nyt on saatu 11. osa tehtyä, lyhyt kyllä, mutta pitempää en keksiny tähän otsikkoon sopivaa
***
11. Hotellista yksityissviittiin keskelle ei mitään
Jacob
Nessie oli ollut jo vartin lukittautuneena vessaan. Yritin pakata häntä odotellessani, mutta mikään ei mahtunut minnekään. En todellakaan ollut pakkaamis tyyppejä. Menin ja koputin oveen.
- Oletko kunnossa? Olet ollut siellä varmaan jo 15 minuuttia.
- Olen olen, Nessien ääni kuului hiljaisena oven takaa ja pian hän tulikin jo ulos.
- Ei voi kestää noin kauaa.
- Tällä kertaa kesti. Joko olet aloittanut pakkaamisen, hän kysyi kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut,
- Avain tuli jo. Rose lisäsi osoitteen ja lähetti terveisiä ”Sille rakille, josta tuli juuri sukulaiseni,” Nessie kertoi kulmat kurtussa.
- Veikkaan, että hän lisäsi vielä ’tulet katumaan päätöstäsi’.
- Sinne päin. Ehkä hän leppyy, jos nimeämme esikoistyttäremme hänen mukaansa.
- Siinä vaiheessa otan eron. Sen verenimijän on parempi pysyä kaukana.
- Tuo sattui, olen itsekin puoliksi verenimijä.
- Olet silti kaukana tädistäsi.
- Ja isä ja äitikin ovat.
- Heistä et kyllä ole yhtä kaukana, mutta silti.
- Ja muut Cullenit.
- Tehdään kompromissi ja pakataan, okei?
- Hyvä on, mutta minä istun etupenkillä.
- Olemme tietääkseni menossa taksilla.
- No sitten viimeistään kun pääsen kotiin Buganttini luo.
- Ethän anna muiden ajaa sillä joten aivan sama.
- Pilkunviilaaja, Nessie sanoi ja suuntasi matkalaukuille, - heittele minulle tavaroita niin voin pakata. Minun varmaan täytyy joskus opettaa sinua siinä.
- Liian vaativaa minulle.
- Ei ole. Sitä paitsi meillä on ikuisuus aikaa.
- Ei enää sen jälkeen kun saamme lapsen.
- Turpa kiinni ja pakkaa.
- Onko kaikki kasassa, kysyin kun kello löi jo kahta.
- On. Kaikki on kasassa. Anna minulle avain niin, että saat vapaat kädet viedä tavaramme taksiin.
- Miksei kukaan varoittanut avioliiton varjopuolista?
- Höpsistä. Mene jo edeltä. Käyn vielä vessassa.
- Johan olit lukittautuneena sinne 15 minuuttia.
- Hissi on jo tulossa ylöspäin, Nessie sanoi, otti laukkunsa ja suuntasi kylpyhuoneeseen. Tästä avioliitosta ei voi seurata mitään hyvää, olimme Renesmeen kanssa niin erilaisia. Kirotun leimautuminen.
Renesmee
Tilasin Jacobille hissin ja suuntasin kylpyhuoneeseen noutamaan korun piilostaan.
Alhaalla oli taksi valmiina ja yllätyksekseni Jacob pyysi, että meidät viedään autokauppaan perheeni talon sijasta. Suuntasimme siis sinne ja ostimme ensimmäisen yhteisen automme, Ferrarin. Mikä himo miehillä on aina Ferrareihin? Kotiin päästyämme en astu jalallanikaan tuohon romuläjään, pidin enemmän omasta autostani. Jacob pitäkööt autonsa. Olihan Ferrarit tietty nopeita, mutta oma Buganttini oli vielä nopeampi.
Onneksi pääsimme pian talolle ja pääsin pistämään tavarat järjestykseen. Siellä ei ollut käynyt ketään isän ja äidin jälkeen, jotka olivat tuoneet tuoreita kukkia ja ruokaa jääkaapin täydeltä. Mieltäni kaihersi edelleen Ryanilta saatu kirje ja kaulakoru. Kun menemme seuraavan kerran kaupunkiin, otan selville, kuka Ryan on.
Seuraava kerta tuli jo heti samana iltana. Puin päälleni mustan iltapuvun ja pistin kaulaani Ryanilta saamani kaulakorun. Luojalle kiitos siitä, että kävimme Pariisissa ennen tänne tuloa, minulla on hyvä syy valehdella. Suuntasin sen jälkeen alas Jacobini luo.
- Sinä se kaunistut hetki hetkeltä yhä enemmän, Jacob sanoi ja nosti hymyn huulilleni.
- Oletko pettynyt, kuulostat siltä.
- En lainkaan.
- Mennäänkö?
- Mieleni tekisi ensin jotain, hmm…
- Kerro ihmeessä.
- Muistatko eilisen?
- Hämärästi, kuinka niin?
- Ehtisikö ottaa pikaiset?
- Mitä muka?
- Tiedät kyllä.
- Hmm… Vastustan, odota iltaa niin ehkä saatkin.
- Nyt on ilta, Jake sanoi ja tuli lähemmäksi painautuen minuun kiinni. Kuulin hänen hengityksensä nopeutuvan ja välttäen tulevaa, otin auton avaimet hänen taskustaan ja flirttailevasti hymyillen siirryin ulos.
- Minun vuoroni ajaa, huusin taakseni ja nauraen juoksin autolle, - muista lukita ovi ja ottaa avain mukaan. Tilanne
1-0. Olin voittanut ensimmäisen erän.
Jacob
Nessie oli koko päivän etäinen, joten illalla ehdotin iltaa pelimaailmassa. Hän innostui saman tien ja kohta hän olikin jo laskeutumassa talon portaita musta iltapuku päällään. Olin pistänyt päälleni siistimmät vaatteet ja kun hän tuli alas, oloni tuntui alipukeutuneelta. Hän näytti upealta ja valon osuessa hänen kaulassaan olevaan koruun, mietin mistä hän oli tuon saanut.
- Sinä se kaunistut hetki hetkeltä yhä enemmän, kommentoin hänelle ja se nosti hänen hymynsä aina korviin asti. Oli vikea uskoa, että hän oli nyt minun. Vain ja ainoastaan minun, kellään muulla ei ole oikeutta koskea häneen.
- Oletko pettynyt, kuulostat siltä, Hän kysyi edelleen hymyillen.
- En lainkaan.
- Mennäänkö?
- Mieleni tekisi ensin jotain, hmm, rupesin miettimään vihjailevaan sävyyn.
- Kerro ihmeessä.
- Muistatko eilisen?
- Hämärästi, kuinka niin?
- Ehtisikö ottaa pikaiset, kysyin virnistäen ja hänen hymynsä hyytyi.
- Mitä muka?
- Tiedät kyllä.
- Hmm… Vastustan, odota iltaa niin ehkä saatkin.
- Nyt on ilta, sanoin edelleen vihjaillen ja lähestyin häntä. Painauduin häneen kiinni, mutta hän selvästikin vastusteli. Ennen kuin huomasinkaan, hän oli nopeutensa ansiosta ottanut taskustani autonavaimet ja suuntasi kohti ulko-ovea. Pian hän oli jo näkymättömissä ja nauroi.
- Minun vuoroni ajaa. Muista lukita ovi ja ottaa avain mukaan, Nessie pyysi. Minkäs sitä naisille mahtaa, joten alistuin häneen tahtoonsa mutisematta. Sammutin valot ja suljin oven takaani. Moottori hyrräsi jo hiljaa.