Oh!
En yleensä lue mitään tämän ikäpolven luihuisista (enkä osaa sanoa tarkempaa syytä sille), mutta tuon otsikon ”Pieniä hopeisia hiussolkia tallaantuu ihmisten jalkoihin” nähtyäni minun oli pakko avata tämä ja tadaa, sillä tiellä ollaan. Otsikko on todella jännittävä ja ainakin minua alkoi heti mietityttää, että millaisessa tilanteessa hiussolkia – ja vieläpä monikossa – tallaantuu ihmisten jalkoihin. Hopeasta tuli heti mieleen jokin arvokas tapahtuma, mutta eipä kyllä tullut mielen viereenkään yhdistää sitä juuri Narcissan ja Luciuksen häihin! Aihevalinnasta tykkäilin kyllä kovin, sillä en ole aiemmin lukenut Narcissan ja Luciuksen häistä, joten tämä oli hauskaa vaihtelua.
Narcissa hymyilee edelleen kun Bella tulee ja pyytä häntä kanssaan tanssimaan. “Kuinka onnelliselta sinä näytätkään pikkuvaimo”, Bella sanoo ja nauraa päälle.
Tekstisi on ihanan soljuvaa ja nättiä sekä myös lähes virheetöntä: ainokaisen virheen huomasin tästä kohdasta, sillä pyytää-sanasta puuttuu lopusta toinen ä-kirjain. :> Mutta ei tuo virhe ollut ainoa syy, jonka vuoksi tämän kohdan tahdoin nostaa esiin, sillä pidin tästä hurjasti. Bellasta tulee ensimmäisenä mieleen se kuolonsyöjä!Bella, kova ja kylmä nainen, mutta tämä teksti toi ihanasti esiin toisenlaisen, pehmeämmän puolen hänestä – en kylläkään itse osaa yhtään ajatella häntä tuollaiseksi, mutta kai ne on ne häät, jotka tekevät ihmisestä tuontyyppisen. :>
“Pieni steppinumero, hyvät naiset ja herrat, nyt ensimmäistä kertaa rouva Lucius Malfoy!” Bella kailottaa.
Hymähdin. Tämä on todella ihastuttava ja yllätyksekäs yksityiskohta, pidin kovasti.
Kiitos. : )
~ Herkku.