Nimi: Suomi, loitsijoiden maa / Salattu todellisuus
Kirjoittaja: fruu
Päähenkilöt: Kuura, Säde
Lajityyppi: Paskaa dialogia aiheesta taikamaailma yms yms
Ikärajasuositus: S
Alkusanat: En ole varma että kuuluuko tämä tänne, joku tietäväisempi voi sitten minua ohjeistaa ja siirtää tämän. :,)
-
Säde: Äiti, onko Potterit siis oikeesti totta?
Kuura huokaisi väsyneen oloisena ja solmi laineikkaat ja auringon raidoittamat hiuksensa ruoto letille.
Kuura: Säde rakas, kyllähän sinä tiedät että enosi Halla ja minä kuulumme loitsijoiden sukuun.
Säde: Kyllähän mä tiedän että eno ja sinä olette sellasia hippejä. Keräätte kukkia ja mukamas loitsitte, eli hippejä molemmat!
Kuura: Kansainvälisten termien mukaan Halla on velho, ja sinä ja minä olemme noitia. Oikeastaan sinä olet surkki ja ystäväsi ovat jästejä, niin kuin Rowling asian ilmaisee kirjoissaan.
Säde: Minkä ihmeen kansainvälisten termien mukaan?
Kuura: No, muualla maailmassa taikovia ihmisiä kutsutaan velhoiksi tai noidiksi, mutta täällä Suomessa taikakulttuuri on hieman erilaista.
Säde: Miten?
Kuura: Kutsumme itseämme loitsijoiksi tai maagikoiksi. Taikuutemme perustuu hyvin pitkälle yrttititouteen ja luonnon henkeen, mikä on hyvin voimakasta juuri Suomessa, pohjoisen idän ja lännen välimaastossa.
Säde: Eli oikeesti te ette tee mitään oikeeta taikuutta. Ette kanna taikasauvaa tai kaapuja tai mitään muutakaan coolia.
Kuura: Mihin me tarvitsemme kaapuja tai viittoja? Suomi on kylmä maa. Ja sinunkin luulisi Potter-fanina tietävän, että taitava taikoja pystyy kanavoimaan taian sauvan lisäksi ihan mihin esineeseen tai asiaan vain, muun muassa omiin käsiinsä.
Säde: Tuo on kyllä totta, en ole vain tullut ajatelleeksi. Ja miten niin minä olen surkki?
Kuura: Säde rakas, kansainvälisten termien mukaan olet surkki, koska et kykene taikomaan perinteisiä taikoja, kuten leijuttamaan esineitä tai muuttamaan niiden olomuotoa. Yrttitietoutta ja taikajuomia pystyt käsittelemään ja tekemään loitsijan veresi vuoksi.
Säde: Ai. Mikä se luonnon henki juttu sitten on? Voinko mäkin kokea sen?
Kuura: Voithan toki, mutta sitten meidän pitäisi matkustaa pohjoisempaan Suomeen.
Säde: Miksi muka?
Kuura: Siellä luonnon henki ja taika on voimakkainta koko maailmassa. Kun olet kokenut sen, kiinnität huomiota myös heikompaan voimaan. Täällä kaupungissa sitä ei ole kuin ihan vähän, mutta lähimmässä kylässä tai metsässä sen voi jo tuntea.
Säde: Vähänkö siistiä! Mistä sä enon kanssa muuten saatte kaikki kasvit ja tamineet mitä olen nähnyt?
Kuura: Suomen luonnosta. Liemissä käytettävän vedenkin tulee olla joko puhdasta lunta tai eläinten juomapaikkana toimivasta metsäpurosta otettua.
Säde: Jaa. siksi me siis mennään maalle joka kesäloma. Onko Suomessa muuten mitään taikakauppoja, niin kuin Viistokujalla?
Kuura: Ei oikeastaan. Venäjällä ja Ruotsissa on, mutta en uskalla liikkua siellä. Naapurimaamme taikaväki on rakastunut pimeään taikuuteen, ja he halveksivat syvästi loitsijoita. Halla kylläkin matkustaa aika ajoin Lontoon Viistokujalle, siellä ihmiset ovat suvaitsevaisempia. Muutama velho ja noita ovat jopa innostuneet Suomen taikakulttuurista ja elävät sen mukaisesti. Kutsuvat itseään jopa loitsijoiksi. Mukaan luettuna isäsi Edwin.
Säde: Mutta isänhän nimi on Pyry!
Kuura: Hän vaihtoi nimensä tutustuessaan minuun.
Säde: Okei, taidan mennä nukkumaan, tässä on vähän liian paljon sulateltavaa yhdelle illalle.
Kuura: Hyvää yätä päivieni Säde, henki olkoon suojasi.
Säde: Nyt tuokin hyvän yön toivotus sai uuden merkityksen.
Kuura: Nuku rauhassa.
-fruu!
