonka joku taiteili pientä maksua vastaan. Enää eivät piirustuskilpailut kiinnostaneet, ja pallomerikin oli vain kaukainen muisto.
Tyttö hymyili. Hymyili vain, eikä oikeastaan edes tiennyt syytä. Ei, kyllä hän tiesi ja muutkin tiesivät. Nyt oli aika purjehtia kohti vapautta, aika potkia surut ja murheet ja jättää ne maihin.
Tyttö laski tyhjän pullon hytin pöydälle.
Punaiset hiukset oli kiharrettu. Ne laskeutuivat laineiden lailla yli olkapäiden ja kutittelivat selkää. Yllä oli isosiskolta lainattu juhlamekko, musta, puoleen reiteen. Siinä oli vähän kimallettakin. Mekko toi kuulemma onnea.
"Miten niin?" oli tyttö kysynyt siskoltaan ennen lähtöä.
"Näet sitten, Pieni merenneito", isosisko oli vastannut hymyillen. Tyttö oli kohauttanut olkiaan, hymyillyt ja kiittänyt kauniisti.
Korkokengät tuntuivat epämukavilta, ne painoivat ja hihnat hiersivät nilkkaa. Tyttö ei kuitenkaan valittanut. Hän halusi olla laivan prinsessa tämän illan, jatkaa läpi yön seuraavaan aamuun asti. Sitä paitsi tyttö oli varma ettei tuntisi, ei edes muistaisi, kipua enää tovin kuluttua. Hän laski tyhjän lasin lähimmälle ikkunalaudalle.
Valot välähtivät kirkkaina vasten kasvoja ja musiikki iski voimalla korviin. Valokeila osoitettiin hahmoihin, jotka liikkuivat sulavin liikkein musiikin tahdissa kaiken keskellä. Sinisten silmien annettiin kiertää läpi tilan. Valot valaisivat toisinaan tuntemattomia kasvoja, joista tyttö näki vain nopeat vilahdukset. Kasvojen ilmeet kertoivat villityksestä, huolettomasta mielestä. Silmät sen sijaan paljasivat poissaolon todellisuudesta. Ne kertoivat siitä, että ihmiset leijailivat korkealla pilvien yläpuolella.
Hitain, mutta varmoin askelin tyttö uskaltautui syvemmälle humaltuneeseen tunnelmaan. Tyhjän, tuntemattomalta saaneen lasin hän laski tarjoilutiskin puiselle pinnalle.
Tyttö oli ristinyt jalkansa siististi istuuduttuaan mustalle nahkasohvalle. Kahdenistuttavalle. Takana avartui näkymä tummalle merelle, veteen heijastui yökerhon välkkyviä valoja. Siniset silmät uppoutuivat seuraamaan laivan synnyttämiä aaltoja, jotka näkyivät selvästi vaahtoisina harjoina. Hiljaksiin ne kuolivat pois, mutta saapuivat aina uudelleen ja uudelleen. Pieni hymy oli kohonnut tytön huulille.
Joku istuutui tytön viereen ja sai punatukan huomion itseensä. Katse siirtyi nopeasti tulijaan, jonka hymy kirkkaassa valossa sai jonkin liikahtamaan tytön sisällä. Hänestä tuntui, että kaikki musiikkia myöten unohtui ympäriltä täysin hetkeksi, niiden sekuntien ajaksi kun hän vain katsoi vierasta poikaa, nuorta miestä, sanomatta mitään. Toisen vihertävän harmaat silmät tuntuivat myös uppoutuvan punatukkaan, syvälle sisälle.
"Moi", punatukka kuuli pojan sanovan. Tai oikeastaan tyttö luki vain huulilta, sillä musiikki oli taas räjähtänyt korvia vasten, hän oli palannut todellisuuteen. Tyttö hymyili, ja tervehti.
He puhuivat. Eivät mistään tärkeästä, mutta kuitenkin nauroivat, kuiskivat ja luottivat toisiinsa hetki hetkeltä enemmän.
Tyttö tunsi pojan lähellään, lähempänä kuin hetki sitten. Hetki? Punatukka ei ymmärtänyt ajantajua, sekunnit ja minuutit tuntuivat kuluvan yhtä nopeaan.
Poika nojautui lähemmäs tyttöä ja tuon oljenvaaleat, vähän ruskeat hiussuortuvat kutittelivat tytön poskipäätä. Toisen sormi sipaisi punaisia hiuksia korvan taa ja tyttö tunsi huulien painautuvan hellästi vasten korvalehteään. Vaikka huulilta karkasikin vain kuiskaus, tyttö kuuli sen selvemmin kuin mitään muuta ympäriltään. Pojan käsi vaelteli tytön polvella, toinen kämmen silitteli punaisia hiuksia. Tyttö antoi itsensä antautua pojan katseelle ja upposi tuon silmiin ja hymyyn.
Poika kurottautui ottamaan shotin läheiseltä lasipöydältä, mutta tarjotessaan sitä tytölle, punatukka pudisti hymyillen päätään. Hän laski kätensä pojan kädelle ja työnsi lasin takaisin pöydälle. Nopea, sulattava hymy ehti käydä pojan huulilla, ennen kuin tyttö tunsi toisen vartalon painavan hellästi hänet tiukemmin vasten pehmeää selkänojaa. Poika nosti kätensä tytön poskille, kasvojen välillä oli vain muutama tuuma niin, että nenät melkein koskettivat toisiaan.
Sitten tyttö huomasi ensin hämmentyvänsä, kun tunsi pojan huulet omillaan. Hämmennys kuitenkin vaihtui nopeasti täydelliseksi nautinnoksi, ja sulkiessaan silmänsä tyttö tunsi toisen huulien kaartuvan hymyyn. Se oli hetki, jota punatukka tuskin unohtaisi, ei ikinä. Poika piteli hetken tyttöä sylissään ja punatukka antoi tuon sormien vaellella poskillaan ja käsillään.
Poika tarttui tyttöä kädestä ja nousi sohvalta. Punatukka kuuli muutaman kuiskatun sanan korvallaan.
Hytin ovi naksahti kun se avattiin kortilla. Pojan käsi silitteli tytön alaselkää ja ohjasi sisään perusluokan hyttiin. Punatukka katseli ympärilleen mutta pojan päästäessä otteensa irti tyttö istahti sängylle. Poika istuutui pian aivan siihen vastapäätä olevalle toiselle punkalle. Silmät katselivat toisiaan hiljaisuuden vallitessa, mutta pian pojan katse laskeutui alas. Tuo kumartui, antoi kätensä sivellä tytön pohjetta. Poika nosti jalan syliinsä, polvelleen, ja sulavasti sai puristavan ja hiertävän korkokengän pois tytön jalasta. Se tippui hytin lattialle. Niin tippui myös toinen kenkä, pojan harmaa huppari...
Sinne hyttiin minä jäin sinun syleilyysi, aamuun asti. Minua jännitti kamalasti, mutta en missään vaiheessa pelännyt olla kanssasi. Tulen ikuisesti muistamaan tuon yön, kun sain olla prinsessa. Sinun prinsessasi. Ja sinusta tuli minun prinssini.
Ihan niin kuin Jack ja Rose.
