No one, S, double-drabble, Ron/Harry, EN (v. 2012) + Poika-joka-ei-ole-kukaan, runo, S (v. 2022)

[Claire]

Title: No one
Author: Claire
Rating: S
Pairing: Ron/Harry
Genre: angst, slash, double-drabble

A/N: Siitä on yli vuosi, kun viimeksi olen ficcaillut ja ajattelinpa, että nyt voisi sitten olla korkea aika. En ole ikinä kirjoittanut ficciä englanniksi, joten jos tekstin seasta löytyy muutamia kirjoitusvirheitä (joita sieltä kyllä varmasti löytyy) niin niitä voi tottakai korjailla minulle. Englanniksi kirjoittaminen oli vaikeampaa kuin ajattelin, tai siis onhan niitä kaikenlaisia esseitä tullut muutamaan otteeseen väsättyä, mutta ihan tällaista tarinaa jonkinlaisella juonella aika harvoin. Mutta hei, virheistähän oppii ja sitä rataa.

Osallistun tällä tuplaraapaleella Yhtyeen tuotanto-haasteeseen Hannah Furyn biisillä All is not well ja Kerää kaikki hahmot-haasteeseen hahmolla Ron Weasley. Ja kommenttia saa mieluusti heittää!


NO ONE


Ron:

If there's somebody who can take this pain away, please appear. Yeah, I'm broken, feeling myself useless and insignificant. Who wouldn't feel that way next to Harry? He's everything what the world needs, what it wants, what without it can't exist. I don't own him, it's the world who owns its savior. And when it's the world that owns it, I can't have one. There's no one who can save me or at least it can't be Harry.

People are all so sure that we are a perfect couple living a perfect life together. They're all wrong. You're so lucky to have him, they say. He's all you can ever ask, they say. But he's not the one who can take my pain away, not the one who can make me feel good about myself. I can't blame Harry about it, I can't blame anyone but me. 'Cause there's nothing wrong in this whole thing except me.

So when Harry kisses me on the cheek and says you look handsome today, I smile and it actually lasts for a while; then I remember the facts, who is he for the world and who am I.

And I'm no one.

[Beelsebutt]

Voi ei! Kamalaa, että Ron angstaa noin. Eikös sen pitäisi ajatella se niin, että joo, Harry saattaa olla maailman pelastaja ja mahtavin velho maailmassa, mutta se haluaa juuri Ronin, ei ketään muuta!

Noniin, se siitä hahmoille ranttaamisesta.

Aloin miettiä, että tarkoititkohan tuolla 'douple-trouple' genretyksellä 'double-drabble':a, siis tuplaraapaletta? Joka tapauksessa englantisi on kaunista Tykkäsin tästä juonellisesti tosi paljon huolimatta tuosta kommenttini alun angstisuudesta (no oon angstissa vieläkin, mut angstiosastohan tää on haha ). Ronin vetoomus on koskettava ja kauttaaltaan ficin loppuun asti Ronin ahdistus paistaa läpi tuota pientä auringonsädettä lukuun ottamatta. Mahtaa oikeasti olla vaikeaa seistä maailmanpelastajan rinnalla. Eipä ihme, että H/D on niin yleistä 8 )

Hei, tää oli kiva namupala, kiitos!

[Claire]

Voi kiitoksia katsu kommentistasi, piristi päivää kummasti! Ja upsista, double-drabblehan se tietenkin on, en tiedä mitä olen taas onnistunut sekoilemaan mutta korjaan sen hetimmiten. Ja voi sinua, mahdan olla aika ilkeä, että nyt paljastan nauttineeni tämän kirjoittamisesta, sillä en pidä Ronista laisinkaan, en ole koskaan pitänyt enkä varmaan tule ikinä pitämäänkään. Tai mistähän sitä ikinä tietää. Mutta oli kiva kuulla, että pidit englannistani eikä ollut niin tökkivää kuin ajattelin! Kiitoksia paljon!

[Claire]

Kiva kuulla, että tulkinta miellytti, Renneto! Etenkin tosi mukavaa, että tunnelma välittyi sinnekin puolelle ruutua. Ja hei hassu juttu, nimittäin itseasiassa tätä kirjoittaessani kuvittelin Ronin äänen pääni sisällä puhumassa ja lausumassa näitä vuorosanoja ja tosi helpottavaa kuulla sekin, että tykkäsit tuosta pienestä "valopilkahduksesta" tekstin seassa, sillä aluksi mä nimittäin epäröin viitsisinkö laittaa sitä kuitenkaan tähän mukaan, mutta onneksi päädyin sitten laittamaan! Kiitos paljon kommentistasi!

[Lunella]

Ää Ronta alkoi käydä sääliksi tätä lukiessa. :c

Luen tosi vähän ficcejä englanniksi ja mun englanti muutenkaan mitään erityisen hyvää ole, joten kieltä on vähän vaikea kommentoida. Oli kyllä helppolukuista ja sujuvan oloista tekstiä. Tykästyin varsinkin loppuun, tai itse ideaan, että Ron ei ole omasta mielestään kukaan verrattuna Harryyn. Tämä on mielestäni Ronille varsin tyypillistä ajattelua ja pystyn hyvin kuvittelemaan Ronin oikeasti käymään sisällään jotain tämänkaltaista ajattelua kirjoissakin. Tämän ficin Ron onkin hyvin IC.

Ja oi, tuo aloitus! Siitä käy heti selväksi, mitä Ron tuntee ja että sillä on paha olla. Heti alusta alkaen välittyy tosi voimakas ahdistus ja se jatkuu aina koko tekstin ajan, vaikka Harry nyt saakin sanoillaan hetkeksi hymyn Ronin huulille. Tykkään ajatuksesta, että vaikka Ronilla on Harry, hän ei kuitenkaan ole se, joka saa tuon hyödyttömyyden ja ahdistuksen tunteen pois.

Tykkäsin tästä paljon, eikä taida nyt irrota yhtään tämän rakentavampaa kommenttia. Hyvää joulua! <:

[Claire]

Hei vou mä olen saanut tähän kommentin, kiitos siitä sulle, Lunella!

Mäkään en erityisemmin lue englanninkielisiä ficcejä, vaikka kyllä pitäisi, jos mä ajattelin tätä kielipäätäni tästä vähän parannella... Teki tuolloin kuitenkin mieli kirjoittaa englanniksi fic ja on huojentavaa kuulla, että ainakin sun korvaan tämä kuulosti hyvältä. On huojentavaa kuulla myös se, että Ron pysyi sun mielestäsi IC:nä. Mulla on usein ollut vaikeuksia pitää hahmoja aidon oloisina ja mietin, että onkohan tämän ficin Ron vähän turhan pessimistinen ja ahdistunut ja surullinen, kun oikeasti se on sellainen hassu höpönaama, josta en kylläkään hirmuisesti tykkää, mutta niin. Siksi onkin ihana kuulla, että ainakin suhun tämä vähän synkempi Ron upposi. Kiitoksia paljon kommentistasi ja hyvää joulua sinullekin, tosin parin päivän viiveellä, mutta kuitenkin

[Claire]

Heippa, Lupa! Mä en kyllä ole tätä ficciä kommenttikampanjaan viimeaikoina pistänyt tai ainakaan en muistaakseni ole... Ehkä joku ihana ihminen sitten oli, ja hälle siitä kiitokset Mutta oli miten oli, olen tosi iloinen saadessani tähän tekstiin sulta kommenttia!

Tosiaan, itselleni huojentavinta tämän ficin kohdalla on kuulla nimenomaan se, että kieli toimi lukijan korvaan/silmään (vai mites se nyt sanotaan). Mä olen hirveän itsekriittinen suomenkielisten tekstieni julkaisuvaiheessa, niin entä sitten betaamaton teksti englanniksi? Hui. Mutta tämä oli kyllä melko "helppoa englantia", jos näin voi sanoa - en siis ihmettele, että sieltä löytyi pari kohtaa, joissa olisi ehkä voinut käyttää parempaakin ilmausta.

Mutta on kiva kuulla myös se, että tunnepohjankin kannalta tämä onnistui. Tuollaiseksi mä olen Ronin kyllä tosi useaan otteeseen kuvitellut Harryn rinnalle, joten ihanaa, että sunkin mielestä asettelu hahmojen välillä oli luontevan oloista

Kiitoksia kivasta kommentistasi!

[Claire]

A/N: Runokommuunissa Hilbertin esittämän aiheen (”kirjoita joku vanha tekstisi uudestaan”) inspiroimana kirjoitin tästä tuplaraapaleesta uuden version, tällä kertaa suomenkielisenä runona, ja päätin sen pienenä lisänä julkaista myös tänne.

Edelleen Ronin ajatukset ovat melko synkkiä, jolleivät alkuperäistä tekstiä entistä synkempiä, eh… Kymmenessä vuodessa ei näy siis tulleen kehitystä ainakaan positiivisempaan suuntaan (anteeksi, Ron, oikeasti olet tosiaan korvaamaton).


Poika-joka-ei-ole-kukaan, S

Hyödytön, harmaa,
Rumakin
Pisamilla pilattu
Arven sijaan oranssilla kuontalolla kirottu

Keskiverto huispaaja
Laiska, iljettävä, ruuan lappaaja
Hidas oppija
En edes älykkyydellä siunattu

Kuka olen?
Kuka minut muistaa?
Kun hän on poika-joka-elää
Ja minä poika-joka-ei-ole-kukaan

[Altais]

Olen ollut viime aikoina ihan surkea kommentoimaan mitään, kun kipeänä tuntuu ettei pää toimi riittävän hyvin minkäänlaisen edes sinne päin järkevän kommentin aikaansaamiseksi. Silti tekee kovin mieli lueskella ficcejä, ja onhan se kiva jättää joku jälki siitä, että on lukenut ja tykännyt, vaikkei se sitten olisikaan ihan analyyttisin mahdollinen kommenttini. 

Tämä oli niin sydämeen käyvä löytö, että oli pakko tulla ainakin kertomaan, että tässä Ronin itseinhoinen angsti oli ihan käsinkosketeltavaa, ja häntä oli tavallaan niin helppo ymmärtää, koska eihän se varmaan mitenkään voi olla helppoa elää kaikkien ihaileman ja aina huomion keskipisteenä olevan ihmisen rinnalla. Vaikkei Harry varmaan huomiota niin olisi halunnutkaan, ei se tuota asiaa taida kamalasti helpommaksi tehdä. Tulee ihan mieleen ne Ronin muutamat angstisemmat hetket canonissa, joissa myös tuskailee tuon saman asian kanssa, vaikka siinä onkin vain ystävien välistä draamaa. Mitenhän Ronin ja Harryn suhteen mahtaa käydä, jos toisesta tuntuu useinkin noin hankalalta? Harry ei varmaan, tai ainakaan toivottavasti näe Ronia ollenkaan noin.

En ole tainnut kovin paljon lueskella ennen tällä parituksella, mutta ehkä pitäisi, koska tämä oli niin kiva löytö. Ihan mahtavaa, että sen taustalla oli myös oma raapaleesi vuosien takaa, uskon hyvin että voi olla hauska palata kirjoittamaan se ikään kuin uusiksi pitkän ajan jälkeen. Ihana idea.

[Claire]

Altais, et tiedä kuinka paljon ilahduinkaan kommentistasi! Varsinkin kun jaksat flunssassa kommentoida - toivon mukaan olet jo paranemaan päin kuitenkin <3

Itse on itsensä pahin vihollinen, ja tässäkin Ronin kieriskelee melko paljon itse aiheutetussa itsesäälissä, heh. Mutta halusin tuoda normaalisti niin hassun hauskasta ja iloisesta Ronista juuri sen synkemmän ja epävarmemman puolen esiin, jota hieman kaanonissakin saatiin nähdä. 10 vuotta sitten kirjoittamani raapale on melkolailla selvemmin romanttisessa mielessä Ron/Harrya, mutta tuossa uudessa runossa itse paritus ei oikein pääse kukoistamaan, vaan ennemmin siitä paistaa vain läpi tuo Ronin kateus ja ennen kaikkea inho itseään kohtaan.. Mutta sen voin sanoa, että Harry ei todellakaan ajattele Ronista kuten Ron itsestään ajattelee: päin vastoin, Harry omilta osin kadehtii ja ihailee Ronin vapautta, kykyä elää hetkessä ja pitää hauskaa. Sekä toki myös Ronin ulkoisia puolia. Olisikin mielenkiintoista kirjoittaa runo tai raapale Harryn ajatuksista vastineena tälle Ronin angstille. Ehkä tämän saisi vielä käännettyä fluffyiseksi.

Kiitos paljon kommentistasi, oli mukava saada tähän vanhaa ja uutta tekstiä sekoittelevaan ficceröiseen puujälkesi!

[Larjus]

Olipas kiva kun lisäilit uuden runosi tänne, niin samalla tuli luettua myös alkuperäinen tuplaraapale. Ron on yksi mun lempihahmoista (ja Rarry mun lempiparituksiani), ja hänen tarinassaan on kyllä hyvin aineksia angstiin. Aina välillä on kiva lukea tällaisia ankeitakin juttuja, vaikka samaan aikaan onkin vähän surku ankeutta kokevien hahmojen puolesta. Ronillahan on canonissakin ollut kipuilua siitä, että hän on varsinkin Harryn rinnalla "ei kukaan" ja vähäpätöinen, niin siksi tää upposi tosi hyvin.

You're so lucky to have him, they say. He's all you can ever ask, they say.

Lukiessa näitä kohtia aloin miettiä, että tämmöiset voi loppujen lopuksi olla aika kamaliakin sanottavia 🤔 Riippuu varmaan aika paljon siitä, miten asiansa muotoilee, ja sit tietty tilanteesta (sekä siitä, kenelle ne asiat sanoo), mutta helposti voi saada sellaisen kuvan, ettei parisuhde ole toisten silmissä tasaveroinen vaan toinen on "parempi saalis". Ja kun kyseessä on Ron, jolla on huono itsetunto ja epävarmuutta siitä, onko aina edes haluttu, ja Harry, joka on koko velhomaailman ihailtu sankari, tuollaiset puheet ovat ihan kamalia. Voi Ron, ei mikään ihmekään, että sattuu! Hänen täytyisi kuulla enemmän Harryn mielipiteitä. Toivottavasti tämä niitä tajuaa pyytämättäkin sanoa ääneen, koska aivan varmasti Ron ei noita asioita ota puheeksi. Ja kukapa sitä erikseen pyytäisi toisilta kehuja.

And I'm no one.

Yyyy Ron, olet sinä joku! Joku monelle ihmiselle tärkeä! :'< ♥

Uusi runokin oli niin surku sisällöltään 😭😭 Toteutus on kuitenkin hieno, ja runo pitää hyvin otteessaan (tuskan kautta ). Siihen on tiivistetty hyvin niitä asioita, joista Ron kokee epävarmuutta ja vähemmyydentunnetta. Hänen tunteensa ovat ihan kuin käsin kosketeltavissa, ne tuntee ihan itsekin. Suurin osahan niistä on toki vain Ronin itsensä pään sisällä, mutta niin kuin itsekin totesit, sitä on usein itsensä pahin vihollinen. Ron tarttis jonkun auttamaan kunnolla kohtaamaan ja voittamaan ne sisäiset demoninsa, koska yksin on usein helpompi vain jäädä rypemään itsesääliin.

Kiitokset näistä! En voi sanoa, että nämä olisivat aiheen takia mitenkään mukavia, mutta ajatuksia herättäviä kyllä ja genressään varsin onnistuneita. Nyt tosin tekee mieli siirtyä vähän iloisempiin ajatuksiin, kun en aatellut loppuiltaa pillittää henkisesti Ronin angstailujen takia 🙈

[Claire]

Ihanaa, että säkin olet löytänyt tiesi tämän vanhan raapaleen (ja uuden runon) pariin, Larjus, ja jättänyt vielä noin kivan kommentin! Angstia on jotenkin terapeuttista kirjoittaa (kun saa vähän niinkun kanavoida omaa angstia hahmojen angstiin jne ) mutta onhan sitä toden totta raskasta lukea. Tai että eihän surulliset loput ja esimerkiksi tällainen hahmon itseinhossa rypeminen nyt mitään kovin iloista luettavaa ole. Allekirjoitan täysin tuon, mitä sanot noista kommenteista, joita Ronille on heitetty Harryn kanssa seurustelusta. Kyllä parempi kommentti olisi, jos läheinen sanoisi, että ”olettepa onnekkaita / onpa ihanaa, että olette löytäneet toisenne” tai muuta vastaavaa. Ron on ihan yhtä tärkeä kuin Harry, totta tosiaan. Pst! Jos haluat kevyempää luettavaa tällä parituksella, niin kirjoitin juuri romanttisen raapaleen ruotsiksi, joka on Harryn näkökulmasta ja vastaus näihin Ronin ajatuksiin. Tästä (ikäraja S) pääsee lukemaan kyseisen raapaleen, jos kiinnostelee. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3