Author: Fairy Feller
Title: Lohduttelua
Pairing: Sirius/Remus
Genre: Drama/Fluffy/aivan minimaalinen angst
Rating: Sallittu, vaihteeksi
Disclaimer: Rowlingin hahmot, Rowlingin maailma, minä en omista mitään, minä en saa mitään mistään eikä mitään ole kirjoitettu rahankiilto silmissä.
Summary: Sirius on tapellut veljensä kanssa ja Remus yrittää lohduttaa.
A/N: En tiedä, ei parhaitani, muttei huonokaan kai. Osallistuu aakkoshaasteeseen kirjaimella L ja sataseen sanalla 086. - valinnat.
Lohduttelua
Sirius istui sängyllään ja puristi tyynyään rintaansa vasten. Pojan tummat silmät olivat tiukasti naulitut vastapäiseen seinään. Sirius murjotti, sillä hän oli aikaisemmin sinä päivänä - taas - tapellut pikkuveljensä kanssa. Hän ei halunnut muistella puolin ja toisin heiteltyjä solvauksia, eikä varsinkaan sitä kammottavaa inhon ilmettä veljensä silmissä. Silti hänen oli juuri nyt vaikeaa ajatella yhtään mitään muuta.
Makuusalin ovelta kuului kolahdus, eikä Sirius vaivautunut edes katsomaan sen suuntaan, hän tiesi ilmakin, kuka oli tulossa. Pehmeät askelet liikkuivat huoneen poikki pysähtyen hänen sänkynsä vierelle. Sirius tunsi patjan notkahtavan tulijan istuutuessa sille.
”Mietitkö yhä riitaanne?” kysyi Remuksen aina yhtä rauhallinen, myötätuntoinen ääni. Mustahiuksinen poika nyökkäsi, mutta pysyi vaiti. Remus hymyili pienesti ja veti toisen puolittain syliinsä makaamaan. Tämä ei vastustellut, vaan painoi päänsä kuuliaisesti ihmissuden olalle.
Remus alkoi silitellä Siriuksen pitkiä hiuksia rahoittavasti.
”Regulus on vielä nuori poika. Kyllä hän vielä joskus tajuaa”, hän sanoi hiljaa. Sirius kurtisti kulmiaan.
”Rem, hän on vain kaksi vuotta minua nuorempi”, hän huomautti. ”Ja aina yhtä ihastuttavat vanhempani ovat aivopesseet hänet täysin. Edes isku luudanvarrella päähän ei saisi häntä tajuamaan, mihin on ryhtymässä.”
Siihen ei Remuskaan keksinyt vastaväitteitä, hän vain jatkoi Siriuksen hiusten silittelyä.
”Et voi koskaan tietää”, hän totesi lopulta. ”Loppujen lopuksihan hän on sinun veljesi, on teissä jotain samaa oltava. Ja olethan sinäkin perheesi kantaa vastaan. Miksei hänkin voisi tulla järkiinsä?”
”Koska hän on Regulus, Mustan suvun pieni kultapoika, jolla ei ole mitään syytä kyseenalaistaa perheensä oppeja. Ja eikö sekin jo kerro jotain, että hänet lajiteltiin luihuiseen?” Sirius kysyi happamana.
”Miten vain... Haluaisitko keskustella jostain muusta? Vaikutat todella kaipaavan jotain muuta ajateltavaa”, Remus sanoi. Toinen pudisti päätään.
”Näh. Mutta suukko voisi tehdä terää”, hän sanoi viattomasti ja kohottautui Remuksen sylistä luodakseen tähän vastustamattomimman katseensa. Remus hymähti ja painoi pienen suukon rakkaansa huulille saaden hänet vihdoin hymyilemään.
