ÄLÄ KUTITA NUKKUVAA LOHIKÄÄRMETTÄ
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Henkilöt: Tylypahkan perustajat
Tyylilaji: Draamahuumori
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin.
Tiivistelmä: Tarina Tylypahkan tunnuslauseen takana.
Kirjoittajan sana: Tästä piti tulla vakavahenkinen romanssificci, mut aika hiljaista on.
Elämä Skotlannin takamailla vuonna 988 oli kieltämättä monin tavoin eeppistä, mutta niin eeppistä se ei ollut, että lohikäärme takapihalla olisi ollut erityisen arkipäiväistä.
No, aloitan alusta. Jos Godrick on jotakin mieleeni iskostanut, niin sen, että tarinat pitää aloittaa aina alusta.
Oli lämmin alkusyksyn päivä. Olimme suunnitelleet taikakoulua jo lähes puoli vuotta. Loppukesästä olimme vihdoin päässeet loitsimaan perustukset paikoilleen. Eihän kivilinna vielä mikään erityisen massiivinen ollut, mutta se laajeni koko ajan. Rowena oli taitava suunnittelemaan ja Salazar toteuttamaan. Salazar pystyi muutamalla sauvanheilautuksella siirtämään Rowenan piirustukset silmiemme eteen suuriksi huoneiksi. Toki Rowena oli sitä mieltä, että Salazar otti liian paljon vapauksia ja heillä kahdella oli asiasta riitaa melkein päivittäin, mutta siitä huolimatta taikakoulu edistyi koko ajan. Godrick oli jo alkanut suunnitella opetusta ja minä olin hahmotellut ensimmäiset versiot velhoperheille lähetettävistä kirjeistä, joissa esiteltiin tulevaa taikakouluamme.
Tapahtui sinä syksynä kaikkea muutakin. Salazarilla oli esimerkiksi kesän lopussa aivan kammottavan kipeät peräpukamat. Niin, ja Rowena ja Godrick suutelivat. Satuin näkemään sen. Se on siinä mielessä ikävää, että Godrickilla on vaimo.
Mutta asiaan. Oli siis lämmin alkusyksyn päivä vuonna 988. Salazar ja Godrick olivat lähteneet metsästämään, minä kudoin mattoa ja Rowena luonnosteli uusinta keksintöään, liikkuvia portaita. Olin hänen kanssaan suuressa salissa ja tunnelma oli mukavahko.
Olin juuri aikeissa kysyä Rowenalta, oliko hänellä todellakin suhde Godrickin kanssa, kun salin pariovet lensivät auki. Salazar ja Godrick heittäytyivät sisään, heittivät jousipyssynsä lattialle ja loitsivat ovet kiinni niin, että pamahti.
”Mitä hiisikuninkaiden ja maahismaagien nimessä te puuhaatte?” Rowena äyskähti. Hänen piirustuksensa oli sotkeutunut musteella hänen pelästyttyään äkillistä meteliä.
”Ei tässä mitään, ei tässä mitään”, Godrick totesi ja kurkisteli pelokkaana ikkunasta ulos.
”Juu, jatkakaa vain omia hommia”, Salazar sanoi ja kurkisteli oven toisella puolella olevasta ikkunasta.
”Te näytätte ihan siltä kuin lohikäärme olisi perässänne”, virnistelin mattopuiden takaa. Salazar ja Godrick vaihtoivat keskenään kammottavan katseen.
”Ettehän… eihän teitä… eihän teitä oikeasti aja lohikäärme takaa?” kysyin ääni hivenen kohoten.
”Nooo, tilanne on vähän epäselvä”, Godrick mumisi.
”Tai siis me toivotaan, että onnistuttiin eksyttämään se”, Salazar sanoi. Annoin sukkulan kolahtaa käsistäni kivilattialle. Syntyi soiva hiljaisuus.
”Sheol”, Rowena kirosi muinaishepreaksi. En koskaan ollut käsittänyt, miksi hän oli opetellut puhumaan hepreaa, mutta luullakseni häntä oli harmittanut Salazarin osaama kärmeskieli, joten hän oli päättänyt opetella jonkin lähes yhtä oudon (ja tarpeettoman) kielen.
”Väitättekö te, että metsässä oli lohikäärme?” varmistin ääni täristen. Lohikäärmeet eivät tuohon aikaan olleet mitenkään harvinaisia, mutta emme olleet koskaan tavanneet niitä linnan metsikössä.
”Kyllä. Se nukkui aukiolla”, Salazar sanoi.
”Ja te ette antaneet sen nukkua?” Rowena kysyi pehmeästi. Godrick loi Salazariin varoittavan katseen. Hetken oli hiljaista, mutta sitten Salazar parkaisi:
”Godrick sanoi, etten uskaltaisi mennä kutittamaan sitä!”
”En minä voinut kuvitella, että oikeasti menisit!” Godrick karjaisi.
Oli hyytävän hiljaista. Lopulta Rowena sanoi asiallisesti:
”Voi hiidenperän läpimädät äpäräpoikaset.”
Rowenan lauseeseen oikeastaan kiteytyi koko ilta. Eipä siinä paljon muuta sitten puhuttu. Hiljaisuuden vallitessa loitsimme kaikki mahdolliset suojataiat linnan ympärille. Olisi ollut mahdottoman epämiellyttävää, jos lohikäärme olisi tullut ja polttanut kaikki työmme tulokset.
Kun yö laskeutui, uskalsimme vihdoin olla varmoja, että lohikäärme ei ollut seurannut Salazaria ja Godrickia. Huojentuneina söimme suuren salin takan ääressä munuaispiirasta ja säpsähdimme jokaista ulkoa kuuluvaa räsähdystä, vaikka tiesimme lohikäärmeiden nukkuvan pimeällä.
”Toivottavasti lohikäärme muuttaa pois ennen ensi syksyä. Eihän kukaan halua päästää lapsiaan kouluun, jonka takapihalla käyskentelee hirviö”, sanoin Salazarille, kun tulimme pihalta purkamasta suojataiat, jotta pöllöt löytäisivät aamulla perille.
”Niin… mutta oli se kyllä aika suloinen. Kokeilin puhua sille kärmeskieltä, mutta se ei ymmärtänyt, yritti vain kärventää viikseni entistä innokkaammin”, Salazar sanoi ja kääntyi sitten kohti makuukamariinsa vievää käytävää. ”No, hyvää yötä.”
”Hyvää yötä”, sanoin ja lähdin vastakkaiseen suuntaan. Ajattelin vielä käydä suuressa salissa hakemassa palasen munuaispiirakkaa, mutta salista kuuluvat äänet saivat minut pysähtymään raollaan olevalle ovelle.
”Olisit voinut kuolla”, Rowena sanoi pehmeästi. Kurkistin varovasti ovesta sisään. Rowena istui Godrickin sylissä ja silitti tämän vaaleita kiharoita.
”Välillä tuntuu, että se olisi helpompaa kuin tämä kaksoiselämä”, Godrick sanoi katkerasti. Niin epätoivoisena en ollut nähnyt häntä koskaan, en edes silloin, kun Salazar oli pyytänyt häntä vilkaisemaan peräpukamiaan.
”Älä sano noin”, Rowena sanoi ja kumartui suutelemaan Godrickia. Godrick vastasi suudelmaan ahnaasti, mutta työnsi varsin pian Rowenan kasvot kauemmas itsestään.
”Tämän pitää loppua.”
”Tiedän. Mutta minä pelästyin niin kovasti tänään. Jos sinulle olisi käynyt jotakin, minä… minä rakastan sinua, Godrick”, Rowena sanoi. Sydämeni jätti pari lyöntiä välistä. Niinkö vakavaa tämä oli?
”Rowena-kiltti. Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä”, Godrick sanoi, mutta veti Rowenan suudelmaan, joka oli niin kiihkeä, että minun oli pakko sulkea ovi varovasti ja lähteä pois.
Aamiaispöydässä kerroin keksineeni koulullemme tunnuslauseen, jota toivoin meidän kaikkien yksimielisesti noudattavan.
Draco dormiens nunquam titillandus. Älä koskaan kutita nukkuvaa lohikäärmettä.