Ymmärryksen vankina (K-11, Daphne/Theodore, Angst, Romance)

[Belsissa]

Kirjoittaja: Belsissa
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angst, Romance
Paritus: Daphne/Theodore
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowille, runon tiedot alhaalta
Kirjoittajan kommentti: Osallistuu Poetry Wheel vol. 1:seen, FF50:neen kohdalla 039. Pimeys ja Kerää kaikki hahmot - haasteeseen Daphne Greengrassilla.

***

Kostealta heinikolta tuoksuva äänetön ilta levittää siipensä yllemme, kun istumme vielä hienoisen jäisellä lammenrannalla. Minä pelkään, sillä sinä olet liian lähellä, mutta siltikin aivan liian kaukana minusta. Pelkään kosketustasi ja kammoan siirappisia sanojasi, joita lasket huuliltasi vesiputouksen tavoin kuin ne olisivat yksinkertaistakin yksinkertaisempia.

Mutta kuinka voit sanoa kaikki nuo rakkaudentunnustukset vaikka et ole tavoittanut kuin murto-osan sisimmästäni? Miten saatat antaa katseesi porautua syvälle silmiini ja luulla saavasi kiinni sen suuren puoliskon minusta, jonka viattomuutta et ole vielä kyennyt turmelemaan? Mikä minussa saa sinut luulemaan, että voisit riuhtoa auki lukitun oven?

Suuntaan katseeni tähtiin, jotka tuikkivat kaukaisina, pieninä timantteina samettisen yönkankaan pinnalta saaden minut kaipaamaan pois tältä kolkolta rannalta. Tahtoisin siirtyä tästä riipivästä hetkestä takaisin kesäiltoihin, joina en ollut vielä voittanut itselleni huomiotasi. Silloin olit minulle vielä kirkkaasti tuikkiva, saavuttamaton tähtönen, jonka loistoa saatoin tutkiskella vaivihkaa varjoistani.

Minä tyhmänä hupsuna en kuitenkaan voinut vastustaa kiusauksiani vaan saavuin luoksesi sinä kirkkaana loppukesän päivänä kysyen arasti, olisiko sinulla ehkä hieman aikaa minulle jonakin iltana. Niin siinä sitten kävi, että anastin tähteni vierelleni kuuntelematta edes omia, sisäisiä neuvojani. Olisihan minun siltikin pitänyt tietää, että valopilkkujen paikka on ulottumattomissa taivaalla, sillä kuka muka voi sanoa nähneensä tuikkivan tähden maan kamaralla?

Sinä sanot rakastavasi, mutta samalla tapat aiemmat unelmani täydellisestä sielunkumppanista, sillä et osaa sahata poikki maailman ympärilleni sitomia köysiä. Kauhukseni olen huomannut, ettet sinä tunne sisintäni, joka niin katkerasti anoo rakkautta ja aitoa hyväksyntää, kun ei sellaista vielä ole kohdannut. Vähäpätöinen ruumiini on ainut koskettamasi, se merkityksetön ja kuolevainen osa minussa, jonka suloista saat nautintosi yksinäisinä iltoina. Sille sinä painat suudelmasi, sitä sinä kosketat rakastaen ja ainoastaan sitä sinä olet oppinut kuuntelemaan. Kehoani pitkin sinä lasket alas halun täyttämän katseesi ja sille sinä osoitat palvontasi.

Jokin minussa huutaa, miksi niin pitää olla. Kolmen vuoden ajan minä olin romantisoivan mieleni kanssa katsellut ja tavoitellut sinua saamatta mitään vastineeksi. Miksi unelmien toteutuessa tuuli ja pimeys nappasivatkin ne saman tien mukaansa?

Tai ehkä minä sittenkin kuvittelin jotakin sellaista sinussa, mitä ei ollutkaan. Ehkä säteilevät silmäsi ja lämmin hymysi tosiaan riittivät vakuudeksi minulle satuprinssistä, joka tulisi pelastamaan minut valkealla ratsullaan tämän teräksisen arkisen maailman kynsistä.

Ja yhä tällaisina iltoina kun toiset tähdet kimmeltävät sinun hiipuvaa valoasi kirkkaammin toivon salaa, etten olisikaan ollut väärässä.

***

Sinun rakkautesi pimentää tähtesi -
kuu nousee minun elämässäni.
Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on kaipaus.

runo: Edith Södergran: Havainto

[Resonanssi]

ihanaa lukea ficci tällä harvinaisemalla parituksella.

kuvailu oli oikein kaunista ja toi Daphnen tunteet hyvin esille, oikein hyvin.
miten hän pelkää Theoa ja kuitenkin Theo on hänen prinssinsä.

miten Daphne rakastaa Theoa, mutta Theo vain haluaa tyttöä, mikä oikeastaan satuttaa tyttöä, mutta koska hän rakastaa poikaa ei hänellä ole varaa perääntyä.

lempikohtani:

Ehkä säteilevät silmäsi ja lämmin hymysi tosiaan riittivät vakuudeksi minulle satuprinssistä, joka tulisi pelastamaan minut valkealla ratsullaan tämän teräksisen arkisen maailman kynsistä.
voi kun kaunista, että Theo todella pelastaisi Daphnen maailman pahuudelta ja kaikki olisi ikuisesti hyvin<3

Niin siinä sitten kävi, että anastin tähteni vierelleni kuuntelematta edes omia, sisäisiä neuvojani. Olisihan minun siltikin pitänyt tietää, että valopilkkujen paikka on ulottumattomissa taivaalla, sillä kuka muka voi sanoa nähneensä tuikkivan tähden maan kamaralla?
niin saavuttamattoman kaunista, että Theo olisi voinut olla tytön vierellä mutta...hän oli liian kaunis, liian upea, jotta Daphne ikinä olisi voinut saada häntä, ja kuitenkin sai, mutta lopulta poika lähti

kiitos tästä kauniista pätkästä, vaikken osaakaan kuvitella Theodorea käyttämässä jotakuta hyväkseen.

tää oli yksi harvoista het-ficeistä joita luen.

[Upsila]

Oi, Daphne/Theodore - paritus on kerrassaan ihana. Tykkään itsekkin lukea heistä, sillä molemmat hahmot ovat niin kerrassaan kiinostavia ja liian vähän kirjoitettuja. Molemmista ei kerrottu niin paljon kuin pitäisi kirjoissa, joten se jätti kirjoittajan mielikuvituksen varaan. Mutta hienoa lukea erilaisten ficcareiden näkemystä ja tälläin - tämäkin oli niin kaunista luettavaa.

Sinulla löytyy sitten aina niin hienoja tekstejä, että ei voi olla kuin ihailematta. Hm, mukavaa lukea erilaista puolta Theodoresta; tässä hän käytti Daphnea hyväkseen, palvoi tämän vartaloa ja tyydytti itseään yksinäisinä iltoina. On hieman outoa lukea Theodore käyttämässä viatonta tyttöä hyväkseen, mutta kuten alussa mainitsin niin on mukavaa lukea erilaisten ficcareiden näkemystä näiden hahmoissa. Theodore murskasi Daphnen unelman; täydellisestä satuprinssistä valkoisen ratsun selässä, joka pelastaa tyttöä harmaan ankeuden keskeltä. Harmauden keskellä Daphne kuitenkin alkoi kuvittelemaan, että Theodore hymyili hänelle lämpimästi ja katsoi häntä säteilevät silmät täynnä rakkautta. Daphne ei halua kiinittää enää Theodoreen huomiota, hän haluaa takaisin menneisyyden kesään missä hän ei ole voittanut tuon pojan sydämen. Niin, rakkaus on joskus riipivän kivulias elämässä.

Kaunista ja haikeaa luettavaa, kiitos tästä.

[Belsissa]

Renosanssi: Mukavaa kuulla, että tekstini on miellyttänyt sinua! Yksi harvoista het-ficeistä? Vai, olen imarreltu!

Upsila: Minäkin tykkään kummastakin hahmosta kovin. Mukavaa, että löytyy muitakin.
Apua, olen ihan imarreltu! On aina kovin mukavaa saada hyvää palautetta taitavalta kirjoittajalta! (ja tietysti muiltakin)
Mutta joo, ihanaa että pidit testistäni. Oli mukavaa lukea analysoivaa kommenttiasi!

[ReginaRiddle]

Theo/Daphne jota en oo jo lukenut <3

Oikeen kaunis teksti, joka varsin jännä siitä ettei tekstissä varsinaisesti "tapahtunut mitään. Oli ihana lukea tällaista Daphnen näkökulmasta kulkevaa "ajatustekstiä". Sun näkemys Daphnesta on näemmä aika samanlainen kuin mun, siis ton sen itsetunnon kohdalla.

Komppaan Upsia! Sulla on aina hienoja tekstejä, joita on tosi mukava lukea! Mulla nää teksti ei kuiteskaa kertonut siitä, että Daphne kadutti koko juttu vaan enemmänkin "rakastumisen" loppumisesta. Rakastuminen vaihtui rakkaudeksi ja Daphne on jotenkin pettynyt ku Theo ei ookaa sellainen satuprinssi ku vaaleanpunaiset silmälasit väitti.

[Glorisablet]

Tähdet eivät tuiki maanpinnalla eivätkä valkoisilla hevosilla ratsastavat satuprinssit karauta pelastamaan eskapistiprinsessoja arkisuudesta. Ficin Nott Junior onkin lähinnä pelkkä lämpimästi hymyilemä poika, joka ei piittaa niinkään Daphne -neidon sisimmästä, vaan seksistä. Juoksevan hunajan lailla soljuvat rakkaudentunnustukset ovat keino siihen, että nuorukainen saa kainon aatelisneidon makaamaan kanssaan, sillä hän tietää, ettei vaaleaverikkö suostu antautumaan yhdellekään pojalle muusta kuin rakkaudesta. Kuolonsyöjän poika on siinä iässä, jossa tietyn saran kokemusten kerryttäminen on korostuneen tärkeää. Siitä syystä hän ei joko tiedä tai piittaa haavoittavansa toista toteuttamillaan aikeilla.

Regina Riddle kiteyttikin luihuisnuorten rakkauden ensihuuman varisseen niin kuin ruusun terälehdet lemmen arkipäiväistyessä. Daphnen on tultava satumaailmastaan sen lakastuttua ja elettävä elinikäisessä maanpaossa arkisuudessa. Viattomuutensa menetettyään hänestä on tullut nainen, mutta nainen ei voi elää samalla tavalla kuin tyttönen. Ei enää odottaa tyttösen unelmien toteutuvan kuin hyvän haltijatarkummin tähtipäisen taikasauvan heilautuksesta.

Tiedät ihkuttamattakin kuinka paljon rakastan tekstejäsi ja arvostan sinua kirjoittajana. Kiitokset haikeasta lukukokemuksesta, jota kaipasinkin. <3

[Sophisme]

Kaunista.

Koristeellisiin kiehkuroihin puettu teksti. Pidät kuvailusta todella paljon, näkee hyvin tekstistäsi. Pidän niin paljon teksteistä, joissa vain mietitään, kuunnellaan ajatuksia, joissa ei tapahdu mitään tavallaan ja tämä oli sellainen.

Tavallaan liikuttava teksi, ja niin kuin jo sanoin,

kaunista

[Cherrylove]

Oii, <3 Tätä paritusta rakastan ♥ Muttajoo, menäänpäs tekstiin..
Hyvin kuvailtu teksi, ei liikaa pelkoa. Sopiva. Itsekkin pitäisi kokeilla tällä parituksella. 

[Belsissa]

Lavinia: Kiitos, kiitos paljon! Olen hyvin imarreltu kommentistasi! En oikein keksi mitään muuta sanottavaa...
ReginaRiddle: Joo, itsekin tykkään parituksesta. Mukavaa, että löysit mieleistäsi luettavaa!
Sophisme: Kiitos paljon! Ja kyllä, pidän kuvailusta.
Cherrylove: Kiitän!