Title: Have You Seen This Man?
Author: Fantomatique
Rating: S
Genre: mikähän tää nyt ois.
Fandom: Rave
Disclaimer: valitettavasti Musica ei ole orjani, vaan Hiro Mashima omistaa hänet.
A/N: Tämä on nopeasti kirjoitettu, yhtäkkisen inspiraation luoma pätkä, joka osallistuu Red Wall- anime- ja mangafoorumin FanFictio30!-haasteeseen sanalla Kuva. (
Listaukseni)
Otsikko on random, fikkihän on suomeksi, mutta otsikko kuulosti paremmalta englanniksi ja se on taas vaihteeksi sellainen paremman puutteessa-otsikko, joita minulla on hieman liikaa.
En ole oikein tyytyväinen tähän, mutta jotenkin se vain tuntui valmiilta. Preesens aikamuotona oli minulle kummallista, mutta halusin sitäkin kokeilla. Muutenkin kokeilin tässä kaikkea uutta pientä. :>
Kommentit oisi kivoja!
~
Koko kaupunki on tyhjänä. Sade on rankin kymmeneen kuukauteen, salamat välähtelevät ja ukkonen jyrähtelee jossain kaukana. Katuvalot valaisevat vetisiä katuja ja kaupungin asukkaat nukkuvat sisällä lämpimässä. Vain satunnaiset kulkijat ovat tavattavissa kapeiden kujien suojissa sadetta piilossa.
”Hei! Te siellä, odottakaa!”
Huuto kajahtaa sateen ropinan keskellä. Juoksuaskeleet litisevät märällä kadulla. Nuori mies kääntyy katsomaan taakseen. Virkapukuun pukeutunut mies tavoittaa viimein pitkän huppupäisen miehen ja kaivaa taskustaan paperille tulostetun kuvan. Vain muutaman vuoden nuorempi, lihaksikas mies katsoo sitä kiinnostuneena. Virkapukuisen huomaamatta vino hymy kohoaa miehen kapeille huulille.
”Oletko nähnyt tätä miestä? Tämä ryökäle on joukkoineen etsintäkuulutettu, olemme etsineet häntä jo viikkoja”, virkapukuinen mies kertoo hengästyneenä. ”Pikkurikollinen, mutta erittäin taitava – hänen nimensä on Hamrio Musica, mokoma-”
Nyrkki tarttuu salamannopeasti virkapuvun etumukseen keskeyttäen miehen lauseen. Valokuva putoaa märkään maahan. Mies yrittää rimpuilla irti nuoremman vahvasta otteesta, tuloksetta. Nuori mies paljastaa ovelan hymynsä ja laskee hitaasti huppunsa. Toisen kulmakarvan yläpuolella tuikkii vähäisessä valkeassa valossa kolme metallista pilkahdusta.
”Pelkkä Musica, jos saan pyytää…”
Virkapukuinen mies katsoo kauhistuneena ilkikurisia kasvoja, juuri samoja, jotka komeilevat mustavalkoisessa kuvassa, joka nyt imee vettä itseensä sateen piiskaamalta kadulta. Mies yrittää puhua mutta ei saa sanoja aikaiseksi. Niinpä hän yrittää huutaa apua, mutta huuto tukahdutetaan heitolla märkään asfalttiin. Mies yrittää nousta, mutta jokin hopeanhohtoinen ja kiiltävä lepää hänen paljaalla kaulallaan. Hän katsoo ylös, ja näkee Hamrio Musican pitelemässä hopeista keihästä.
”Minkälaisia räkänokkia virkavaltaan nykyään oikein päästetään?” Musica sanoo ja katsoo miestä halveksivasti. ”Kauhistua nyt puolikuoliaaksi pelkästä
pikkurikollisesta.”
Hän kumartuu nostamaan kuvan maasta ja katsoo sitä huvittuneena.
”Joo-o, onhan tässä lävistykset ja kaikki, mutta mikä tuo leuka on olevinaan?” mies nauraa. ”Kuka tämän oikein piirsi?” hän pistää kuvan taskuunsa eikä odota kysymykseensä vastattavan. Hän kyykistyy kauhistuneen miehen luo. Keihäs katoaa ja tilalla on hopeinen tikari. Musica ei enää hymyile.
”Minä lähden täältä tänä yönä. Emme tapaa enää ikinä. Sinä et nähnyt minua, me emme tavanneet, en ole ikinä puhunut sinulle. Et enää etsi minua. Onko selvä?”
Terä ei enää lepää miehen kaulalla vaan Musica pyörittelee sitä taitavasti sormissaan. Mies nyökkää nielaisten. Musica nousee ja katsoo alas pelokkaaseen mieheen.
”Anteeksi”, hän sanoo hymyillen. ”Teen tämän vain ihan varmuuden vuoksi.”
Nopealla liikkeellä nuoren miehen raskas kenkä nousee maasta, ja ennen kuin virkapukuinen mies ehtii tilannetta sisäistämään, on tältä jo taju kankaalla.
*
Seuraavana aamuna muuan mies herää kammottavaan päänsärkyyn ja aamun kirkkauteen. Joka paikkaa särkee, ja hän toteaa nukkuneensa koko yön kovalla puupenkillä. Ohikulkijat luovat häneen paheksuvia katseita – tuollaisessa kunnossa julkisella paikalla, vieläpä virkapuvussa! Mies nousee huojuen, häntä huimaa niin paljon, että hänen on otettava tukea penkin viereen istutetusta puusta. Hänen katseensa osuu johonkin tuttuun puuhun kiinnitettynä. Mies voihkaisee sen nähdessään.
Puuhun on naulattu rypistynyt kuva, johon on piirretty tummatukkainen, ilkikurisen näköinen nuori mies. Kuva on juuri se sama, mutta nyt keskelle on kirjoitettu teksti silmää iskevän hymynaaman kera:
Muista mitä sovittiin, räkänokka~
//Sarelon muoksi ikärajan alkutietoihin
