Kirjoittaja Aihe: Hetketkin muuttuvat (S, Albus/Cornelius)  (Luettu 1785 kertaa)

Snapu on Pyörylä

  • Sulttaani
  • ***
  • Viestejä: 1 209
  • Yksäröikää yksinäistä.
Hetketkin muuttuvat (S, Albus/Cornelius)
« : 30.12.2008 22:53:30 »
FF100, Genrehaaste ja kaikki Spurttiraapaleeni

Title: Hetketkin muuttuvat
Author: Snapu on Pyörylä
Beta: ransu, tacks!
Genre: fluff, draama, raapalesarja
Pairing: Albus Dumbledore/Cornelius Toffee
Rating: S
Disclaimer: JKR omistaa kaiken Potterin, Pyörylä(ä) ei.
Summary: Onni kestää, kai.
A/N: FF100 sanalle "Joulu", Genrehaasteeseen (enemmän tai vähemmän) fluffyksi. Spurttiraapale-haasteeseen menevät nämä 7 raapaletta, joista neljä tulee seuraavaan osaan, jonka postaan sitten lauantaina.


**


Sunnuntai: muistiinpano


"Fawkes? Missä minun sitaattikynäni on? Se oli tässä vasta… Oletko nähnyt sitä?

Tulejo sitaattikynä!

Ah, siinä. Oletko valmis? Kirjoitapa nämä ylös.

Salkku: tilava – monta taskua, joihin saa nimilaput. Nahkainen, musta, mattapintainen, mukava kahva, kestävä, nimikirjaimet kullalla kirjailtuna.

Sulkakynäkotelo: viidelle kynälle, tilaa myös käyntikorteille, nahkainen, musta, mattapintainen, nimikirjaimet tähänkin.

Knalli: limenvihreä, musta nauha, huopainen. Tarkista koko huomenna.

Kravatti: punainen mustilla raidoilla sekä vihreä keltaisilla raidoilla. Ehkä yksi kokonaan sininen.

Kenkien kiillotusaine, väritön.

Tuliviskiä tai hehkusimaa – Matami Rosmetalta kahden pullon tilaus.

Taskumatti: kultainen, nimikirjaimet ja ministeriön vaakuna –kirjailut.

Noin, siinä taisikin olla kaikki. Saitko ne ylös?

Mitähän hän ostaa minulle tänä jouluna?"



**


Maanantai: linna/linnoitus


Tylypahkan piha oli musta, sillä räntä suli nytkin pois heti sadettuaan. Linnan portit olivat lukossa, mutta Cornelius näki jo soihdun keinahtelevan itseään kohti pihan poikki. Albuksen iloiset silmät loistivat harmaan lumisateenkin läpi.

Albus poisti porttia vartioivat suojataiat ja päästi Corneliuksen läpi. Turvajärjestelyt vetivät vertoja Ministeriönkin loitsuille, taikaministeri ajatteli, kun taiat palasivat porttiin hänen jäljessään.

"Mitäs sinulla on tuossa isossa kassissa?" Albus kysyi viattomasti ja tarttui Toffeeta käsipuolesta. Cornelius vain hymyili.
 
"Näet sitten."

He lähtivät kapuamaan sateen liukastamaa tietä ylös linnalle. Cornelius katsoi linnan ikkunoista loistavia lämpimiä valoja ja puristi Albuksen kättä tiukemmin. Joulu ja ystävät, ei ollut mitään sen parempaa.



**


Tiistai: juoma/liemi


Tylypahkan jouluaattoillallinen oli ollut hauskempi, kuin mitä Cornelius oli osannut odottaa. Kouluun jääneet oppilaat eivät olleet uskoa silmiään, kun pääsivät samaan pöytään itse taikaministerin kanssa, eikä miestä itseään haitannut yhtään, että sai pitkästä aikaa nauttia Tylypahkan mehukkaita jouluruokia.

Aterian jälkeen Albus ja Cornelius palasivat rehtorin työhuoneeseen. Cornelius oli vähällä törmätä heti kanslian oven vieressä seisovaan joulukuuseen, ja hän onnistuikin potkimaan muutaman lahjan kuusen alta nurin. Kuului kauheaa räminää lahjojen osuessa kivilattiaan, mutta yksi lasinen kolahdus sai Corneliuksen valpastumaan. Hän kääntyi hitaasti Albukseen päin ja hymyili.

Albuskin näytti huvittuneelta. Hän poimi siniseen paperiin käärityn lahjan lattialta.

"Tekisikö sinunkin mieli pientä yömyssyä?"


**
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 20:38:47 kirjoittanut Guadaloupe »


"I don't think you can take it seriously unless you joke about it." -Robert Downey Jr.
Ficit | avatar by princessbloomy @ lj.com

Snapu on Pyörylä

  • Sulttaani
  • ***
  • Viestejä: 1 209
  • Yksäröikää yksinäistä.
Vs: Hetketkin muuttuvat (S, Albus/Cornelius)
« Vastaus #1 : 03.01.2009 17:47:10 »
A/N: Hui kamala, 13 lukukertaa! xD Menee kuin kuumille kiville tämä paritus ja näin isolla ikärajalla, huh huh :D No mutta, 4 viimeistä spurttiraapaletta on täällä, 3 ensimmäistä on tuplaraapaleita. Enjoy. RANSULLE kiitos kärsivällisyydestä! : D


**


Keskiviikko: uusi vuosi

Vuoden ensimmäiset huonot uutiset saapuivat, kun juhlahumu vielä laskeutui. Voldemortin sanottiin näyttäytyneen Skotlannissa, jossa suurin piirtein samoihin aikoihin kolme jästiä katosi jäljettömiin. Huhuja levisi pitkin taikayhteisöä, ja vaikkei kukaan osannut sanoa mitään varmaa Voldemortin paluusta, ihmiset alkoivat jo jakautua Dumbledoren ja ministeriön kannattajiin.

"Oletko varma, että jaksat tämän, Cornelius? Lehdistö, epäilijät – juoruja liikkuu jo, vaikket halua myöntää niitä todeksi."

Albus ei voinut sietää Corneliuksen alakuloista ilmettä. Hän tunsi miehen tarpeeksi hyvin tunnistaakseen tekaistun itsesäälin miehen kalpeilla kasvoilla. Albus tiesi mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hän ei olisi halunnut satuttaa miestä enää yhtään.

"Lisäksi aion kutsua Feeniksin killan taas koolle."

Cornelius laski katseensa sylissään olevaan hattuun ja nyökkäsi surumielisesti.

"Sinä teet, mitä sinun täytyy tehdä." Cornelius alkoi pyörittää hattua käsissään ja siveli sen huopaista reunaa. Hän selvitti kurkkuaan ja räpytti silmiään muutaman kerran tiheämpään, kunnes asetti hatun päähänsä.

"Albus, minusta ei tule enää marionettinukkeasi", Cornelius sanoi ja nousi lähteäkseen.

Albus huokaisi. Nyt hän tiesi sen, vihdoin hän suostui uskomaan pelkoihinsa. Albus näki Corneliuksen ilmeestä, että heidän tiensä erkanisivat nyt.

Heillä oli tehtävänsä, kummallakin oli oma velvollisuutensa taikamaailmaa kohtaan. Vaikka he katsoivat toisiaan lohduttavasti hymyillen, kumpikin yrittäen paikata omaa särkyvää sydäntään, he eivät voineet olla varmoja, että pystyisivät täysin pysymään erossa toisistaan.



**


Torstai: uni/kuvitelma


"…joten heidän selontekonsa viivästyy, kunnes osaston miesvajaus saadaan korvattua", Percy sanoi selaten paperinippua sylissään. Hän vilkaisi ikkunasta ulos katselevaa taikaministeriä ja jatkoi papereidensa läpi kahlaamista.

"Isä taasen – tarkoitan, herra Weasley – sanoi, että saisi antamanne toimeksiannon suoritettua jo torstaihin mennessä, jos hänen resurssejaan ei enää tiukennettaisi, vaan… öh… '…lehdistön nuoleskeluun käytetyt miehet palautettaisiin heti paikalla oikeisiin ja tärkeisiin hommiin.' Nuo olivat hänen tarkat sanansa, sain käskyn toimittaa ne teille, herra taikaministeri."

Percy olisi yhtä hyvin voinut puhua tiiliseinälle, sillä hänen puheensa meni kuuroille korville. Cornelius tuijotti ulos ikkunasta täysin omissa maailmoissaan. Hän pyöritteli peukaloitaan selkänsä takana ja hymähti.

"Tiedätkö, Percy, näin hassua unta viime yönä."

Percy lopetti papereidensa selaamisen ja katsoi taikaministeriä kummastuneena.

"Unta, herra taikaministeri?"

"Olin siinä kylmässä räntäsateessa keskellä ei-mitään, ja jostain eteeni lensi puhuva, keltainen papukaija, joka antoi minulle lahjan!"

"Lahjan?"

"Niin! Avasin paketin ja sen sisällä oli totuus. Todellakin, jotenkin se vain oli totuus! Mutta se ei ollut mitään tietoa tai viisautta, ei. Totuus oli vaate, joka oli pehmeä, lämmin, kevyt ja tuntui melkein samalta kuin… Kuin…"

Cornelius laski katseensa lattiaan ja hymähti pienen hymyn levitessä hänen kasvoilleen.

"Kuin jokin, jonka seurassa tunsin itseni hyväksi."

Cornelius kääntyi katsomaan Percya ja hymyili: "Ole hyvä, Percy, jatka vain raporttiasi."



**


Perjantai: ajatuseula


Ihminen on sokea. Hän näkee vain sen, mitä haluaa nähdä tai mikä häntä kiinnostaa eniten, kaikki muu jää sumeaksi taustameluksi. Tämä olisi voinut olla yksi Albuksen tärkeimmistä muistoista, mutta katsottuaan sitä ajatuseulan kautta jo lukuisia kertoja, ei hän ollut oppinut taikaministeri Millicen Bagnoldin kanssa käymästä keskustelustaan mitään uutta.

Oli vuosi 1988, Albus oli Merlinin ritarikunnan -arvomerkinjakotilaisuudessa ja rouva Bagnold kertoi hänelle teorioitaan Voldemortin katoamisesta ja mahdollisuudesta, ettei velhoa oltaisi kukistettu kokonaan. Albus muisteli naisen sanoneen jonkin näkökulman, jota hän ei itse ollut harkinnut, mutta juuri silloin ainut asia, joka muistossa näkyi selkeänä, oli vihreäknallinen, liituraitapukuinen ja violettikenkäinen mies, joka käyskenteli huoneen takaosassa.

Albus ei voinut koskaan olla vilkaisematta samaan suuntaan, kuin minne kahdeksan vuotta sitten oli katsonut. Mies oli aina jossain taustalla, ihmisten välissä vilahduksena tai silmäkulmassa juuri ja juuri nähtävissä. Oli Cornelius missä tahansa, hänellä oli aina sama vaikutus Albukseen: kaikki muu sumeni pieneksi sykähdyttäväksi hetkeksi.

Ja Albus tiesi vielä toisen, isomman sykähdyksen olevan tulossa. Hän odotti sitä ja antoi lopun muiston mennä ohi, sillä se ensimmäinen syy palata tähän muistoon oli taas jäänyt sumun taakse. Toinen syy taasen oli aivan hänen selkänsä takana ja aukaisisi suunsa minä hetkenä hyvänsä.

"Albus Dumbledore. Kunnia tavata teidät."

Ja ihminen on sokea.



**


Lauantai: urakka/ohitus


"Saanko luvan?" Albus tarjosi hymyillen käsipuoltaan Corneliukselle.

"Albus! Pitkästä aikaa", Toffee sanoi ja hymyili katsoen Albuksen selän taakse.

"Nuo eivät voi olla kovin käytännölliset", Cornelius jatkoi ja katsoi, kun Dumbledore räpytti enkelinsiipiään. Muutama haituva pilvestä heidän allaan nousi ilmaan ja leijaili kultaa ja hopeaa hohtavaa porttia kohti.

"Pääseehän näillä lentämään", Albus hymyili ja lähti johdattamaan Corneliusta kohti Taivaan porttia.

"En ollut varma pääsisitkö tänne asti", Albus huokaisi. Sokaisevan valkoinen lämmin valo paistoi läpi hitaasti avautuvan portin ja johdatti miehet sisään.

"Urakkahan se oli", Cornelius sanoi ja sai Albuksen katsomaan häntä kysyvästi.


**
« Viimeksi muokattu: 03.01.2009 17:54:54 kirjoittanut Snapu on Pyörylä »


"I don't think you can take it seriously unless you joke about it." -Robert Downey Jr.
Ficit | avatar by princessbloomy @ lj.com

Som

  • ***
  • Viestejä: 75
  • Halipula
Vs: Hetketkin muuttuvat (S, Albus/Cornelius)
« Vastaus #2 : 18.07.2010 23:22:24 »
Miksei tätä ole kukaan kommentoinut, tämähän oli todella koskettava ja hyvin kirjoitettu, varsinkin sallitun rajan ficiksi! Paritus oli myös mielenkiintoinen johtuen suhteellisesta harvinaisuudestaan. Ainakaan itse en ole näitä lukenut.

Juoni oli jotenkin hatara ja pomppiva johtuen raapaleiden ja tuplaraapaleiden käytöstä kerronnan muotona. Kuitenkin ficistä jäi hyvä jälkimaku. Kirjoitusvirheitäkään ei silmiini sattunut. Erityisesti pidin viimeisestä pätkästä, koskettava, romanttinen ja jotenkin samalla hyvin Dumbledoremainen sekä ei-yhtään-Dumbledoremainen.

Ota tästäkin kommentista selvää, pistetään kaikki kellonajan piikkiin  :D

Kiitos.
Never frown because you never know who is falling in love with your smile.