Otsikko: Kasvottoman tytön tarina
Kirjoittaja: Mya Musta
Beta: ei ole
Genre: angst
Ikäraja: K-11
Paritus : Draco/Astoria
Vastuunvapaus: En omista mitään, enkä saa tästä rahaa.
Summary:
Olen vain ylimääräinen henkilö perheessä, turha, kasvoton.Varoitukset: Tämä on syntynyt haasteen 24 tuntia ficcausta aikana
+ FF100 --> 076.Kuka?
+ het10
+ random10
Kasvottoman tytön tarina
Minä istun jälleen porukan reunimmaisena ja katselen Dracoa, jonka kyljessä kiehnää tutusti Pansy, mutta viime aikoina myös isosiskoni Daphne. Tunnen kateuden piston rinnassani, mutta yritän antaa sen olla, miksi minun pitäisi olla kateellinen Dracosta? Draco ei ole minulle mitään muuta, kuin porukan johtajahahmo, muutenkin pääsin tähän mukaan vain isosiskoni takia. Jos vanhempani eivät olisi painostaneet Daphnea ottamaan minutkin mukaan ’leikkeihin’, en olisi tässä. Daphne järjesti silloin oikein kunnon itkupotkuhuuto raivarit ja minä jouduin kuuntelemaan sivusta, kuinka hän ei kestä jos Astoria on koko ajan mukana roikkumassa. Äiti selitti kovasti ymmärtävänsä, kuinka kamalaa se varmasti on jos ärsyttävä pikkusisko on koko ajan kuuntelemassa mitä puhutaan, mutta se olisi Astorian parhaaksi. Kiitos vain äiti, vai olen minä sinun mielestäsi ärsyttävä. Isä ei puhunut paljon mitään, keskittyi vain mulkoilemaan Daphnea, kuten yleensäkin jos meitä pyrittiin taivuttelemaan tekemään jotain. Äiti hoiti puhumisen, isä syyllistävän katseen.
”Hei, Astoria, me lähdetään käytäville, tuletko mukaan?” Theodore kysyy hymyillen ystävällisesti.
”Okei”, vastaan ja hymyilen takaisin. Mitä vain, jotta voin olla Dracon seurassa. Ei kun, mitä? Mistä tuo ajatus tuli? Ei minulla ole mitään ihastusta Dracoon, minä vain tykkään katsella häntä. Sekin on silti jo liikaa.
”Ala tulla sitten”, kuuluu Daphnen kärsimätön ääni ovelta.
Huokaisen ja nousin ylös ja vilkaisin oman ikäisteni, neljäsluokkalaisten piiriin, jonka lähes jokainen jäsen mulkoili minua. Olin oikeastaan siirtynyt vanhempien porukkaan vasta tämän lukuvuoden alussa, eivätkä oman ikäiseni katsoneet sitä hyvällä, oikeastaan kukaan luihuinen ei pitänyt siitä. Heilautan kättäni entiselle parhaalle ystävälleni Roselle, mutta hän kääntää vain päänsä poispäin. Koko luihuinen on täynnä piirejä, ja jos vaihdat, niin olet ikuisesti hyljeksitty muiden piirien keskuudessa. En halua edes kuvitella, miten kävisi, jos joutuisin ulos tästä piiristä, kukaan muu ei enää hyväksyisi minua joukkoonsa, paitsi ehkä kakkosluokkalaiset, jotka haluavat vanhemman johtajan. Huokaisen uudelleen ja tartun Theodoren tarjoamaan käsivarteen. Theo on tosi mukava, mutta voisin vaikka veikata, ettei hän kelpaa vanhemmilleni. Enkä tiedä haluaisinko edes häntä loppupeleissä. Nyt ehkä saattaa vaikuttaa, että meillä on jotain meneillään, tai että meidät on jopa määrätty avioon, mutta niin ei ole, Theo vain otti minut ystäväkseen ja suojatikseen, kun kukaan muu ryhmästämme ei sitä tehnyt. Oikeastaan olen hänelle kiitollinen.
”Voro”, Draco huikkaa edestä ja minä hätkähdän. En ole vieläkään tottunut siihen, että Dracolla on niin paljon vaikutusvaltaa täällä, ettei edes Voro voi rangaista meitä käytävillä kuljeskelusta.
”Malfoy”, Voro pihisee kävellessään ohi luoden muutaman julman katseen jokaiseen. Norriska sähähtää. Minä astun hieman lähemmäs Theoa ja huomasin, kuinka hän hymyilee tyytyväisenä. Toivon, ettei Theo ole kehittänyt minuun mitään ihastusta, tai mikä pahempaa, että hänen on käsketty kertoa minulle, että meidän on tarkoitus mennä naimisiin, sitä en todennäköisesti kestäisi. Minusta se on naurettavaa, kuinka poika saa valita itse puolisonsa ja tyttö vain vikisee. Vaikka tietenkin velhoyhteiskunta on epätasa-arvoinen, eiväthän noidat edes ole niin älykkäitä. Tai siis muka niin älykkäitä, todellisuudessahan se voisi olla melkeinpä toista tietä. Tai ehkä molemmat ovat yhtä älykkäitä, molemmissa on omat poikkeuksensa. Pimeän lordi on älykäs, kuten myös Dumbledore, ainakin joskus ennen vanhaan. Naisissa taas… ehkä McGarmiwa? Vaikka onkin niin raivostuttava tiukkapipo.
”Mitä tehtäisiin?” Daphne kysyy ja katselee Dracoa silmiään räpytellen. Katson siskoani järkyttyneenä, mistä lähtien hän on ollut tuollainen Pansy-kopio?
”Mennään keittiöön kermakaljoille”, Draco sanoo ja lähtee johdattamaan joukkoa.
”Taas, me emme tee nykyään enää mitään muuta”, Theo valittaa korvaani.
”Olen ihan samaa mieltä”, myötäilen.
”Varmasti löytyisi jotain muutakin tekemistä, olemme kuitenkin linnassa”, Theo mutisee.
”Mutta mitä sekin tekeminen sitten on, ihmeen hankalaa keksiä. Jospa menisimme vaikka ulos?” ehdotan.
”Mahtaisikohan se sopia Dracolle? Ja mitä tekemistä ulkona on?” Theo kysyy.
”En minä tiedä. Tämä on ihan tylsää”, valitan.
”Pitäisiköhän mennä kysymään Dracolta onko hänellä mitään muita suunnitelmia kuin tämä?” Theo ehdottaa.
”Tuskin on ja miksi hän edes kertoisi meille, vaikka kysyisimmekin? Sen näkee sitten jos hän aikoo viedä meidät vielä johonkin”, sanon ja katson Dracoa, joka juuri hymyilee Daphnelle. Tunnen taas kateuden pistoksen, minä haluaisin olla siskoni asemassa, haluaisin, että Draco hymyilisi minulle, haluaisin olla kiinni Dracon käsivarressa, enkä Theon. Mitä minun pitäisi tehdä, että pääsisin siskoni asemaan?
”Daphne on muuttunut”, Theo sanoo kuin lukien ajatukseni.
”Olen huomannut, hän on nykyään kuin Pansy”, sanon irvistäen.
”Ei ehkä se kaikkein mukavin mahdollinen muutos”, Theo sanoo ja huomaan, kuinka se surettaa häntä. Pieni toivon pilkahdus herää sisälläni.
”Pidätkö sinä Daphnesta?” kysyn yllättyneenä.
”Mitä? Minä? En… Tai no, ehkä vähän”, Theo myöntää lannistuneena.
”Sinun pitäisi taistella hänestä, et kai sinä aio luovuttaa häntä Dracolle ihan noin vain?” kuiskaan jälleen, sillä olemme jo keittiön sisäänkäynnillä ja muut pystyvät jälleen kuulemaan juttelumme.
”Ei se ole niin yksinkertaista, en minä voi pakottaa ketään”, Theo kuiskaa kiihkeästi.
”Minä voin puhua hänelle, hän on kuitenkin minun siskoni”, lupaan Theolle ja hän hymyilee kiitollisena.
”Mistä sinä voit puhua Daphnelle?” Blaise kysyy kiinnostuneena.
”Jostain mikä ei kuulu sinulle”, vastaan nenäkkäästi ja vilkaisen Dracoa, joka juuri parhaillaan kutittaa maalauksen päärynää.
”Kannattaisi opetella käyttäytymään, vaikka Theo sinusta pitääkin, niin meidän muiden ei tarvitse vaikka kuinka kuuluisitkin meidän porukkaamme, koska olet Greengrass”, Blaise sanoo ja virnistää ilkeästi.
”Minua ei kiinnosta, vaikka sinä et pitäisikään minusta”, totean totuudenmukaisesti.
”Ehkä sinua kiinnostaa se, että Draco ei olisi halunnut sinua mukaan?” Blaise kysyy ja nauraa, kun näkee ilmeeni valahtavan.
”Älä välitä”, Theo sanoo ja halaa minua puolittain.
”Minä arvasin”, Blaise sanoo voitonriemuisena.
”Mitä sinä muka arvasit?” kysyn kovana.
”Että sinä olet kiinnostunut Dracosta”, Blaise sanoo olkiaan kohauttaen.
”Miksi luulet niin?” kysyn, vaikka tajuan paljastuneeni.
”Sen näki sinun ilmeestäsi, kun sanoin, ettei häntä olisi kiinnostanut, olit äärettömän pettyneen näköinen”, Blaise selittää ja kääntyy sitten katsomaan kuinka Crabbe yrittää auttaa Goylea oviaukosta sisään. Jokailtainen esitys tämäkin.
”Pitääkö minun taikoa Goyleen kutistusloitsu, vai onnistuuko se sisään meneminen muuten?” Blaise kysyy ja ottaa taikasauvansa esiin.
”Häh?” Crabbe kysyy älykkäästi.
”Koittakaa nyt jo”, Blaise ärähtää.
”Anna poikien nyt käyttää aivojaan”, Theo sanoo ja naurahtaa kun Goyle vihdoin pääsee keittiön puolelle.
”Oli se jo aikakin, siihen meni taas yli viisi minuuttia”, Blaise huudahtaa kun pääsee vihdoin itsekin astumaan sisään.
”Mikset mennyt edelle, kun kerran tiesit, että siihen kuluu aikaa?” Draco kysyy ivallisesti.
”Jäin seuraamaan mielenkiintoista keskustelua, enkä halunnut jättää mitään väliin”, Blaise sanoo ja vinkkaa minun ja Theon suuntaan.
”Niinkö?” Draco kysyy kiinnostuneena ja kohottaa toista kulmaansa.
”Juuri niin, sain selville erään mielenkiintoisen jutun”, Blaise aloittaa.
”Kangistumis Tyystilys ”, sanon nopeasti ja Blaise kangistuu heti ja kaatuu lattialle pitkäkseen.
”Astoria”, Theo sanoo hiljaa. Oikeastaan kaikki ovat hiljaa ja tuijottavat vain minua, taikasauvaani ja lattialla makaavaa Blaisea vuorotellen.
”No mitä?” ärähdän, minua ärsyttää, etteivät muut voi suoraan tuomita, jos eivät pidä tapahtumasta, vaan täytyy pitää jännitystä yllä pelkällä mitäänsanomattomalla tuijotuksella.
”Tule tänne”, Draco kehottaa ja tönäisee Pansyn kauemmas ja taputtaa vapautunutta paikkaa vieressään. Nielaisen ja kävelen hänen viereensä.
”Istu”, Draco käskee. Minä istuudun hänen viereensä selkä suorana, katse luotuna suoraan eteeni.
”Miksi sinä teit noin?” Draco kysyy ja kääntää pääni hellästi itsensä suuntaan.
”En halunnut Blaisen avaavan isoa leipäläpeään”, selitän ja katson Dracon siniharmaisiin silmiin.
”Pansy, istu sinä Crabben vieressä”, Draco sanoo katsoen edelleen tutkivasti silmiini.
”Mitä?” Pansy rääkäisee järkyttyneenä.
”Istu Crabben vieressä, mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?” Draco kysyy kyllästyneenä ja kääntää vihdoin katseensa pois silmistäni, tunnen punan kohoavan kasvoilleni ja painan katseeni käsiini.
”Oo, herra Malfoy, tulitte jälleen”, kuuluu vikisevä ääni selkiemme takaa ja käännymme katsomaan kuinka kotitonttuja alkaa purkautua pienestä ovesta, jonka takana tontut ilmeisesti nukkuvat.
”Mitä saisi olla?” kuuluu muutamasta suusta lähes samaan aikaan ja korviani vihlaisee ikävästi, miksi joillakin tontuilla tarvitsee olla niin kimeä ääni?
”Ottaisimme kermakaljat, seitsemän, ei, vaan kahdeksan kappaletta”, Draco sanoo ja heilauttaa sauvaansa herpaannuttaen Blaisen.
Blaise nousee ylös ja etsii heti katseellaan minua, huomaan pienen hämmennyksen hänen kasvoillaan, kun hän tajuaa minun istuvan Dracon vieressä, virnistän hänelle pienesti.
”Miksi tuo istuu sinun vieressäsi?” Blaise kysyy inhoten. Tuntuu kuin olisi jotain vastenmielistä ja limaista ja yököttävää ja vaikka mitä, ristin käsivarteni rinnalle.
”Minua alkoi kiinnostaa”, Draco sanoo ja katsoo Blaisea merkitsevästi, jotta poika pysyisi hiljaa.
”Draco, minä en aina ymmärrä sinua”, Blaise sanoo ja pudistelee päätään.
”Minua ei sinänsä kiinnosta mitä sinä ajattelet”, Draco sanoo ja kääntää taas katseensa minuun.
”Mitä minä nyt tein, että alkoi kiinnostaa?” kysyn, vaikka se onkin ilmiselvää.
”Kiinnitit huomioni.”
”Ja mitä tämä vaikuttaa?” kysyn ihmeissäni.
”Sinä olet nyt Pansyn paikalla, aloinkin jo kyllästyä häneen. Mutta jos mokaat, niin putoat pois, lopullisesti”, Draco sanoo ja kaventaa silmiään. Jotenkin en silti usko.
”Kermakaljat, olkaa hyvät, ottaisitteko myös kakkua?” taas joku kotitonttu piipittää.
”Kakkua!” Crabbe ja Goyle heräävät samaan aikaan ja tontut nyökkäilevät tyytyväisinä juostessaan hakemaan pojille syötävää.
”Ettekö te ajattele mitään muuta kuin syömistä?” Blaise kysyy ja istuutuu Pansyn ja minun väliin.
”Eivät he pysty”, Theo huomauttaa Daphnen vierestä, en huomannut missä vaiheessa hän siirtyi sinne istumaan.
”Olen huomannut”, Blaise huokaisee. Katselen hetken ympärilleni, minua tylsistyttää. Goyle kaivaa nenäänsä ja Crabbe katselee käsiään silmät pyöreinä. En voi käsittää miten jotkut voivat olla noin tyhmiä, oikeastaan he ovat tulleet tyhmemmiksi joka vuosi, mitähän heille mahdetaan tehdä kotona? Pansy puhuu jotain Blaiselle matalalla äänellä ja sitten he molemmat mulkaisevat minua. Kiva, olen siis koko luihuisten tuvan lisäksi myös heidän tappolistallaan. No okei, ehkei voi puhua tappolistasta, mutta ehkäpä pahoinpitelylista olisi hyvä nimitys. Theo katselee siskoani pää kallellaan ja siskoni puolestaan katselee Dracoa, joka katselee… minua? Hämmästyn ja suuni aukeaa pieneksi ympyräksi. Käännän nopeasti katseeni poispäin. Miksi hän nyt katselisi minua, kun olen haaveillut siitä jo vaikka kuinka kauan? Olen aina ollut se näkymätön, isosiskon varjossa oleva pikkutyttö, jolla on vaaleat enkelin hiukset ja siniset silmät, varsinaisen perusblondin näköinen siis. Olen kuullut, että jästit värjäävät hiuksiaan, vaikken aivan tiedäkään miten se toimii, mutta olen kuitenkin aina haaveillut ruskeista hiuksista, kuten siskollani. Omasta mielestäni en edes ole kaunis, Daphne sen sijaan on, hänellä on juuri täydellisen suklaanruskeat, hieman luontuvat hiukset, sekä vihreät silmät ja hyvin kehittynyt vartalo. Ja jos minuun verrataan, minulla tosiaan on tikkusuorat, kuitenkin melko paksut, vaaleat hiukset ja haaleansiniset silmät, jotka mielestäni välillä näyttävät kuin kuolleen silmiltä. Vartalonikaan ei ole erikoinen, en omista povea nimeksikään, vaikka tietenkin olen vasta neljäntoista, ja kehityn vielä, niin silti se on ärsyttävää. Aivan varmasti Daphnella oli rinnat jo kolmetoistavuotiaana.
”Astoria”, Draco sanoo mietiskellen.
”Niin?” kysyn varovaisesti.
”Mietin vain mistähän sinun nimesi tulee, se on nätti”, Draco sanoo neutraalisti, esittämättä mitään tunnetta lauseessaan.
”Kiitos, en tiedä mistä se tulee”, sanon hiljaa ja vaivun taas ajatuksiini, kun Draco ei näytä jatkavan keskustelua. Vaikka minä ja siskoni emme edes näytä samalta, kaikki sukulaiset aina kutsuvat minua Daphneksi, kukaan ei muista nimeä Astoria. En tiedä onko se olevinaan liian vaikea, vai eikö kukaan edes halua opetella vähäpätöisen pikkusiskon nimeä, eihän minulla voi olla mitään väliä, en edes peri mitään. Olen vain ylimääräinen henkilö perheessä, turha, kasvoton. Niin, kasvoton on hyvä sana, jos Daphnen kummitäti tulisi koululle ja hänen olisi tarkoitus etsiä minut kaikkien joukosta, hän ei varmasti tunnistaisi minua, minussa ei ole mitään erikoista.
”Mitä sinä mietit?” Draco kysyy hiljaisella äänellä, mutta hätkähdän silti.
”Sitä kuinka vähäpätöinen minä oikeastaan olen”, paljastan huomaamattani. Dracon lumoavat silmät taisivat aiheuttaa sen.
”Miksi sinä olisit vähäpätöinen?” Draco kysyy kohottaen toista kulmaansa. Luoja, hän näyttää hyvältä tehdessään niin!
”Koska minä olen vain nuorempi sisar, periaatteessa turha ihminen, koska en voi periäkään mitään, vaan kaikki menee Daphnelle”, selitän nolona.
”Olen kuullut, että nuorempi sisar pääsee useimmiten parempiin naimisiin, koska voi löytää jonkin rikkaan velhosuvun ainoan pojan, joka perii koko kartanon ja kaikki rahat. Mutta ei sitä voi tietää, sanonpahan vaan”, Draco kertoo ja olen varma, että sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin.
”Kenelle sinä luulet minun kelpaavan?” kysyn henkeäni pidättäen.
”Mistä minä tietäisin, en ole mikään ennustajaeukko. Mene kysymään Punurmiolta, jos uskot sellaisiin juttuihin”, Draco tuhahtaa ja kääntää sitten katseensa kermakaljapulloonsa, minäkin katson omaa pulloani.
”Vieläkö me jäämme tänne, vai joko lähdetään?” Blaise kysyy toiveikkaana, hän on näemmä tyhjentänyt jo oman pullonsa, minäkin hörppään omastani. Kermakalja maistuu yhtä hyvältä kuin aina ennenkin, sen pehmeä maku hyväilee kurkkua ja vatsani täyttyy lämmöllä. Huokaisen tyytyväisenä.
”Sinä voit jo mennä jos sinusta siltä tuntuu, mutta minä jään vielä tänne Astorian kanssa”, Draco sanoo päättäen puolestani. Oikeastaan minua ei edes haittaa, pidän siltä miltä nimeni kuulostaa kun hän lausuu sen.
”Selvä, tuletko, Pansy?” Blaise kysyy mahdollisimman flirttailevalla äänensävyllä ja ojentaa kätensä Pansylle.
”Mielelläni”, Pansy sanoo, ojentaa kätensä Blaiselle ja kikattaa ärsyttävästi. Draco hymyilee Blaiselle säälivästi.
”Noloa, eikä erityisen toimivaa”, Draco tuomitsee, kun Blaise auttaa Pansyn pois keittiöstä.
”Blaise on aina Blaise, kuten Pansy on Pansy”, Theo sanoo ja Daphne pyörittelee silmiään. Ilmeisesti myös Daphne olisi aina Daphne, eikä yrittäisi edes ymmärtää Theoa.
”Crabbe, Goyle, te voitte mennä”, Draco sanoo ja napsauttaa sormiaan herättääkseen poikien huomion.
”Okei”, Crabbe hönkäisee ja röyhtäisee mahtavan kakkuannoksen syötyään. Kaksikko nousee ylös ja uusii oviaukkoon juuttumisen ja Draco painaa kasvonsa käsiinsä.
”Daphne, tulisitko sinäkin jo?” Theo kysyy toiveikkaana viiden minuutin kuluttua katsottuaan hetken Dracoa silmiin.
”Niin, Daphne voit mennä jo, minä huolehdin siskosi takaisin oleskeluhuoneeseen”, Draco lupaa ja Daphne mutristaa huuliaan, mutta lähtee Theon mukaan. Minä hymyilen Theolle rohkaisevasti, vaikka minua itseäni pelottaa jääminen kahdestaan Dracon kanssa, mitä hän minusta haluaa? Toivottavasti ei mitään… Ei, tuskin se mitään sellaista on.
”No niin, vihdoinkin kahden”, Draco sanoo ja kääntää katseensa minuun. Katse on ehkä hieman turhan intensiivinen minun makuuni.
”Miksi meidän pitää olla kahden?” kysyn hiljaisella äänellä, toivon, että kotitontut tulisivat taas hyysäämään, mutta ilmeisesti ne ovat väsyneitä tai vain kyllästyneitä, sillä niistä ei ole kuulunut hetkeen mitään. Hörppään taas kermakaljaani.
”Minun pitää kertoa sinulle eräs asia, jonka kertomista olen lykännyt mahdollisimman pitkään, koska en ole erityisemmin pitänyt päätöksestä.”
”Mistä päätöksestä?” kysyn henkeäni pidättäen.
”Äitini on päättänyt, että sinun ja minun on mentävä naimisiin, ensin hän ajatteli siskoasi, mutta koska suvun imagoa on pidettävä yllä, vaimon on oltava vaaleahiuksinen. En vain halunnut puhua tästä aikaisemmin mitään, koska suoraan sanottuna, sinä olet tylsä”, Draco pamauttaa ja minä menen shokkiin, tietysti jotain tämän suuntaista ehkä toivoin, mutta silti se on järkyttävää.
”Niin... mitä?”
”Älä sano että sinun aivotoimintasi on samalla tasolla kuin Crabben ja Goylen”, Draco huokaisee ja sulkee silmänsä hetkeksi.
”Ei tietenkään ole, et sinä voi olettaa, että minä toipuisin tällaisesta järkytyksestä ihan parissa sekunnissa, se on tökeröä, lisäksi koko kysymistapa oli tökerö”, räjähdän hänelle, vaikken edes tiedä miksi.
”Vai niin, sinä joko pidät tästä, tai sitten et, mutta me menemme naimisiin heti kun sinä tulet täysi-ikäiseksi, pidit sinä siitä tai et”, Draco toteaa ja alkaa nousta ylös.
”Odota”, sanon ja tartun hänen käsivarteensa.
”Mitä nyt?” hän kysyy kyllästyneenä.
”Tuota… Miksi minä?” kysyn ja katson hänen silmiinsä jotka kääntyvät katsomaan seinällä olevaa kelloa.
”Äitini päätös, mutta luulisin, että vanhemmillamme on jokin sopimus, josta ei ole kerrottu. Ja tosiaan, koska sinä olet blondi”, Draco sanoo ja kääntyy jälleen minuun päin.
”Minä luulin, että pojat saavat päättää itse ja mikä siinä blondiudessa nyt on niin hiton hienoa?”
”Minua ei kiinnosta valita itse”, Draco sanoo olkiaan kohauttaen.
”Entä se blondius?” kysyn silmiäni pyöritellen, ihan kuin häntä ei muka kiinnostaisi kenen kanssa hän tulee viettämään lopun elämäänsä.
”Meidän sukumme on ollut vaaleahiuksista kautta aikojen, miksi katkaista pitkään jatkunutta perinnettä?” Draco kysyy, eikä minulla ole vastaväitteitä, vaikka perinne onkin naurettava.
”Oletko sinä Pimeän lordin joukoissa?” kysyn suoraan, sillä olen kuullut Daphnen ja Pansyn puhuvan siitä, mutta en ole ihan varma.
”Olen, mitä se sinua liikuttaa?” Draco kysyy ilme kovana.
”Jos me menemme naimisiin vielä joskus, niin eiköhän se minulle kuulu?”
”Varsinaisesti ei, sillä minä saan tehdä elämälläni mitä haluan”, Draco sanoo ja hymyilee vinosti, tunnen punastuvani jälleen. Kirottua.
”Se on aivan sama minulle mitä sinä teet, mutta minä haluaisin kuulla niistä asioista, sillä ne koskevat minunkin elämääni, vaikka eivät ehkä vielä kolmeen vuoteen, mutta kuitenkin aikanaan. Eli haluaisin, että kertoisit minulle niistä isoista päätöksistäsi”, pyydän. Sopeuduin tilanteeseen ihmeen nopeasti, olen jo nyt esittämässä vaatimuksia. Naurettavaa.
”Sinä et ole siinä asemassa, että voisit esittää vaatimuksia. Sitä paitsi, me emme seurustele kouluaikana, sinä olet kaksi vuotta nuorempi, täysin kehittymätön, enkä minä aio olla täällä enää kauaa”, Draco sanoo ja tunnen loukkaantuvani, kyllähän minä tiedän, etten ole ruumiillisesti kehittynyt, turha sitä on huudella päin naamaa.
”Ja sillä sinä tarkoitat mitä? Aiot edelleen jatkaa Daphnen ja Pansyn kanssa kiehnäämistä?” kysyn loukkaantuneena ja ristin käsivarteni rinnalleni.
”Niin”, Draco myöntyy ja nousee ylös. ”Tuletko?” hän kysyy ja tarjoaa käsivarttaan.
”Ei kai herra Malfoy ole vielä lähdössä”, yksinäinen kotitonttu kitisee ja Draco vain heilauttaa kättään siihen suuntaan ja yleensä niin sinnikkäät kotitontut luovuttavat.
”Selvä”, sanon ja nielaisen pettymykseni.
”Tästä ei sitten tarvitse puhua kenellekään, muistakin se”, Draco vielä ohjeistaa, kun astumme ulos keittiöstä. Loppumatka menee hiljaisuudessa.
~*~
Siitä on aikaa jo kolme viikkoa, kun Draco kosi minua. Vaikka oikeastaan ei siitä voi käyttää sanaa kosiminen, se oli pikemminkin naimisiin käskeminen, vaikka teenkin sen melkein mielelläni, on tärkeää päästä rikkaisiin naimisiin ja Malfoyt ovat ennen kaikkea rikkaita, mutta myös vaikutusvaltaisia. Silti haluaisin tutustua tulevaisuuden sulhaseeni, olisi hienoa tuntea häntä edes vähän hääyönä. En ole puhunut Dracon kanssa kahden kesken sen jälkeen kuin kerran, sekin oli vain pikainen, vajaan viiden minuutin keskustelu, jossa Draco kysyi, että miksi hitossa viihdyn niin hyvin Theon kanssa ja onko meillä jotain sutinaa. Varsin mielenkiintoinen keskustelu tosiaan, sillä koko sen ajan hän piti kiinni käsivarrestani niin tiukasti, että siihen oli muodostunut mustelma, joka on kuitenkin onneksi jo parantunut. Theo on ollut viime aikoina tavallista mukavampi, ehkä minun kuitenkin pitäisi olla vähän huolissani, että jos hän kuitenkin tykästyy minuun, varsinkin nyt, kun minä en tosiaankaan voi vastata hänen tunteisiinsa. Eikä minulla edes ole tunteita häntä kohtaan. Oikeastaan kaikki on jatkunut samoin kuin aikaisemminkin, minä istun kaikkein reunimmaisena, Theo vieressäni, katselen, kuinka Draco, minun sulhaseni naurattaa Daphnea ja Pansya. Se on harvinaisen masentavaa. Kun Draco kertoi, että me menisimme naimisiin, ajattelin, että ehkä minun asemani muuttuisi hieman, mutta se oli edelleen täysin sama, lukuun ottamatta sitä, että välillä huomaan, kuinka Draco tarkkailee minua, en tiedä mitä hän etsii, mutta toisinaan hän näyttää tyytyväiseltä, toisinaan hän pudistelee päätään ja huokailee. En tiedä mitä teen väärin tai edes, että mitä teen oikein! Tällä hetkellä ainoa helpotuksen paikka on se, että tiedän pääseväni kolmen vuoden päästä hyviin naimisiin ja kenties asemani parantuu silloin. Ehkä en ole enää se huomaamaton, kasvoton tyttö, vaan olen Astoria Malfoy, kaikkien ihailema ja kadehtima. Aina sopii toivoa.
_______________________________________________________________________________________________________________
Kommenttia, niin laitan sitten epilogin
// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
