Sanatonta S (H/D) ficlet

[Fairy tale]

Nimi: Sanatonta
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Draama
Yhteenveto: Viikko toisensa jälkeen mies istui samalla ikkunapaikalla lehteä lukien ja nauttien brunssiaan
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus#2 ja FFF1000 sanalla brunssi.

~Sanatonta~

Terassiravintola sijaitsi Lontoon yhdellä parhaimmista paikoista, nimittäin kattohuoneistossa josta avautui näköala yli koko kaupungin. Näkymä tarjosi palan Parlamenttitaloa ja pätkän kiemurtelevaa tummaa Thamesia. Harry oli nyt muutamina sunnuntain aamupäivinä poikennut ravintolaan brunssille josta hän oli jatkanut matkaansa sen jälkeen alkaviin kauden huispausotteluihin, joissa James oli pelaamassa etsijän paikkaa. Hän oli kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan, nimittäin Draco Malfoy oli myös ravintolassa brunssilla istuen aina saman pöydän äärellä ikkunapaikalla. Syötyään mies ei koskaan lähtenyt heti pois vaan luki päivän lehden.

Oli jälleen parillisen viikon sunnuntai, kun Harry meni brunssille ennen alkavaa päivän ottelua. Hän maksoi ruokansa jääden aina istumaan lähelle uloskäyntiä. Harry etsi katsellaan ikkunapöydän, jossa hän näki Malfoyn juovan kahvia kupistaan ja tämä avasi lehden. Mies harvemmin katseli ympärilleen, kuten monet muut ravintolan asiakkaista tekivät. Monet muut myös usein jäivät ihailemaan ikkunoista avautuvaa näkyvää yli kaupungin. Näkymä oli Harrylle jo niin tuttu, että hän päätteli että näkymää ihailemaan jääneet eivät olleet ennen olleet tässä ravintolassa tai olivat ehkä turisteja jotka olivat vain käymässä kaupungissa, eikä heille tulisi ihan heti uutta tilaisuutta katsella Lontoota tästä näkökulmasta.

Harry näki Malfoyn kääntävän lehtensä sivuja ja tarjoilijan kaatamassa hänelle lisää kahvia. Mies oli aina sen näköinen, ettei hänellä olisi kiire mihinkään. Harry kuitekin vilkaisi kelloaan ja totesi, että hänen tulisi rientää jo kohta alkavaan otteluun, ettei olisi siellä viime tipassa. Vielä kerran hän vilkaisi vaaleaa miestä, joka nyt kuitenkin katseli ulos ja pilvien verhoamaa kaupunkia ja syksyisen tuulen ilmassa pyörittäviä keltaisia lehtiä. Harryn laskujen mukaan hän oli nyt brunssilla viidettä kertaa, olihan nyt alkamassa kauden viides ottelu. Olikohan Malfoy täällä jokaisena sunnuntaina? Harry itse kävi kuitenkin vain silloin kun ottelu pelattiin.

~*~

Eräänä sunnuntaina Harry päätti tehdä poikkeuksen ja mennä brunssille myös parittoman viikon sunnuntaina. Hän ei halunnut myöntää, että yksinkertainen syy ravintolaan menemiselle oli Draco Malfoy. Hänhän oli jo sen ikäluokan aikuinen, joka ei voisi myöntää sellaista syytä ääneen ja parempi kuin ei myöntäisi sellaista edes itselleen. Silti pieni ääni hänen alitajunnassaan takoi ja ilkkui, että hänhän oli aina ollut kiinnostunut kaikesta siitä, mikä liittyi Malfoyihin ja yhtä usein hän oli antanut periksi uteliaisuudelleen. Harry yritti keskittyä brunssiinsa, mutta hänen katseensa hakeutui aina vain tuohon vaaleaan mieheen. Miksi Malfoy oli täällä niin usein? Kävikö mies täällä muinakin päivinä?

Kun Harry oli sinä kertana lähdössä pois, kassalla hänelle kerrottiinkin, että hänen laskunsa oli jo maksettu. Kun hän kuuli maksajan olleen Malfoy, hän oli todella häkeltynyt. Oliko Draco Malfoy sittenkin kiinnittänyt häneen huomiota? Sen kerran jälkeen Harry piti huolen, että kävi ravintolassa ainoastaan parillisina sunnuntaina ja maksoi joka kerta syömisensä etukäteen. Ikkunapaikalla istuva Draco Malfoy ei näyttänyt edelleenkään huomanneen häntä mitenkään. Syksy kääntyi talveksi ja rajut tuulenpuuskat tarttuivat kattohuoneiston suuriin ikkunoihin paukuttaen niitä satunnaisesti. Tammikuisena pakkaspäivänä maassa oli pieni kerros lunta ja aurinko paistoi. Silloin koitti sunnuntai, jolloin Harry ei nähnytkään Malfoyta tavallisella paikallaan. Se tuntui yhtäkkiä kummalliselta. Mitä oli voinut tapahtua? Mies oli ollut siellä aina loppukesästä alkaen.

Harry tunsi olevansa typerä kummastellessaan asiaa. Ei Malfoy ollut tilivelvollinen hänelle, ravintolan asiakkaalle menemisistään eikä tekemisistään. Silti se kerta jätti Harryyn oudon tyhjyyden tunteen. Hän huomasi olevansa pettynyt. Asia vaivasi häntä vielä koko huispausottelun ajan ja vielä sen jälkeenkin. Miksi jollain pienellä asialla saattoi olla häneen niin valtava vaikutus? Hän tajusi pohtivansa, ettei asia ehkä ollutkaan ihan pieni asia hänelle. Se oli merkittävämpi asia, kuin hän oli luullutkaan koska se oli vaikuttanut häneen näin syvästi. Harry oli hieman levoton siihen päivään saakka, kunnes asia korjaantui sillä, että hän näki Draco Malfoyn taas omalla tutulla paikallaan. Yhtäkkiä asiat tuntuivat olevan niinkuin niiden pitikin olla.

Harry tuhahti itselleen. Aivan kuin Malfoyn rutiinit määräisivät hänen olemistaan jotenkin. Hänen pitäisi totisesti ryhdistäytyä. Ehkä hänen olisi parasta olla käymättä täällä? Siitäkin oli vähitellen muodostunut toimintamalli, josta ei ollutkaan kovin helppo päättää poiketa. Kevään tullen Harry huomasi, ettei enää osannut olla ilman sunnuntaista brunssiaan ja sen sijaan, että hän olisi jättänyt jonkin kerran väliin, hän alkoi käydä ravintolassa joka sunnuntai. Lapset olivat kotona kummastelleet miksi hän halusi syödä muualla silloinkin kuin otteluita ei ollut, mutta Harry ei osannut sanoa siihen mitään. Sitten hän oli selittänyt jotain turhanpäiväistä oman ajan tarpeestaan.

~*~

Sinä sunnuntaina Harry oli juuri istumaisillaan tavanomaiselle paikalleen lähelle uloskäyntiä, kun tarjoilija toi hänelle pienen viestin. Harry luki sen vapisevin käsin.

Pyydän että liittyisit seuraani.
Draco Malfoy

Harry nosti katseensa viestistä ikkunapaikalla istuvaan vaaleaan mieheen, joka oli kohdistanut katseensa suoraan häneen. Harry nyökkäsi ja kantoi tarjottimensa ikkunapöytään istuen vastapäätä Draco Malfoyta.
”Olin hautajaisissa”, Draco sanoi. Harry oli hiljaa mutta hänen kasvoilleen nousi kysyvä ilme.
”Silloin sunnuntaina, kun en ollut täällä”, Draco vastasi sanattomaan kysymykseen.
”Olen pahoillani”, oli kaikki mitä Harry osasi siihen sanoa.
”Ajattelin että voimme yhtä hyvin nauttia brunssimme yhdessä, kun olemme täällä niin usein samaan aikaan”, Draco sanoi ja hymyili vähän. ”Ja mikä estää meitä samalla tutustumasta uudelleen.”
”Ajattelit hyvin. Ja kiitos kutsusta”, Harry sanoi.

Sen kerran jälkeen Malfoylla ei koskaan ollut sanomalehteä mukanaan.


Kirjoittajalta: Tämän tekstin idea nousi täysin puhtaasti inspiraatiosanasta brunssi. En ollut ajatellut mitään tämän kaltaistakaan koskaan, mutta etsiessäni listalta sopivaa ja innostavaa sanaa, tällainen hassu asetelma näiden kahden välillä vain alkoi kehittyä.

[Vendela]

Mukava tunnelmapala. Tässä oli kivan kiireetön tunnelma ja mukavaa, että brunssi sanana inspiroi tämmöisen. Lisäksi pisteet aikuisista, ymmärtääkseni keski-ikäisistä hahmoista, tykkään heistä valtavasti

Pidin siitä, että aikaa kului näin paljon eikä tässä kiirehditty turhaan asiaan. Harryn rutiini kuulostaa mukavalta ja itse tulkitsin niin, että Harry on tässä sinkku, mahdollisesti eronnut Ginnystä ja lapset ovat tosiaan jo isoja/aikuisia, joten Harry ei viitsi valmistaa itselleen sunnuntaisin isoa aamiaista. Ehkä myöskään huispauspeleissä ei ole sellaista napostelu/makkarakulttuuria kuten meillä jästeillä tiettyjen urheilulajien kanssa, joten Harryn on hyvä syödä tuhdisti. Mutta nyt tämä spekulointi karkaa aivan käsistä

Toki jäin miettimään kenen hautajaissa Draco on ollut. Mikäli tämä noudattaa canonia, niin Astoria on jo kuollut aikaisemmin. Ja toisaalta, miksi Draco olisi yksin brunssilla jos Astoria olisi elossa. Toisaalta asialla ei ole merkitystä itse tarinan kannalta, jäin vain miettimään sitä Mukavaa kuitenkin, että näiden kahden välille virisi tämmöinen rento mahdollisuus mikä minun mielikuvissani jotaa tietenkin romanssiin tulevaisuudessa.

Kiitos tästä,
Vendela

[Paquette]

Täällähän on selvästi meneillään jonkinlainen Harry ja Draco ravintoloissa -teema, kun Vendelan fikissä oltiin juuri kahvilla ja nyt brunssilla. Lähtötilanne toki on erilainen, kun miehet tässä ovat päätyneet aterioimaan samaan paikkaan ilmeisesti riippumatta toisistaan ja sattumalta. Ellei kyse sitten ole kohtalon johdatuksesta. Tässä on luontevasti kuvattu tuollaisten rutiinien nopeaakin muodostumista, kuten Harryn brunssi ennen peliä ja Dracon lehdenluku, ja varmaankin aina samoilla paikoilla istuen.

Hauskaa, miten Harry melkein heti kiinnostuu Dracon tekemisistä siinä määrin, että päättää mennä paikalle vääränäkin sunnuntaina. Ehkä Draco toivoi, että laskun maksaminen olisi saanut Harryn tekemään jonkinlaisen aloitteen, mutta jos näin oli niin valitettavasti Harry ei ihan tajunnut vihjettä. Minkähänlainen elämäntilanne Dracolla tässä on, ehkä jollain tapaa vaikea, kun hautajaisetkin olivat. Toisaalta hyvä ratkaisu, että tässä nähtiin vain Harryn näkökulma ja loppukin jäi sopivan avoimeksi ja toiveikkaaksi. Minäkin pidin siitä, että hahmot olivat jo selvästi aikuisia.

[Thelina]

Tässä tuli itsellekin sellainen pieni kutkuttava uteliaisuus ja jännitys Dracoon liittyen, samoin kun Harrylle. Toki lukijalla siihen liittyy myös odotus siitä, mahtavatko nuo kaksi päätyä juttelemaan jossain vaiheessa. Monta viikkoa siihen vaadittiin, mutta lopulta!  Olisin kyllä itsekin hämmentynyt, jos yhtäkkiä joku olisikin maksanut brunssini valmiiksi, joten en ihmettele yhtään, jos Harry ei tajunnut ottaa tätä pienenä vihjeenä Dracolta

Ihanan kohtelias tuo Dracon viesti / kutsu liittyä seuraan. Ja samoin pidin siitä, miten hän heti selittää missä oli silloin, kun oli poissa. Kiva ja toiveikas lopetus tuo, että sanomalehteä ei enää tarvittu ajanvietteeksi, sen verran kaksikolla varmasti riittää juteltavaa

Kiitos tästä, oli mukavaa luettavaa!

[Karvalakkirakastaja]

Kumpi se stalkkasikaan ensiksi ja kumpaa?  Harrylla kyllä on selvästi kirjoissakin ollut pakkomielle Dracoon LOL. Se on muuten totta, että jos käy samassa paikassa jonkun kanssa samaan aikaan aina niin jää miettimään, mitä tapahtui jos se ihminen lakkaakin käymästä. Vaikka siis ei tuntisi. Tässä se miettiminen on vielä loogisempaa kun henkilöt on toisilleen entuudestaan tuttuja ja uusi ympäristö väkisinkin saa tarkastelemaan toista vähän uusin silmin. Ja loogista on sekin, että heitä yhdistää kiinnostus huispaukseen. Tästä voi kuvitella, että jatkossa voi tapahtua mitä vaan.

[Avaruuspiraatti]

Oi, tämä oli ihana ja kutkuttava drarrypala kirjoituksentäyteistä marraskuutani poikkasemaan! Näiden kahden välillä on ihana jännite siitä huolimatta, että istuvat toisille puolin ravintolaa ovat muka, kuin eivät toisiaan huomaisikaan Ihanaa, kun Draco uskalsi lopulta tehdä aloitteen ja ensin maksaa Harryn ruuat, sitten pyytää seurakseen. Kiitos tästä!

[Fiorella]

Tällaista on mukavaa ja leppoisaa lukea, ja kun miehet ovat tässä aikuisia ja elävät omaa elämäänsä, on siinä tilaa tällaisille uusille, leppoisille viikonlopun rutiineillekin.

Yhtäkkiä asiat tuntuivat olevan niinkuin niiden pitikin olla.

Kappas, kun Harry sen huomasikin. Onhan hänellä ollut Dracon tekemisiin ja menemisiin omat pikku obsessionsa kouluajoista lähtien, joten eipä yllätä jos Harryn huomio kiintyy maiseman sijaan kanssabrunssailijaan. Ja oli jotenkin hellyttävää, miten hämilleen Harry meni siitä, kun selvisi, että Draco oli huomannut hänet (ja hänen tarkkailunsa ) Voin vain kuvitella, miten Harry on pähkäillyt syitä ja seurauksia, kun Draco ensin maksaa hänen laskunsa ja sen jälkeen katoaa tutuista kuvioista.

Oli hupaisan Dracomaista lähettää Harrylle viesti tarjoilijan mukana sen sijaan, että olisi vain käynyt suoraan moikkaamassa ja kutsumassa syömään yhdessä. Oli kiva, että hän ehdotti rehtiä tapaamista ikuisen stalkkauksen sijaan ja että lehti sai sujuvasti väistyä ihmisseuran tieltä. Tykkäsin myös siitä, että tämän voi lukea yhtä lailla parituksellisena kuin parituksettomanakin tarinana, vaikka eiköhän se jo tuon haasteen puolesta liene selvää, mihin suuntaan tässä ollaan menossa.

[Fairy tale]

Paljon kiitos kommenteistanne Vendela, Paquette, Thelina, Karvalakkirakastaja, Avaruuspiraatti ja Fiorella.
Nämä kaksi eivät ikinä pääse eroon toisistaan. Tässä Jamesin huispausottelut tosiaan paljastivat sen, että Harry ja Draco ovat jo keski-ikäisiä ja elämä on vienyt eteenpäin. Ja silti vain jotain kummaa tapahtuu kun he päätyvät samaan paikkaan. Se on se mielenkiinto, jännite, vetovoima, kummallinen sattuma taikka johdatus joka vain seuraa heitä minne tahansa. Itse ajattelin että Draco käy sunnuntaiaamuisin katsomassa omaistaan (kuka heistä, en tiedä) Pyhässä Mungossa siihen saakka kunnes hautajaiset koittavat. Harrylla on liikaakin aikaa. Hänellä taitaa olla melko tuore ero takana.

Tämä oli yksi versio siitä, miten keski-ikäiset miehet tapaavat ja aloittavat keskustelujen kautta luomaan jotain uutta heidän välillään. Kuinkahan monta versiota niitä onkaan? Satoja vai tuhansia. Paljon joka tapauksessa. En voi olla uskomatta jonkinlaiseen sielunkumppanuuteen näiden välillä. 

[Unohtumaton]

Tässä oli aivan ihana tunnelma! Luulen, että Harryn läsnäolo ravintolassa oli Malfoylle asia, joka toi sunnuntaiaamuihin keveyttä raskaiden aikojen keskelle. Eniten minua sykähdytti se, että keskustelu lähti käyntiin Malfoyn hyvinkin henkilökohtaisella tunnustuksella. Että hän vain uskalsi ja halusi päästää Harryn heti sisään elämäänsä, niin ai ai ai. <3

Halusin vain tulla kertomaan, että tykkäsin ja paljon! Kiitos. 

[Fairy tale]

Kiitos paljon kommentistasi Unohtumaton. Mukava kuulla että pidit tämän tunnelmasta. Tätä oli mielenkiintoista kirjoittaa juuri sen takia että tässä ei paljoa puhuttu ja paljon tapahtui usean kuukauden ajan ihan siinä mitä nämä henkilöt näkivät ja asioita kokivat, mutta mitä ei kerrottu. Ja kuitenkin tässä oli säännöllistä kohtaamista ja huomaamatonta tapaamista.