Title: Vadelmamehua
Author: Crepe
Pairing: Ginny/Hermione (viittauksia Ginny/Harry)
Rating: K-11?
Genre: fluff, romance, femme, one-shot, ETEP
Disclaimer: En omista, en rahasta.
A/N: Teki näköjään mieli kirjoittaa jotain ällösöpöä. Olkaa niin ihania ja kommentoikaa jotain jos luette tämän – on niin mukavaa saada palautetta.
*
Hiekka rapisi Ginnyn pienten kengänkorkojen alla, kun hän käveli kapeaa hiekkakaistaletta asfalttisen kävelytien ja nurmikon välillä. Hän oli ottanut tavakseen ilmiintyä iltavuorojen jälkeen kadunkulmauksessa olevan kerrostalon sisäpihalle ja kävellä loppumatkan kotiin. Aina tuota hiekkakaistaletta pitkin, sillä hän piti sen äänestä enemmän kuin asfaltin kopinasta.
Ginny otti hitaita askeleita ja nautti leudosta kesäyöstä. Tuuli puhalsi viilentävästi hänen keholleen ja punaiset hiukset lepattivat kevyesti hänen hymyileviä kasvojaan vasten. Ilta oli ollut rankka ja työntäyteinen, mutta lyhyt iltakävely piristi häntä ja hän oli innoissaan siitä, mitä kotona odotti.
Oli kulunut vain viikko siitä, kun hänen ei ensimmäistä kertaa enää tarvinnut palata tyhjään asuntoon – vuosi siitä, kun he Harryn kanssa viimein olivat tajunneet, ettei heillä enää ollut tulevaisuutta yhdessä kuin ystävinä, ja Ginny oli jäänyt yksin täyttämään makuuhuoneen parisänkyä. Joka ikinen yö hän oli nukkunut mahdollisimman keskellä ollakseen huomioimatta, kuinka valtavalta se tuntui. Niin hyvin kuin hän pärjäsikin yksin, hän ei millään ollut oppinut pitämään siitä.
Kun Hermione oli viikko sitten kantanut matkalaukkunsa hänen asuntoonsa, he olivat leikkimielisesti kinastelleet niiden purkamisesta. Ginny väitti, että se kuului muuttorituaaliin jättää laukut purkamatta liian pitkäksi aikaa ja levitellä välttämättömiä tavaroita päämäärättömästi ympäri asuntoa. Järjestyksestä ja siisteydestä tarkka Hermione oli jahdannut moitteita ladellen Ginnyä ympäri asuntoa tämän levitellessä nauraen Hermionen vaatteita ympäri lattioita.
Oikeasti Ginny oli salaa tuntenut suurta hellyyttä katsellessaan, kun Hermione viikkasi vaatteitaan vaatekaappiin ja asetti hammasharjansa vessan peilikaappiin Ginnyn oman vierelle. Kun hänen asuntonsa täyttyi puoliksi toisen tavaroista, myös Ginnyn sydämessä tyhjänä odottanut puolikas sai asukkaakseen suurella liekillä palavan lämmön.
Ginny hengitti syvään raikasta ilmaa vuorokauden lipuessa hiljakseen kohti yötä. Sateen lähestymisen saattoi selvästi haistaa. Hän ajatteli Hermionea ja heidän hitaasti syntynyttä rakkauttaan, joka oli alkanut kuin tihkusateena ja vähitellen kasvanut suuremmaksi, sellaiseksi, jota ei enää olisi voinut olla huomioimatta edes sadetakki päällään.
Paitsi, että se tuntui kaikelta muulta kuin vedeltä, sillä Hermionessa oli jotain paljon makeampaa, jotain, joka oli Ginnylle aivan uutta hänen elämänsä entisen suolaisuuden keskellä, ja johon hän ei osannut uskoa kyllästyvänsä ainakaan vuosisataan. Hermione oli satanut Ginnyyn makeana kuin vadelmamehu. Ginny piti vadelmamehusta.
Heidän kotinsa ovi odotti enää vain muutaman metrin päässä ja Ginny pyörähti pienen piruetin ennen sitä ja naurahti. Hän oli erinomaisella tuulella. Hän avasi oven ja kengät kopisivat kärsimättömästi lattiaa vasten hänen kiirehtiessä kaksi kerrosta ylöspäin heidän asuntonsa ovelle.
Ehdittyään ovesta sisään hän näki välittömästi vastapäätä olevan keittiön oviaukosta pöydän ääressä istuvan ruskeatukkaisen naisen. Tämä nosti katseensa äänen suuntaan.
”Ginny”, Hermione sanoi kasvojen muotoutuessa lämpimään hymyyn. Sitten hän kumartui takaisin pöydällä olevien pergamenttiensa ääreen. Ginny riisui takkinsa naulakkoon ja potki kengät jalastaan. Hän käveli oviaukolle ja nojautui katselemaan Hermionen työskentelyä. Hänen sisällään alkoi kuplia omituisella tavalla.
Hermione vilkaisi häntä hymyillen ja alkaessaan taas raapustaa muistiinpanojaan hän kysyi hajamielisesti: ”Tahdotko vadelmamehua?”
Ginnyn kasvot levisivät leveään virneeseen. Hän käveli pienen etäisyyden halki Hermionen luokse ja kiipesi tämän syliin, kasvot vastakkain. Hermione näytti huvittuneelta. Ginny otti pöydältä Hermionen mehulasin ja haisteli ja tutki sitä kuin harkiten, tekikö hänen mieli sitä. Sitten hän heitti lasin mehuineen päivineen nurkassa olevaan roskikseen.
Kuului särkyvän lasin ääni ja Hermione huudahti yllätyksestä. Hän avasi suunsa varmasti toruakseen Ginnyä, mutta tämä asetti sormensa Hermionen huulille ja hänen kohdistaessa katseensa Ginnyn tuikkiviin ruskeisiin silmiin, kaikki sanat unohtuivat.
Ginny nojautui eteenpäin ja siirsi sormensa kulkemaan Hermionen poskea pitkin ja leuan kautta alemmas rinnalle.
”Kyllä, kiitos”, hän kuiskasi ennen kuin he uppoutuivat useaan vadelmanmakuiseen suudelmaan.
