Tehnyt: Minä.
Beta: Ei ole.
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Itsetuhoisuus // Beyond lisäsi.
Summary: Kertoo Georgen tunteista Fredin kuoltua.
A/N: Kirjoitin tämänkin jo n. vuosi kaks sitten. Tää oli yksi mun ekoista ficeistä, mitä olen koskaan kirjoittanut. Omasta mielestä tämä oli myöskin paras;D
George olisi halunnut pysäyttää sen. "Ei ei, Fred ,ei!" Ääni Georgen päässä huusi. Hän ei kestänyt katsoa sitä. Hänelle rakkain ihminen joutui kuolemaan. Äkkiä hän tajusi miltä Harrystä oli tuntunut, kun Lily ja James olivat kuolleet. George halusi juosta väliin ja ottaa tappokirouksen, mutta Percy pysäytti hänet. Ei Percy ei nyt! Fred ei saa kuolla! Huusi ääni taas. Hän rimpuili. Mutta Percy oli häntä vahvempi. Hänet pakottetiin katsomaan kun paras ystävä tapetaan. Hän ei halunnut katsoa sitä. Ei ei halunnut. Hänen oli päästävä pois ennen kuin Fred makaa tuossa maassa! Frend kaatui ja hymy haihtui. Siinä hän nyt makasi. Kuoleena. George repäisi Percyn irti ja juoksi veljensä luokse. Kyyneleet valuivat poskia pitkin. Hän käänsi Fredin. Veljellä oli silmät auki. Hän painoi päänsä Fredin poskelle. Sitten tulivat esiin muistot. Fred muuttamassa Ronin nallea hämähäkiksi. Fred ostamassa ensimäisiä koulukirjojaa. Fred istumassa jakkaralla hattu päässään. Fred nipistämässä Kelmien kartaa. Fred tutkimassa karttaa. Fred juoksemassa Percyä pakoon pitäen valvojaoppilais merkkiä kädessä. Fred hymyilemässä Rohkelikon voitettua ensimäisen kerran mestaruuden. Fred "pudottamassa" karkkipussia. Fred hymyillen ja pää katosi!Se oli ehkä paras kuje jonka he olivat keksineet! Fred hymyilemässä leveästi Pilapuodin edessä avaamispäivänä. Fred huijaamassa Ronia. Voi tuntuu että en voi elää ilman sinua Fred! Olit minulle aina se tärkein! Kyyneleet olivat valuneet jo lattialle. Hän ei välittänyt enä mistään. Fred oli ollut aina se tärkein. Hänen milensä mustui ja sydämessä ollut valo katosi ja sydän muuttui painavammaksi. Ja painavammaksi. Aina vain painavammaksi. Silmissä näkyi vain mustaa. Mustaa. Elämän valo oli kadonnut. Syy elää oli kadonnut. George tunsi rakkauden ja kaipauksen. Aina sitä mustaa. George sulki silmänsä.
"George meidän täytyy jättää hänet!" Percy sanoi. Jättää Fred? Ei ikinä! Hän ja Fred kulkivat aina yhdessä! Aina. Joka ainoa päivä.
"Ei en voi"George sai sanotuksi kyynelten keskeltä.
"Hänet on vietävä turvaan niin kuin sinutkin! Täällä on vielä kuolonsyöjiä!"Percy huusi. Kuolonsyöjiä. Joskus hän oli niistäkin välittänyt muttei enää. Taistelu pelotti ja itketti häntä yhtä aikaa. Elämä ilman Frediä. Mitä siitä tulisi? Ei ei yhtään mitään! Fredin ansoista kuolonsyöjien kanssa taistelu oli joskus ollut kivaa ja naurettavaa. Muttei enää. Elämästä oli kadonnut kaikki elämisen taika. Joten.
"Avada Kedarva" George sanoi ja osoitti taikasauvallaan itseään. Hän aukaisi silmänsä. Nyt hän pääsi Fredin luo. George tunsi kuinka hän liipui ylöspäin. Tuossa. Tuossa säteilivät hänen rakkaiman ihmisensä ja veljensä kasvot.
"Miksi?"Fred kysyi.
"Miksi mitä?" George kysyi.
"Miksi teit sen?" Fred kysyi. Georgesta tuntui että elämä oli aina ollut yhtiä kysymyksiä täynnä. Nytkin hän mietti mitä vastata Fred
oli muuttunut. Tavallisesti hän olisi nauranut ja hymyillyt. Mutta nyt hänen kasvonsa olivat vakavat ja surulliset.
"En voinut elää ilman sinua! Minun oli pakko! Pakko, Fred. En löytänyt muuta ratkaisua," hän lopulta sanoi.
"Vain minun takiani? Olisit voinut elää. Sinulla oli mahdollisuus valita toisinkun minulla!" Fred sanoi.
"Niin oli, mutta itsemurha tuntui paremmalta vastaukselta, kuin elämä" George vastasi ja yritti hymyillä. Miksi Fred tuolla lailla suuttui? Hän, George halusi olla aina Fredin kanssa. Aina. He olivat kaksoset ja kulkivat yhdessä. Se oli kaksosten tarkoitus. Ystävyys ja Rakkaus. Hän oli aina luottanut Frediin ja Fred oli aina luottanut häneen. Mutta sortuisiko ystävyys itsemurjan takia? Georgelle tärkeintä elämässä oli Fred. Mutta oliko George tärkein Frendin elämässä?
"Sinä olet elämäni keskipiste!" George sanoi.
"Sinäkin olet minun," Fred totesi.
"Paras olla nimittäin nyt minä halaan sinua! Haluan uskoa että tosiaankin olet siinä!" George sanoi ja syöksyi halamaan veljeään. Siinä he seisoivat. Keskellä ei mitään. Kaksi poikaa joista toisella oli kyyneleet silmissä, mutta toisella surulliset ja osaaottavainen ilme kasvoilla. Fred ja George. Parhaimmat kaverit jotka luottivat toisiinsa. Kaksoset halasivat pitkään ja hartaasti. George ei halunnut irroittaa otettaan vaan halasi. Frenkään ei näyttänyt haluavan.
"Olet minulle tärkein" George kuiskasi veljensä korvaan.
"Sinäkin minulle" Fred kuiskasi takaisin. George tunsi taas valon. Valon elämässä. Valon sydämessä.
-------
Kommenteja, kiitos!
- Gua heitti ylimääräisen pois ikärajasta, joka sinällään oli oikein. :)