Kirjoittaja Aihe: Darren Shan: Talven poika, S, Steve Leonard/ Gannen Harst, hyvää joulua, Lunella!  (Luettu 2517 kertaa)

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 970
  • Illuxit novus dies
Author: Culliina
Fandom: Darren Shan
Pairing: Steve Leonard/ Gannen Harst
Genre: fluffy, puolitoistaraapale
General: S
Warnings: -
Disclaimer: Darren Shan -sarja kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Vielä ei olisi aika antautua maailmalle.
A/N: Hyvää joulua, Lunella! Osallistuu haasteisiin OTS20, Slash10 ja Tunne10.

Talven poika

Kylmä viima pyörteili ulkona hakaten kuusten oksia luolan sisäänkäyntiä vasten. Nuotion liekki lepatti sammumatta. Uskollisesti se lämmitti luolaa asukkeineen tunnista toiseen. Huolimatta sen luomasta valosta ja lämmöstä Steven hengitys muodosti höyryä tanssiessaan  ilmassa. Nuori puolivampaneesi oli liian lumoutunut poistuakseen talven pakkasesta sisälle lämpimään.

Kaiken jäädyttävä ja valtaansa ottava pakkanen oli niin julma ja kaunis.

Gannen Harst katseli oppipoikaansa hiljaisena. Toinen oli jo pitkään istunut hievahtamatta paikoillaan luolan suulla vain katsoen ulkona tuivertavaa tuulta ja sen mukana lentävää pakkaslunta. 

Steve oli löytänyt kaltaisensa.

Gannen huokasi. Vaikka Steve kuuluisikin talveen, hevillä hän ei pientään pois antaisi. Steve oli hänen. Hänen päänvaivansa ja vinoilijansa, hänen rakastettava huoransa, hänen murheensa ja tuskansa, hänen ilonsa ja onnensta. Hänen tulevaisuutensa. Vielä ei olisi aika antautua maailmalle.

Hitaasti Gannen nousi ylös ja käveli hiljaa Steven taakse. Hän polvistui tämän viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille. Toisiaan vasten painautuvat huulet lupasivat parempaa huomista.

Sillä hetkellä kaikki oli kunnossa – huominenkin.



« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 10:25:34 kirjoittanut Vanilje »
Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Hei♥ Mun on pitänyt kyllä kommentoida tätä jo siitä asti, kun luin tämän, joten anteeksi ihan mielettömästi kommentin viivästymisestä. Tykkäsin tästä kyllä joo paljonkin, mutta ajanpuute + laiskuus ei todellakaan ole mikään loistava yhdistelmä. Kuitenkin, itse ficin kommentointiin~

Paritus! Oikeasti, miten suloista!♥ Tykkäsin siitä, miten olit toteuttanut tän parituksen, sillä vaikka Steve onkin se mestari, niin Gannen Harst on kuitenkin se opettaja ja vanhempi osapuoli. Mun oli jotenkin hämmentävää lukea tätä, koska mulle Steve on aina ollut se osapuoli, joka on päällä, ja oli outoa tajuta, että Gannen Harst on Steveä kuitenkin paljon vanhempi ja kokeneempi ja päällä, mitä ilmeisemmin ainakin tässä ficissä. Mutta joo, oot saanut näiden suhteen kivasti esille; se ei ole mitään kauhean monimutkaista, eikä sitä pilattu liialla ajattelemisella, sillä se suhde vain on tuossa hetkessä. En mä sitä paremmin osaa sanoin kuvailla, mutta tykkäsin kovasti. C:

Koska Gannen Harstista ei tiedetä kirjojen kautta paljoakaan, niin olin vähän utelias parituksen suhteen, millainen hahmo tämä sitten olisi tässä ficissä. Ja tuollaisena omistushaluisena hetkeenheittäytyjänä se on ihana! Vaikka tää olikin raapale, niin sain silti jonkinlaisen kuvan Gannen Harstin luonteesta, ja sun kirjoittama luonne todellakin sopii hänelle! Osaan jopa hyvin kuvitella Gannenin ja Steven yhdessä!

Kun mä ensimmäisen kerran luin tämän, niin ajattelin, että lopetus ehkä oli vähän klisee, kun nuo ajatteli parempaa huomista, mutta en tiedä. Tykkäsin siitä(kin) silti, koska toi lopun kursivoitu kohta kuitenkin oli jollakin tapaa vähän erilainen. Siksi että nimenomaan juuri sen hetken takia huominenkin oli kunnossa, koska sitä ei haluttu ajatella, eikä murheita tulevasta ollut. Tiedän toistavani tätä, mutta oot saanut tähän ficciin niin tiiviin tunnelman ja tämä on ihana kuvaus pienestä hetkestä kylmässä luolassa, jossa on vain Steve ja Gannen Harst.

Eh, anteeksi tämä sekava kommentti! Toivottavasti selkis, että tykkäsin tooooosi paljon! Kiitos♥ :3


Life is an illusion.