Title: Kun olet poissa ikuisesti
Author: Beatrize
Genre: Angst
Paring: Rita/?
Rating: K11
Disclaimer: Edelleenkin kaikki tunnistettava kuuluu Rowlingin tädille.
A/N: Ficci osallistuu sekä
Kerää kaikki hahmot että
12+ virkettä -haasteisiin. 12+ virkettä haasteen sanat:
tuoksu, sininen, taikaliemi, suola, viettelevä, toive, hehku, haalea, kaipuu, kartta, intohimo, kipu, absurdi, ikuisuus, kylkiluu, revitty, runo, vahva, kaamos, unenlämpöinen, satu, tahria, tuuli, + jokeri.
Kun olet poissa ikuisesti
Sinun suloinen tuoksusi leijaili vielä makuuhuoneessani. Sängyn sininen päiväpeite muistutti sinusta, joka olit vieraillut luonani niin monen monituista kertaa. Muistot olivat kuin taikaliemi, joka ei lähtenyt pois; niitä ei päässyt karkuun edes nurkan taakse, vaikka kuinka tahdoinkin. Sanotaan, että rakkaus on elämän suola ja niin se olikin, kunnes sinä lähdit enkä enää tuntenut huuliasi huulillani, voinut hyväillä huispauksesta saatuja vatsalihaksiasi. Sinä, minun rakkaani, sanoit aina minua vietteleväksi, mutta nyt olet poissa. Sinä vain kävit ja sanoit toivovasi, ettemme enää ikinä tapaa, etten enää edes ajattelisi sinua, ettet ole minun arvoiseni. Sillä hetkellä sinun punaisten rusoposkiesi hehku ja surua täynnä oleva katseesi piirtyivät muistiini ikiajoiksi enkä saa niitä enää sieltä pyyhittyä pois. Muistot eivät haalene, vaikka kuinka yritän.
Minä kaipaan sinua, elämäni tuntuu niin tyhjältä ilman jotakuta jota rakastaa. Luulin jo hetken löytäneeni oikean reitin sydämeesi kartasta, joka oli piirretty meidän mieliimme, mutta se kartta oli vain halpa väärennös. Se intohimo, jota aina meidän välillämme oli on nyt poissa, kadoksissa. Jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin kipu, menetyksen tuska. Joskus haaveilen saavani sinut takaisin, mutta se on yhtä absurdia kuin Tylypahkan riistanvartijan ja taikaolentojen hoidon professorin Rubeus Hagridin mahdollisuus päästä taikaministeriksi.
Siitä on vain muutama päivä, mutta silti se tuntuu ikuisuudelta. Sinä olit minulle se kylkiluu, joka tuki kehoani ja piti sen kasassa ilman että mihinkään sattuu. Nyt ei ole enää meitä, ei tukea, on vain rikki revitty sydän – minun sydämeni. Sinun on vielä ehjä ja se sykkii kuin päättymätön runo, ajattelematta ollenkaan minua. Sinä olit niin vahva, minä en. Aivan kuin seisoisin keskellä kaamosta mitään näkemättä, kun kaikkialla on niin pimeää. Muistan, kuinka olit niin lempeä, niin romanttinen, tunnuit aina niin epätodelliselta, suorastaan unenlämpöiseltä.
Tiedän, että se kaikki oli kuitenkin vain satua, kuvittelin sen kaiken meidän välillemme vaikka olihan meillä hyvätkin hetkemme. Olen vain tahrinut kaikki ne hyvät muistot, jättänyt katkeruuden pintaan. Olit kuin tuuli, joka vei sen mitä rakastin. Sinut, joka olet poissa ikuisesti.