Voi kauhia, mie pahottelen niin paljon, että laitan nyt vasta jatkoa! Miulla oli kirjotukset ja koeviikko tossa niin en oo ehtiny keskittyy tähän hommaan.
Mut joo, toinen luku
2. Bestman
HarryPoV
Menin Kristenille töiden jälkeen. Lähtisimme sieltä yhdessä Ronille ja Hermionelle. Kristenillä oli meneillään vaatekriisi, hän ei tiennyt mitä laittaa ylleen.
Niin kuin sillä olisi edes väliä.”Harry, sano nyt, laitanko tämän mustan mekon vai tämän valkoisen paidan ja nämä mustat housut?” Kristen kysyi ja mallaili niitä ylleen vuorotellen.
Kohautin olkiani, ”Kris, sillä ei ole mitään väliä mitä sinulla on yllä, näytät kauniilta joka tapauksessa.”
***
Ilmiinnyimme Ronin ja Hermionen kotipihalle. Voihkaisin ja Kristen huokaisi,
”Harry nämä illat ovat mukavia. Esittäisit edes minun vuokseni?”
”Anteeksi kulta, mutta minä en oikeasti jaksa näitä pariskuntajuttuja”, mutisin hänelle ja kietaisin käteni hänen vyötäisilleen.
”Yrittäisit edes?” Kristen kysyi ja hymyili minulle herttaisesti.
”Tietenkin”, vastasin ja suukotin hänen hiuksiaan.
Minulla oli aina, kun menimme pariskuntaillallisille, sellainen olo, etteivät Hermione ja Ron oikein pitäneet Kristenistä. Eivät he olleet hänelle ilkeitä tai mitään, mutta he pitivät niin sanotusti pienen välimatkan häneen. He vaihtoivat kuulumisia ja juttelivat toisilleen, mutteivät kuitenkaan keskustelleet syvällisemmin. Kristen oli valitellut minulle, että hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi, enkä yhtään ihmettele sitä. Ron ja Hermione eivät halunneet puhua omista asioistaan Kristenin kuullen. Olin kerran jopa tapellut Hermionen ja Ronin kanssa asiasta. Minusta oli todella inhottavaa joutua väittelemään heidän kanssaan tästä asiasta. Kyllähän he haluavat, että olen onnellinen ja löydän itselleni jonkun, mutta minusta vain tuntuu sille, että heidän mielestään kuka tahansa muu kelpaisi, paitsi Kristen.
Koputin Hermionen ja Ronin oveen. Hetken kuluttua Ron avasi oven ja päästi meidät sisään.
”Missä Hermione on?” kysyin ja otin kohteliaasti Kristenin takin. Laitoin sen ja oman takkini naulakkoon Ronin vastatessa,
”Keittiössä. Hän on tekemässä jotain… kalaa.”
Nauroin ja menimme keittiöön. Hermione otti juuri uunista jotakin ja hymyili, ”Hei Harry! Kristen.”
”Moi Hermione. Onnea”, sanoin hänelle.
”Kiitos. Ron, etkö sinä ole vieläkään kattanut pöytää?” hän huokaisi.
Kristen onnitteli Hermionea ja he naureskelivat jotakin keskenään. Sitten Kristen alkoi auttaa häntä ruuan laitossa. Ron mumisi jotakin ja otti sitten lautasia kaapista. Otin haarukat ja veitset laatikosta ja sanoin, ”Minä autan.”
***
Illallisen syötyämme siirryimme olohuoneeseen. Katsoimme televisiota ja Hermione kertoi mitä hän oli suunnitellut jo etukäteen häihin. Kristen kommentoi lähes jokaista ideaa, kun taas Ron näytti todella kyllästyneeltä, aivan kuin hän olisi kuullut tämän selityksen aikaisemminkin.
”Ai niin Harry! Haluaisimme Ronin kanssa, että sinä pidät maljapuheen kaasoni kanssa”, Hermione hihkaisi ja hymyili herttaisesti.
Nyökkäsin, ”Tietenkin.”
”Hienoa. Ilmoitan vielä Jessillekin”, hän vastasi ja risti jalkansa.
”Ai se sinun ystäväsi Jessica? Hänkö on sinun kaasosi?” kysyin. En ollut koskaan tavannut häntä, mutta Ronin ja Hermionen puheiden perusteella hän oli todella mukava.
”Tietenkin on! Eikö Ron kertonut?”
”Hän sanoi, ettet ollut vielä pyytänyt ketään”, vastasin ja Kristen paransi asentoaan vierelläni.
Ron yskäisi, ”Hermione ei ollut kysynyt häntä vielä.”
”Ei sillä ole väliä Ron. Harry, anna sinulle hänen numeronsa, jotta voit sopia asioista hänen kanssaan”, Hermione tuhahti, mutta hymyili herttaisesti.
”Minkä näköinen tämä Jessica on?” Kristen kysyi muina naisina.
Hermione kohautti olkiaan, ”Aika tavallinen. Lyhyt, vaaleat hiukset, ruskeat silmät.. En minä oikein osaa sanoa.”
”Ei yhtä kaunis kuin sinä”, mutisin Kristenin korvaan, vaikken ollut nähnytkään Jessicaa koskaan. Kristen hymyili minulle ja suikkasi suukon poskelleni.
Haukottelin ja nousin seisomaan, ”Meidän on parasta lähteä kotiin. Alkaa olla jo myöhä.”
Kristen nyökkäsi ja nousi ylös. Kiittelimme vielä illallisesta ja Kristen lateli Ronille ja Hermionelle tarpeettomia kohteliaisuuksia. Ilmiinnyimme sitten asunnolleni. Kristen näytti olevan allapäin, kuten aina näiden illallisten jälkeen.
Miksi hän edes haluaa, että pidämme sellaisia, jos ne saavat hänet huonolle tuulelle?Kävin suihkussa Kristenin jälkeen ja kävimme lähes heti nukkumaan. Sammutin valot ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Olin juuri nukahtamassa, kun hän löi kätensä patjaan ja tuhahti, ”Mikseivät he voi pitää minusta? Mitä pahaa minä olen heille tehnyt?”
Rutistin silmiäni umpeen ja vastasin samalla tavalla, kuten aina tähän kysymykseen, ”Kulta kyllä he sinusta pitävät. He vain eivät osaa näyttää sitä sinulle.”
”Harry sen näkee kilometrin päähän, etteivät he pidä minusta! Mikseivät he voi edes esittää? Tai tottua siihen, että olemme yhdessä? Kaksi vuotta, eikä mitään muutosta!”
Hehän esittävät, ajattelin itsekseni.
Tiesin mitä hän odotti minun sanovan. Huokaisin,
”Minä puhun heidän kanssaan Kris. Käydään nyt nukkumaan, okei?”
Kristen käänsi kasvonsa minuun ja suikkasi suukon huulilleni, ”Kiitos. Minä rakastan sinua.”
”Minäkin sinua”, kuiskasin ja kävimme nukkumaan.