Oletko olemassa vielä aamulla (Reg/OC, K-11)

[Renttu]

Kirjoittaja: rentunlupiini
Beta: ei tällä kertaa
Tyylilaji: romance, ehkä hiukkasen angstia, drama, oneshot
Ikäraja: K-11
Paritus: Regulus/OC
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, maailmaa, tai mitään, minkä tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi.
A/N: Osallistuu FF100:seen sanalla 75. Varjo ja Tavoita tunnelma-haasteeseen Regina Spektorin Samsonilla. Linkki vie siis Youtubeen, suosittelen ehdottomasti biisin kuuntelua, kun tuon tunnelma-haasteen kanssa kuitenkin ollaan liikkeellä. Ja kommentteja tietysti toivon ja hartaasti.


Oletko olemassa vielä aamulla

Minulla oli meille monta suunnitelmaa.
    Valmiina siellä, korvien välissä. Mutta minä en ehtinyt ajatella tarpeeksi, sanoa tarpeeksi. Minun suuni oli sinun.
    Raphaël. E-kirjaimen päällä pisteet. Enää en ole edes varma, oliko hän todellinen. 
    ”Se on se ranskalainen, vaihto-oppilas kai? Mitä sinä sen kanssa liikut, olen kuullut, että se on vähän, no, kummallinen.”
    Eikö me kaikki olla.

Kultaiset pitkät kiharat takertuivat sormiin, ulkoa ikkunan takaa hiipi pimeää ja usvaa. Se ei voi viedä meiltä tätä, meillä on lämmin, me olemme yhdessä. Minä käännyin kyljelleni, silitin kapeita kasvoja ja paljasta leukaa. Eikä mikään muu sana sopinut paitsi kaunis.
     Nauroin itsekseni. Jos äiti tulisi sillä hetkellä sisään. ”Kai se on edes puhdasverinen se kakara, jota sinä nait?” On se, äiti rakas. Puhtaampi kuin teistä kukaan. Mutta pelkkä ajatuskin on absurdi. Mahdoton. Sillä missä me olemme, sinne ei pääse kukaan muu.
    ”Regulus, miksi minä olen tässä?” hän kysyi, painoi nenän kaulalleni, ja minä opettelin hengittämään.
    ”Koska haluat olla.”
    Vihreät silmät tuijottivat minua. Eivät mitkään erityisen vihreät, vain vihreät. ”Onko sinulla saksia?”

Kynttilänvalo loi seinälle painajaismaisia varjoja. Mies sakset kädessään, alastomana. Toinen sylissään. Ne sakset kävivät välillä vaarallisiksi, kun kädet lähtivät harhailemaan.
    Muutamia sammuvaan valoon hukkuvia hetkiä, ja kaikki se kaunis vaalea tukka oli lattialla. Raphaël tuijotti itseään peilistä, ensin pelästyneenä, sitten tyytyväisenä. Hän kääntyi hymyilemään minulle, ja minä sain luvan rakastaa häntä loppuyön.

Seuraavana aamuna hän oli kadonnut.

    *****

You are my sweetest downfall
I loved you first

[draconair]

Aika mielenkiintoinen ficci!

Luin ton pari-kolme kertaa läpi, että pystyin sisäistämään sen. Ja nyt en osaa sanoa siitä mitään muuta, kun että mielenkiintoinen. Hyvällä tavalla. Se teki mut sanattomaksi!   

[Feliicia]

Luin tätä ja sanoisin,, että tämä on hienosti kirjoitettu, en kylläkään saanut hirveästi selkoa. Kuitenkin kuten draconair mainitsi mielenkiintoinen. Ehkä olisi voinut olla pidempi ja otsikossa voisi olla kysymysmerkki jos se on kysymys. Se nimittäin häiritsee hiukan. Eipä tässä muuta, hyvä oli.

[Nyyhti]

Tuo biisi on ihana! Ja minusta olit onnistunut tavoittamaan sen tunnelman tässä hyvin. Toki voi olla, että osasyynä on se, että soitin biisiä taustalla. Mutta oli miten oli, minusta ainakin olit onnistunut todella hyvin nimenomaan siinä tunnelmassa. En tiedä, olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta en ole koskaan ihan onnistunut tulkitsemaan tuota kappaletta - onko se surullinen vai onnellinen vai surulliseniloisenonnellinen vai tyytyväinen vai katkera. Jotenkin juuri se epäselvyys välittyi tästä ficistäsi - itse ficci ei ollut epäselvä, mutta en osaa eritellä senkään tunnelmaa. Ehkä juuri sellainen epävarma - oletko aamulla enää täällä vai oletko jo mennyt. Minusta on muuten kiva, ettet ollut laittanut kysymysmerkkiä otsikkoon. Taas asia, jota en osaa yhtään selittää, mutta siitä tuli erilainen vaikutelma. Muuten se olisi ollut vain suora kysymys, oletko enää olemassa, mutta nyt se on… ennemmin toteamus, ja se sopii minusta muuhun ficciin paremmin.

Ficissä oli paljon asioita, joita en tajunnut, mutta missään vaiheessa en häiriintynyt siitä. Luulin aluksi, että Raphaël on Regulus, esiintyy vain jollain toisella nimellä - ja sitten oli vähän häh kun ei ollutkaan. Lisäksi minua häiritsi kovasti, oliko Raphaël tyttö vai poika, kun en missään välissä oikein ottanut selkoa. Nimi kuulosti niin poikamaiselta. Mutta esimerkiksi “ihan vain vihreät” silmät olivat ihania, ja koko ficin unenomainen kulku myös. Tässä oli todella paljon asiaa, ja on outoa jälkikäteen huomata, kuinka lyhyt itse teksti onkaan. Ja silti en osaa sanoa tämän enempää - toivottavasti sait kuitenkin edes jotain irti tästä kommentista!

[Glorisablet]

[size=7ptNatinaa Raphaëlin epäselväksi jäävästä sukupuolesta. Epäselvyyttä voi pitää kiehtovana, mutta joillekin ihmisille merkitsee paljon onko tekstin paritus hettiä, femmeä vai slashia.[/size]

Reguluksellakin ehti melko varmasti olla romanssi ennen ennenaikaista kuolemaansa. Esimerkiksi kuuleman mukaan kummallisen ranskalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Raphaëlin, joka oli vereltään riittävän puhdas puhdasverisen pojan naitavaksi – puhtaampi kuin yksikään aina puhtaista Mustista.

En voi sanoa pitäväni tekstiä huonona, mutten ihastunutkaan siihen otteeni livetessä kokoajan ilmaisurepertuaarin takia; Sillä missä me olemme, sinne ei pääse kukaan muu. ja niin edelleen. Pääasiassa lyhyehköjä lauseita tavallisilla sanoilla, joita oli pujoteltu absurdisti ja vaikeaselkoisesti, jolloin ficci ei auennut kuin raolleen. Aistin kylläkin hyvin läsnäolevan tunnelman muutamine sammuvaan valoon hukkuvine hetkineen ja kynttilänvalon luomine varjoineen. Anyway, sanankäyttösi oli kiinnostavaa ja huolellista sekä Raphaëlin salaperäisyys minun makuuni. Seuraavana aamuna kokonaan kadonnut vain vihreäsilmäinen rakastettu. =)

Kiitoksia.