Author: Minä, eli Netty.
Paring: Draco/Hermione
Rating: S
Genre: fluffy, romance, humor
Summary:
Sinun katseesi oli niin pehmeä, samalla tavalla kuin valkoiset lapasesikin, jotka lämmittivät käsiäni.Disclaimer: En omista hahmoja, ne kuuluvat upealle Rowlingille. Kunhan vain leikittelen.
A/N: Jooh, eli tämä on ensimmäinen ficcini täällä, ja one-shotiksi se jääköön. Toivosin paljon kommmentteja, että voisin parannella seuraavia tarinoitani.
Kiitos !
------------
Lapaset
Lumi tuiskusi kun kävelin kanssasi ulkona, käsi kädessä. Oli kulunut 3 kuukautta siitä kun aloitimme seurustelun. Ystäväsi eivät pitäneet siitä että olit yhdessä minun kanssani, ja se masensi sinua. Ymmärsin sinua siinä. En olisi kuitenkaan ymmärtänyt ennen kuin aloin olla kanssasi. Sinä olit.. vain jotenkin todellisesti pehmentänyt minut, kuten rakkauden sanotaan tekevän. Ennen olit vain minulle pieni, säälittävä, kaikkitietävä rohkelikko ja kuraverinen. Kunnes yhtenä päivänä me kohtasimme. Sinä olit muuttunut, en ollut tunnistaa sinua silloin. Sinun lievästi sekaisin olevat hiuksesi, sinun vaatetuksesi ja sinun naurusi. Se kokonaisuus oli suoraan sanottuna, upea. Tai mahtava. Mitenvain. Sinä olit silloin kaunis, todella kaunis..
- Draco, sinä kysyit huolestuneena.
- Mm, mitä nyt, vastasin takaisin.
- Oletko varmasti kunnossa, sinulla oli eilen vielä kuumetta, sanoit samalla kun nousit varpaillesi ja laitoit kätesi otsalleni.
- Olin vain ajatuksissani.
Käänsit kasvosi minuun ja hymyilit sillä tavalla joka saa muutkin pakollisestikin hymyilemään. Silloin pureva viima puhalsi ja heilutteli sinun tuheaa hiuspehkoasi. Värähdin, koska viima puhalsi käsiini, eikä minulla ollut lapasia. Huomasit sen ja hymyilit taas, mutta aloit myös kikattaa.
- Mikäs nyt on noin hauskaa, kysyin hölmistyneenä.
- Päätit siis näyttää olevasi miehekäs etkä pukeutunut lämpimästi, sait kysyttyä takaisin kikatuksesi lomasta.
- No, enhän minä voinut tietää että täällä olisi näin kylmä, sanoin ja käänsin selkäni esittäen loukkaantunutta.
Aloit nauraa niin kovasti että pitelit mahaasi, ja kompastuit lumeen ja pyllähdit maahan istumaan.
- Hupsista !
- Taisit nauraa vähän liian kovaa, vai, naurahdin hymyillen ja istahdin viereesi.
Aloit penkoa laukkuasi etsien jotakin.
- Ajattelitko ruveta meikkaamaan lumipyryssä ja vieläpä keskellä korpea, kysyin leikkimielisesti.
- Idiootti, etsin sinulle toisia lapasiani.. Löytyi, tässä, sanoit ja ojensit kauniit valkoiset helmin koristellut lapaset.
- Ai, kiitos.
Laitoin lapaset käteeni, nousin takaisin ylös, ja puhdistelin housujani lumesta. Ojensin sinulle käteni ja sinä tartuit siihen. Hetken pidimme vain toisiamme käsistä kiinni, katsoen toisiamme silmiin, ja aika tuntui pysähtyneen välillämme. Sitten vedin sinut ylös, ja heti sen jälkeen syvään halaukseen.
- Kiitos lapasista, vaikka ne ovatkin aika tyttömäiset, hymähdin sinulle.
- Ole hyvä, Draksupuppeli.
- Tuota en olekkaan kuullut aikoihin, mumisin ja hautasin pääni ruskeisiin hiuksiisi.
Irrottauduit halauksesta ja katsoit minua syvälle silmiin. Sinun katseesi oli niin pehmeä, samalla tavalla kuin valkoiset lapasesikin, jotka lämmittivät käsiäni. Katsoin sinua takaisin ja suutelin sinua pehmeästi huulillesi. Vastasit suudelmaan hellästi. Lopulta irrottauduimme toisistamme ja jatkoimme kävelyämme, lumipyrystä huolimmatta. Se ei haitannut sillä olihan minulla sinun lapasesi lämmittämässä käsiäni.
------------
A/N: Valmis ! Mitäs piditte ? Ja nyt niitä risuja ja ruusuja, both are welcomed !