Kirjoittaja Aihe: Kuilu välillämme, S  (Luettu 4795 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Kuilu välillämme, S
« : 02.01.2011 16:52:55 »
Disclaimer: JKR omistaa Potterit, minä vain leikin.
Author: It's me Odoshi

Title: Kuilu välillämme
Genre: angst, romance, femme
Paring: Pansy Parkinson/Luna Lovekiva
Rating: Sallittu
Warning: Kuolema mainittu
Summary: Herään jälleen hetkestäni, mutta en myönnä. Pudistan vain päätäni, jolloin he tietävät, ettei tarvitse kysellä. En aio kertoa heille koskaan; minäkö muka ihastunut Lööperiin?

A/N: Kahvihetkellä kirjoitettua - ei mitään erikoista ilman sen suurempia ideoita. Olen vain pitkään halunnut toteuttaa jonkunlaisen Pansy/Lunan ja hetki vaikutti sopivalta lyhyelle tekstille ja 250 sanaa sitten syntyikin. Molemmat tytöt ovat kuin luotu femmeen, joten heistähän nyt on pakko kirjoittaa joskus lisääkin, koska ei se nyt niin vaikeaa ollut kuin kuvittelin. Ja tosiaan tämä menee Korpinkynsillä tupa-haasteeseen vähän niin ja näin, kun ei kovin tarkasti käydä tuota tupaa tässä läpi; pääpiirteet vain. Menkööt siis. Ja tosiaan Disneyn Herculeksessa esiintyvällä kappaleella "I won't say I'm in love (finnish-version) oli vaikutuksensa tämän syntymiseen, se on ihan kiva kannattaa kuunnella.
Challanges: Femme10 ja random10, Tupahaaste: Korpinkynnet

Kuilu välillämme
- Pansy PoV -

En aio myöntää salaisuutta, jota kannan sisälläni. En koskaan, vaikka ystäväni ovat huomanneetkin katseeni karanneen Korpinkynsien tupapöytään ja kirjastossa kohden vaaleita hiuksia. Tai silloin, kun katseemme kohtasivat tyttöjen vessassa vain murto-osa sekunnin verran; sininen ja utuinen katse, johon voisin kuvitella hukkuvani.

”Pansy? Mitä sinä tuijotat?”

Herään jälleen hetkestäni, mutta en myönnä. Pudistan vain päätäni, jolloin he tietävät, ettei tarvitse kysellä. En aio kertoa heille koskaan; minäkö muka ihastunut Lööperiin?

Päivät kuluvat ja viikot muuttuvat kuukausiksi ja askeleeni kulkevat Korpinkynsien jalanjälkien myötäisesti. He ovat ylpeitä, viisaita ja koppavia; ainut tupa, jonka me Luihuiset hyväksymme rinnallemme. Miksi siellä on siis hän? Tyttö, joka uskoo kummallisuuksiin, kuten narskuihin -  mitä ne olivatkaan?

”Anteeksi… Olen pahoillani, mutta en huomannut teitä”, Luna sanoi hiljaa ja katse harhaili ohi omani muuttuen nopeasti anteeksipyytävästä vihaiseksi. Huulien välistä saatoin huomata sihinän; ”Luihuinen”, kuin hän olisi pitänyt minua saastuneena. Epäilemättä hän oli verenpetturi, kuten ystävänsäkin. ”Mitkä ystävät?” huomaan mieleni kysyvän itseltäni. Kuitenkin silloin törmätessämme toisiimme käytävällä huomasin, että kuilu välillä on aivan liian syvä ylitettäväksi.

En saa häntä koskaan itselleni, niin taisin silloin ajatella vastoin periaatteitani.

~*~

Uusi aikakausi on alkamassa; Pimeän Lordi on kuollut – sota on ohi lopullisesti. Istun ystävieni keskellä, joiden päät ovat painuneet kumaraan; heillä ei ole ketään, jota etsiä katseellaan.

Minun katseeni etsii sinua ja kun vihdoin löydän sen huomaan katseesi vastaavan omaani. Kyynel, joka vierähtää poskellani jää vain sinun mieleesi; kukaan muu ei saa nähdä, mutta olen onnellinen, että olet kunnossa. Hymysi kohtaa katseeni; kapea  ja huomaamaton.

Hetkestä riippumatta tiedämme molemmat; kuilu on liian syvä välillämme.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2016 07:26:34 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Kuilu välillämme, S
« Vastaus #1 : 03.01.2011 21:42:59 »
Kiiruna, ihanaa että olet eksynyt lukemaan femmeilyä ja oikeassa oletkin; femme on rakkaus. <3 Olen itse innostunut nyt kirjoittamaan sitä enemmän ja olisi kyllä aika hienoa, jos tulisit uudelleenkin vierailemaan. Kommenttisi piristi mukavasti iltaa, joten kiitän siitä. :)
Tuosta Lunan suhtautumisesta sitten lisää vähä tuossa alempana, kun Epik kyseli samaa.

Epik, hih olit tullut kommentoimaan ja kiitos siitä, että vaivauduit femmeilyä ja tämmöistä fiilistelyä lukemaan vaikka nyt on ollut (ja muutenkin enemmän slashin ystävä) muun tyyliset fikit mielessä. :D Aww kehuit taas liikaa, vaikkei tämä aamukahvikooma-teksti nyt sitä olisi välttämättä ansainnut ja voi johtua siitäkin, ettei minun parhaimpiini yletä. Hmm lisää sanoja? Ettet vain olisi osallistunut kommentointihaasteeseen?;) Eikä sinun kommenttisi ollut yhtään kämäinen ja sinun analysointejasi on kiva lukea. Itse ajattelin tuon semmoiseksi lukijoiden mietittäväksi kohdaksi (en siis edes sen tarkemmin miettinyt ennenkuin otitti puheeksi XD), vaikka itselläni onkin oma visio. Kuolonsyöjät eivät ole salissa, perheet eivät kuulu kiltaan, eikä ole oikein ystäviä keihin turvautua; Grabbe on kuollut, Draco perheensä kanssa ja onko heillä kuitenkaan mitään merkitystä? No, voit pitää kuolarisuhdevisiosi, jos haluat. :D Ja Pansy PoV oli pakko saada! Vaikka aita ei ollutkana matalin sieltä  kohden. ^^'' Luna fikkiä on tulossa maaliskuussa muutenkin sitten pidemmin, kun on minun ja finin vuosipäivä jolloin kirjoitin ensimmäisen fikkini, joka kertoi Lunasta - ai mitä offia tämäkö? Mut kiitti kommasta! :-*

Sitten Lunan suhtautumisesta, joo myönnettäköön, että pidin sitä itsekin aika noh... karuna Lunalta. Jostain kumman syystä sen sitten halusin, mutta toisaalta tahdoin tämän sijoittuvan KV:n aikaan, jossa jopa Neville alkoi vastustamaan julkisesti. Luna tosin ei ole tyyppiä, joka olisi yhtä tulisieluinen kuin rohkelikot. Taisi tyttö sitä paitsi ennen uutta "Albuksen kaartia" olla vankina, joten ehkä vähän tyhmää minulta nyt edes laittaa tuota kohtaa...? ;D Sen paremmin en osaa sitä selittää, mutta tahdoin eron kahden välillä näkyvän selkeästi. :)

Anteeksi nyt tämmöinen hätäiseen kirjoitetu vastaus, enkä edes muista muistinko kaikesta nyt jotain edes sanoa (tuskin), kun kommentit luin päivällä ja nyt vasta vastauksia kirjoittelen, eh... pääpointti on kuitenkin selvä; molempien kommentit piristivät ja suuri kiitos niistä! :)
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Kuilu välillämme, S
« Vastaus #2 : 16.01.2011 16:33:06 »
Tämähän oli kaunis. Jotenkin tuo otsikko veti puoleensa. Joo teksti oli kaunista ja sujuvaa ja kirjoitusvirheitä en huomannu ja plaaplaa. Nukuttaa nii en jaksa nyt kirjottaa mitään kovin pitkää kommenttia.

Siis tuo paritus myös jotenkin veti puoleensa kanssa ja tietenkin kirjoittaja, koska harvemmin luen femmeä, mutta mitä sinun kirjoituksiasi olen lukenut niin tulin sitten lukemaan. Noh hyvä et tulin lukemaan, en kadu ollenkaan.

Lainaus
Uusi aikakausi on alkamassa; Pimeän Lordi on kuollut – sota on ohi lopullisesti. Istun ystävieni keskellä, joiden päät ovat painuneet kumaraan; heillä ei ole ketään, jota etsiä katseellaan.

Minun katseeni etsii sinua ja kun vihdoin löydän sen huomaan katseesi vastaavan omaani. Kyynel, joka vierähtää poskellani jää vain sinun mieleesi; kukaan muu ei saa nähdä, mutta olen onnellinen, että olet kunnossa. Hymysi kohtaa katseeni; kapea  ja huomaamaton.

Hetkestä riippumatta tiedämme molemmat; kuilu on liian syvä välillämme.
Ihana lopetus. Tykkäsin kovasti <3

Ja tuota höm... Muutapa en saa aikaseks ku tuo rakentava on jossakin huitsin nevadassa ja pitäs vaivautua sen yhen apinan luo.

Kiittäen ja kumartaen,
pikkusisko Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Kuilu välillämme, S
« Vastaus #3 : 16.01.2011 16:56:25 »
uaha mulle on käyty kommentoimassa, mums.

kivaa, että oot tykännyt ja se että saan sutkin slasharipiggusiskoni innostumaan femmestä koska sehän on todellinen rakkaus, mutta niin jees jees jos oot tykännynnä ja jaksat tulla lukemaan mun tuherruksia. :> Raahaudu sä apinan (vilman?) luokse niin mä jatkan armotonta koomausta ja mietin pitäisikö vaikka lukea jotain jännää. Kiitokset siis kommentista, systeri.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me