A/N: Hihii, kakkososa on täällä.
Luthien: Kiitosta, mulla on yleensä noi alut vähän hakusessa, mutta kyllä ne sitten luonnistuu kun vähän miettii
Ajattelet samansuuntaisesti kuin minä, eli one-shottia en tehnyt tästä ihan tietoisesti.
Merriadoc: angst!Harry on jotain parasta, siis oikeasti
Minäkin tykkään siis... Ja kiitos kommentista <3
*
Osa 2/2“Mistä te juttelitte?” Harry kysyi uteliaana Siriuksen saapuessa keittiöön.
“Kaikenlaisista asioista.”
“Eli minusta”, Harry arvasi ja Siriuksen kasvot kertoivat hänen olevan oikeassa.
“Harry, minä olen oikeasti huolissani.”
“Sirius, minulla on ihan helvetin kuuma”, Harry vaihtoi äkillisesti puheenaihetta. “Ei kai haittaa, jos otan paitani pois?”
Harry näki kuinka hänen kummisetänsä nielaisi vaikeasti.
“Ei kai -”
“Hyvä”, Harry sanoi pirteästi ja vetäisi paitansa päältään.
Hän kuuli Siriuksen henkäisevän ääneen ja virnisti. Suunnitelma eteni oikein mallikkaasti.
“Minulla ei ole nälkä”, Sirius ilmoitti ja suurin piirtein ryntäsi pois keittiöstä.
Huudettuaan jälleen kerran Oljolle mies lukittautui omaan huoneeseensa ja istui sänkynsä laidalle painaen kasvot kämmeniinsä. Hänen sydämensä hakkasi tiuhaan tahtiin. Pian hän ei pystyisi pitämään itseään kurissa.
Tämä oli jo toinen kerta laatuaan. Ensimmäinen oli ollut hänen seitsemäntenä vuotenaan Tylypahkassa. Pojan nimi oli Rob Stebbins, ja hän oli ollut Puuskupuhissa. Ja kun Sirius oli joutunut jälleen kerran jälki-istuntoon, ihan harmittomasta asiasta tietenkin, Rob oli liittynyt hänen seuraansa. Todella romanttista kiillottaa pokaaleja, mutta silti. Aina kun paljasta ihoa oli paljastunut Robin kyykkiessä lattianrajassa, Siriuksen suu oli ollut raollaan ja silmät tuijottaneet paljasta kohtaa. Mutta tunteet Harryn kanssa olivat sata kertaa voimakkaammat. Sata kertaa kielletymmät.
Sirius kurottautui avaamaan yöpöytänsä laatikon ja nappasi käteensä päiväkirjansa, jonka välissä oli sulkakynä. Hän kastoi sulkakynän pään tummaan musteeseen ja alkoi kirjoittaa.
13. joulukuuta
Olin tänään Remuksen kanssa kahveilla Vuotavassa Noidankattilassa, ja keskustelumme avasi silmäni. Remus muistutti minua, miltä tuntui olla nuori, kokea se kaikki uhma ja ylpeys sisällään. Ja kuinka kaikki aina tuntui kahta kauheammalta, kuin asia oikeasti oli. Kyllä minä tiedän miltä Harrysta tuntuu, ainakin melkein. Tai siis, kaikki on nyt niin sekavaa. Tänään Harry vetäisi paitansa pois päältään. Tuosta vain, varoittamatta! Itse asiassa hän taisi kyllä varoittaa, en ole varma… mutta silti minulla oli vaikeuksia ajatusteni kurissa pitämisessä. Jonain päivänä minä vielä hyppään hänen kimppuunsa kuin nälkäinen pantteri, ja aiheutan poikaparalle ikuisen shokin.Sirius luki kirjoittamansa tekstin ja rypisti kulmiaan mietteliäästi. Hän siveli kädellään sivua kokeillakseen olisiko muste vielä märkää, ja tunsi sormiensa alla kohouman. Mies selasi kirjan läpi ja huomasi monen sivun taittuneen.
Minä en tehnyt näitä, viimeksi kun kirjoitin tähän, näitä ei edes ollut! Joku muu on siis lukenut - voi helvetti, Harry oli täällä monta tuntia yksinään! Sirius ajatteli ja manasi lukottomat päiväkirjat Voldemortin jalkojen juureen.
Mutta miksi hän otti paitansa pois, jos tietää että minä - äh, ei voi olla… mahdotonta! Vai onko? Aina kun halaamme, hän tärisee tai on nolostunut. Ja hän on aina niin ihanan mustasukkainen minusta… Siriuksen huulille levisi tietäväinen virne.
Osaa tätä peliä pelata kaksikin.*
“Sirius, minä menen suihkuun!” Harry huusi huoneestaan ja kietoi karhean pyyhkeensä vyötäisilleen. Hän asteli paljain jaloin käytävällä eteenpäin ja päätti vierailla Siriuksen huoneessa.
“Sirius… minulla olisi asiaa”, Harry yritti sanoa mahdollisimman asiallisella äänellä, mutta ääni värähteli Harryn peitellessä nauruaan.
“Kerro”, Sirius sanoi kasvot käännettynä vastakkaiseen suuntaan.
“Katso tänne.”
Sirius käännähti hitaasti eikä todellakaan pystynyt pitämään ilmettään kurissa. Miehen vasenta silmää alkoi nykiä pahemman puoleisesti. Harry oli - ei sille muuta sanaa ollut - seksikäs. Aivan uskomattoman seksikäs. Ja puolialastomana. Huulet raollaan.
“No?” Sirius kysyi ja tuijotti Harrya tiiviisti.
“Ajattelin vain tulla sanomaan, että keittiön lattia on aivan
märkä, se on todella
liukas. Oljo on varmaankin kaatanut vettä sinne tai jotain. Ehkä sillä oli
kuuma.”
Sirius huomasi helposti Harryn sananpainotukset ja päätti hypätä mukaan leikkiin.
“Luultavasti. Minä ainakin olen ihan
hikinen. Pitäisi mennä
suihkuun. Mene sinä ensin, niin minä
riisudun täällä huoneessani jo valmiiksi”, Sirius sanoi ja kohotti toista kulmaansa.
Harry häkeltyi täysin, mutisi jotakin ja ryntäsi kylpyhuoneeseen. Se oli täynnä vihreitä kaakeleita ja suihkuverho oli läpinäkyvä. Hän heitti pyyhkeensä messinkiseen naulakkoon ja käveli suihkun alle. Putket kolahtelivat ja vesisuihku ryöppysi Harryn päälle. Poika veti suihkuverhon nopeasti kiinni.
Omassa huoneessaan Sirius myhäili itsekseen nokkeluudelleen ja alkoi riisua vaatteitaan. Hän aikoi mennä kylpyhuoneeseen vielä kun Harry olisi siellä. Mies päätti pitää itsensä rauhallisena, ja antaa tilanteen kehittyä. Ei pieni vilkaisu pahaa tekisi, eihän? Sirius kietoi silkkisen aamutakin ylleen ja heilautti pyyhkeen olalleen. Sitten hän jätti huoneensa tyhjilleen ja suunnisti kohti kylpyhuonetta.
Harry oli edelleen suihkussa, ja Sirius tunsi sähkövirran ampaisevan lävitseen kun heidän katseensa kohtasivat.
“Kummisetä!” Harry parkaisi ja käännähti selkä Siriukseen.
“Voi anteeksi, Harry. Luulin että täällä ei ole ketään.”
“Joo niin varmaan! Sinä tiesit, että olen täällä ja halusit vain tulla katsomaan minun -”
“Kirjoitin juuri äsken päiväkirjaani”, Sirius keskeytti Harryn sammuttaessa suihkun ja loikaten hakemaan pyyhkeensä.
“A-aijaa?” Harry sanoi epävarmasti ja laittoi lasit silmilleen.
“Tiesitkö, että jotkut hellyttävät idiootit lukevat toisten päiväkirjoja salaa?”
Hän tietää! Harry ajatteli kauhuissaan ja räpäytti silmiään tiputtaakseen vesipisaroita ripsiltään.
“Olen pahoillani”, Harry kuiskasi ja tunsi punan leviävän kasvoilleen.
“Minun täytyy tietää… mitä sinä luit sieltä?”
“Minä - onko se totta?”
“Mikä niin?”
“Se että - että sinä haluaisit s-suudella minua?” Harry vastasi ja punastui entistä raivokkaammin.
“Sinä siis luit juuri sen kohdan. Mahtavaa. Fantastista…” Sirius mutisi ja näytti olevan suuttunut itselleen.
Harry ravisteli vettä hiuksiltaan ja kohotti katseensa kummisetänsä kasvoihin.
“Harry kuule, tämä on vähän noloa minulle… olinhan isäsi paras ystävä, ja nyt kummisetäsi.”
“Kuule, minun - minun pitäisi miettiä rauhassa nyt…”
“Ymmärrettävää. Ja minä vannon käyttäytyväni aivan normaalisti sinua kohtaan”, Sirius vakuutti.
“Älä suotta”, Harry letkautti ja poistui kylpyhuoneesta jättäen Siriuksen hämmentyneenä tuijottamaan seinään.
*
He istuivat vierekkäin sohvalla ja tutkivat molemmat kynsiään. Harry oli pukeutunut nopeasti ja mennyt odottamaan Siriusta yhteen olohuoneista. Hän tiesi, että heidän pitäisi puhua.
“Harry minä -”
“Haluatko sinä minua?” Harry kysyi selkeästi ja naulitsi vihreiden silmiensä katseen Siriuksen kasvoihin.
“Mitä?!” Sirius älähti ja tunsi veren katoavan kasvoiltaan.
“Niin. Haluatko sinä minua?”
“Harry! Tuo nyt on aivan epäsovelias kysymys.”
“Sinulla ei ole kuule tällä hetkellä mitään varaa sanoa tuollaista”, Harry napautti ja virnisti.
Siriuskin virnisti ja sanoi: “Etköhän sinä tiedä itsekin mitä aion sanoa.”
Harry nyökkäsi ja jäi tuijottamaan Siriuksen silmiä. Ah, kuinka romanttista se olisikaan ollut, ellei huoneessa olisi ollut niin painostava ja vaivaantunut ilmapiiri. Sirius katkaisi tuijotuskilpailun räpäyttämällä silmiään ja sitten sulkemalla ne väsähtäneenä. Ja Harry päätti toimia.
Hän nousi hitaasti ylös ja sai Siriuksen räväyttämään silmänsä auki.
“Minne sinä menet?” Sirius kysyi.
“Haen vettä”, Harry sanoi ja meni huoneen ulkopuolelle odottamaan. Hän hymyili ilkikurisesti kuullessaan Siriuksen lähtevän hänen peräänsä.
Juuri kun Sirius avasi oven uudelleen, Harry tarttui miestä olkapäistä ja töytäisi tämän seinää vasten. Sirius ähkäisi ja miehen silmät levisivät lautasen kokoisiksi. Harry tutkaili miehen huulia hetken, kostutti sitten omansa ja antoi mennä.
Huulten koskettaessa toisiaan kaikki oli unohdettu ikäerosta siihen, että Sirius oli Harryn kummisetä. Siriuksen huulet olivat hieman rohtuneet ja Harryn huulet olivat pehmeämmät. Sirius yritti aluksi työntää Harrya pois, mutta muutaman sekunnin kuluttua hän työnsikin kätensä Harryn niskahiuksiin. Harry henkäisi Siriuksen suuhun ja tunsi Siriuksen raottavan huuliaan. Hän teki samoin. Harry valutti kätensä Siriuksen lanteille, ja sitten kielenpäät kohtasivat ensimmäistä kertaa.
Yhtäkkiä Sirius vetäytyi irti suudelmasta, kiepautti Harryn seinää vasten ja painautui itse poikaan kiinni.
“Onko kuuma?”
“Vähän liiankin”, Harry huohotti huulet kuumottaen.
“Minä olen tulessa.”
Sirius suuteli Harrya uudelleen raivokkaasti ja tunsi näkymättömien kipinöiden lentelevän ympäriinsä. Kalmanhanaukiolla ei koskaan ennen ollut ollut niin käsin kosketeltavaa kiihkeyttä. Harry liikutti suutaan Siriuksen suuta vasten ja tunsi tuliviskin maun suussaan. Sirius oli luultavasti juonut sitä Remuksen kanssa.
“Huhuu, onko täällä ketään?” portaista kuului hiljainen huhuilu ja he molemmat tunnistivat sen Remuksen ääneksi.
“Hitto”, Harry mutisi ja Sirius irrottautui nopeasti Harrysta.
“Mitä te teette -” Remus ihmetteli ja tuli heidän luokseen.
Remuksen katse liukui Harryn huulista Siriuksen rintakehään, joka kohoili kiivaasti, ja päätyi lopulta tuijottamaan Harryn syyllistä ilmettä. Ahaa-elämys valtasi Remuksen mielen ja mies hymyili.
“Itse asiassa en haluakkaan tietää.”
*
“Sirius, annatko sen voidepurkin?”
“Ole hyvä.”
“Kiitos, ja sitten -”
“Aah!
“Eikö tunnukin hyvältä?”
“Tuntuu, kovempaa - juuri siitä!”
“Sirius kuule, oletko muka tosissasi, kun sanot, että kukaan ei ikinä ole hieronut jalkojasi?”
