Nimi: Rakas Fred
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: K-11 // unrealistic nosti ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle
Tyylilaji: Angst, death
Paritus: Hermione/Fred
Vastuuvapautus: Hahmot jne Rowlingin…
Yhteenveto: Kirjeitä vuosien varrelta
---------------------------------------------------
Rakas Fred,
uskon Ronin kutsuvan minut teille tänä kesänä. Kunpa voisit tehdä sen itse.
En käsitä miksi luulet veljesi suuttuvan meille. Hän ja minä olemme vain ystäviä…
No, kaipa sinä hänet paremmin tunnet, tämä on vain niin vaikeaa: en osaa salata asioita häneltä ja Harrylta.
Joskus kun olen yksin minusta tuntuu että tämä kaikki on vain unta joka pian päättyy.
Silloin pelkään aamuja. Tarvitsen sinua ollakseni hereillä. Nyt minun on tyydyttävä unelmiin,
joiden hauraiden kuorten odotan milloin tahansa halkeavan.
Sinun;
Hermione
----------------------
Rakas Fred,
jätettyäsi Tylypahkan minun on ollut vaikea keskittyä opiskeluun.
Harry ja Ron epäilevät minun olevan sairaan. Tahtoisin kertoa heille totuuden:
minä vain ikävöin sinua niin. En kuitenkaan kerro.
Joskus tuntuu ettei täällä ole minullekaan enää mitään. Ajatukseni lentävät luoksesi.
Kaipauksella;
Hermione
-------------------
Rakas Fred,
kirjoitan sinulle, vaikka toivoisin olevani vierelläsi.
Olisin halunnut hyvästellä sinut, mutta lähtömme tuli niin yllättäen.
Kun puhuimme siitä mikä odotti, sanoit uskovasi että valintani oli helppo:
miksi jäisin luoksesi, kun sinulla ei ollut tarjota minulle sen enempää turvaa kuin seikkailuakaan?
Olit väärässä. Sinä olet minun seikkailuni, ja turvani myös. Mutta velvollisuus kutsui minua voimakkaammin kuin rakkauteni.
Toivoisin että olisi toisin. Tiedät sen… Ennen lähtöämme näin pihallanne pienet valkeat siivet.
Ron ja Harry väittivät niiden kuuluneen Koukkujalan uhriksi joutuneelle linnulle.
Minä en usko sitä. Luulen että enkeli riisui ne saadakseen viipyä lähelläsi. Minäkin luopuisin Taivaasta vuoksesi.
Olen luonasi, aina;
Hermione.
----------------------
Rakas Fred,
ajattelen sinua usein. Silloin viimeisen taistelun aikana, kun Ron suuteli minua,
arvelin ettei olisi oikein torjua häntä sillä hetkellä, halusin antaa ystävälleni syyn selvitä sodasta.
Ja kun tajusin ettei sinua enää ole… En koskaan saanut sitä lopetettua.
Hän on lohtuni kaiken surun keskellä: Ron muistuttaa sinua tarpeeksi saadakseen minut hymyilemään.
George tekee sitä liikaa, ja tiedän että myös hän muistaa minusta sinut.
Vältän katsomasta häneen, ja kun se on välttämätöntä, katson hänen lävitseen:
kuin näkisin hänen takaansa jonkun toisen. Hän ei näe takanani muita, sillä hän katsoo ohitseni.
Hänen silmänsä viistävät ihoani mutta eivät koskaan viivy hetkeä pidempään.
Emme puhu toisillemme, vaikka puhumme yhä sinulle: kaksi siipirikkoa.
Rakastan sinua yhä;
Hermione
-----------------------------
Rakas Hermione,
kadun vain harvoja asioita elämässäni, mutta yksi niistä on, etten koskaan vastannut ainoaankaan kirjeeseesi.
Koin aina olevani liian kiireinen ja ”ehtiihän sitä puhua kun näemme.” Nyt en enää voi puhua kanssasi ja minulla on vain aikaa.
Se vain että tässä ajassa sinua ei ole… On kuitenkin asioita jotka haluaisin sinulle kertoa.
Kuten että toivon sinun elävän pitkän ja onnellisen elämän. Että nauraisit paljon.
Ja etten ole katkera: veljeni on sinulle hyvä, tiedän hänen rakastavan sinua kuten minäkin.
Onhan hän kylläkin tylsä, mutta jos et voi nauraa hänen kanssaan, naura hänelle, se on lähes sama.
Ja ettet suostuisi antamaan yhdellekään lapsellenne nimeksi Fred. Haluan nimeni tuovan mieleesi minut, eikä jotain…
Kiljuvaa kakaraa. No, voiko Ronnie lopultakaan saada muunlaisia? Ehkäpä sinun geenisi pelastavat jotain.
Ja vielä tämän: minäkin rakastan sinua. Aina ja vielä sen jälkeenkin.
Ikuisesti;
Fred
