Name: Yksin ilman sinua
Writer: millann
Rating: K-11..?
Genre: angst, drama, deathfic.
Warning: kuolema, itsemurhaan viittaus
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, XL5 Biisin. En saa kummastakaan rahallista korvausta.
Summary: Täydellisen yksin ilman sinua
A/N: Montakohan ficciä pystyn kirjoittamaan ja julkaista vuorokaudessa?
Anteeksi, mutta pakko jotenkin purkaa tunteita, ja vaikka minulle ei ole noin tapahtunut, oli helpottavaa kirjoittaa. En ole varma, olenko nähnyt samantapaisen ficin, mutta en ole yrittänyt matkia enkä viedä kunniaa. Kommentointia kiitos.
Yksin ilman sinua.Istun yksin. Täydellisen
yksin ilman sinua. Odotan joka hetki sinun saapuvan viereeni, kertomaan että tämä on pahaa unta, että saan anteeksi. Tiedän ettet saavu, mutta en halua myöntää sitä itselleni. Syyllisyys painaa minua liikaa, sillä tiedän, että ilman minun myrkyllisiä sanoja, olisit vielä siinä. Katson kuvaasi, vihreät silmäsi tuikkivat, ja kyyneleet alkavat uudestaan virrata pitkin kalpeita poskiani.
- Minä vihaan sinua! Ihan totta vihaan! Huusin, ja toivoin samalla sinun kerrankin ymmärtävän että minuun sattuu.
- Draco, se ei ollut minun vikani!
- Älä selitä! Saat etsiä itsellesi uuden nukkumapaikan ainakin täksi yöksi!
Paiskasin makuuhuoneen oven kiinni ja lukitsin sen. En halunnut näyttää Harrylle että minuun sattuu. Kuulin kuinka Harry avasi ulko-oven ja paiskasi sen perässään kiinni. Vihdoin päästin kyyneleeni.
-Minä rakastan sinua liikaa, kuiskasin seinille. Seuraavana aamuna Harrya ei ollut. Vain eloton ruumis, vailla tuikkivaa hymyä.
Edelleen, viikonkin jälkeen istun samassa paikassa. En ole liikkunut, enkä aio. Minä tulen perässä, mutta ilman kärsimystä en itseäni päästä. On minun vikani, että jouduit lähteä, ja aion maksaa siitä.
Hitaasti kurkottaudun kohti yöpöytää. Otan käteeni pienen, kevyen purkin, joka sisältää kauniin punaista nestettä. Katson pientä pulloa auringonvalossa, tuo sadunomaisen kaunis neste aiheuttaa kidutuskiroustakin karmeammat tuskat, joihin lopulta menehdyn.
En anna itselleni anteeksi, mutta toivottavasti sinä annat.
Viereeni jätän pienen kirjeen:
Anteeksi Harry, minä rakastan sinua, nyt ja aina. * * * * * *Mä sanoin sulle paljon sellaista
Minkä oisin voinut jättää sanomatta
Turhaan huusin ja sain sut itkemään
Sä lähdit ja sanoit "et mua enää ikinä nää."
Nyt mua kaduttaa enkä unta saa..
sanat satuttaa, kuinka saisin lauseeni takaisin
Liian usein kaikki kaunis päättyy kyyneliin
liian paljon kesken jää..
Pitäis elää niinkuin jokainen päivä ois viimeinen..
Paljon kaunista sanomatta jää, kun toisen menettää
On sun syntymäpäivä, sulle kynttilän sytytän
Valokuvalles juttelen ilman sua kuolen ikävään
Olisitko tässä nyt, jos oisin anteeksi pyytänyt
En ois syyllisyyden kanssa, yksin jäänyt
Muistot satuttaa, enkä unta saa
Turha odottaa, että saisin sen kaiken takaisin
Sinä iltana oli pimeää niin, sun takkis tieltä löydettiin
Nyt sitä paikkaa kynttilät valaisee
Vaik mä kuinka haluaisin, mikään ei tuo sua takaisin
lähdit ja sanoit, "et mua enää ikinä nää" //Codename lisäsi ikärajan otsikkoon :>