A/N: Kiitos Vilpulle kommentista, tässä tulee nyt osa 2/2. Toivottavasti pidätte.
Biisiksi tähän olisi sopinut
Leevi and the Leavingsiltakin joko
Rin-tin-tin tai
Vakosamettihousuinen mies, mutta päädyin sitten englanninkieliseen kun se on sen aikaisemmankin osan kieli.
I probably shouldn't say this but at times I get so scared
When I think about the previous relationship we shared
It was awesome but we lost it
It's not possible for me not to care
And now we're standing in the rain
But no thing's ever gonna change until you hear my dearJames odotti. Hän seisoi Lontoossa Piccadilly Circusin reunalla pienen kahvilan edessä jästivaatteissa, toisin sanoen pukeutuneena farkkuihin ja Tommy Hilfigerin pikeepaitaan. Hän näytti totaalisen jästiltä seisoessaan siinä hiukset sekaisin, lueskellen kadulla kulkevalta pojalta ostamaansa jästisanomalehteä hyvin vähäisellä mielenkiinnolla. Enemmän häntä kiinnosti hänen taskussaan oleva kirje, joka oli saapunut toissa päivänä valkean tunturipöllön nilkkaan sidottuna. Lilyn tavoille uskollisena se oli paljon pidempi kuin Jamesin lähettämä. Mutta jos hän olisi ottanut sen käteensä ja lukenut sitä Lilyn saapuessa, hän olisi vaikuttanut aivan liian innostuneelta. Ja sehän ei käynyt laatuun, ei taikaministeriltä.
The seven things I hate about you
The seven things I hate about you, oh you”James”, kirjeessä sanottiin,
”miten kukaan muka voisi unohtaa sinut kun olet harva se päivä Päivän Profeetan etusivulla ja sinusta on tehty kymmeniä kirjojakin? Sinusta ei tunnu pääsevän eroon kärpäslätkälläkään. No ei, olen minä sinua ihan muutenkin ajatellut. Enkä vain sinua, vaan myös meitä. Miksikö? Se on valtava arvoitus vielä itsellenikin.
Juuri nyt olen sisareni Petunian kanssa Italiassa lomalla, hän kun kaipasi vähän vaihtelua perhe-elämästä. Joskin minua pelottaa vähän, mitä hän kotoaan löytää ensi viikolla. Dudley ei ole mitenkään siivoukselle omistautunut poika ja Vernon kun tekee pitkiä päiviä töissä. En ole koskaan pahemmin pitänyt Vernonista, ja nyt kun olen muutaman päivän ollut Petunian kanssa muualla, näen ettei hänkään ole aina tyytyväinen mieheensä. En kyllä tiedä, miksi kerron tämän, mutta ajattelin ehkä että haluat varmaan tietää mitä minulle kuuluu.
Mikään ei oikeastaan ole pahemmin muuttunut noiden kuvien ottamisvuodesta, sillä erosin miesystävästäni pari vuotta sitten. Suoraan sanottuna hän oli täysi idiootti, enkä ymmärrä miten olin kestänyt häntä neljä vuotta. Tosiasiassa suhde ei ollut kovin onnellinen, sillä olin jo pitkän aikaa sitten löytänyt elämäni rakkauden. Valitettavasti kyseinen herrasmies ei ole käytettävissäni. Tämän kerroin siksi, että vaikka me erosimme jo kymmenisen vuotta sitten, kuvittelen että me olemme silti vielä suhteellisen hyviä ystäviä, ja minulla on ollut tapana kertoa elämäni kulusta parhaimmille ystävilleni. Että hahaha, siitä sait. Minä ehdin ensin.
Ja mitä siihen tulee, että olet kaivannut minua, niin olen minäkin sinua kaivannut. Enemmän kuin herra taikaministeriä yleensä kaivataan henkilökohtaisesti. Ei sillä etteikö poliittinen järjestelmä velhomaailmassa olisi oikein ja näin, mutta kuinka moni tavallinen työtön punapää muka kaipaa henkilökohtaisesti jotakin taikaministeriä ilman mitään lähempää sidettä? Nii-in, siinäpä sinulle pulma ratkaistavaksi.
Saavun takaisin kotiin tuossa yhdeksästoista päivä tätä kuuta. Asun tätä nykyä Tylyahossa, mutta voisin jäädä muutamaksi päiväksi Lontooseen, jos on kerran mahdollista tavata itse taikaministeri! Eikä minua oikeastaan odota kotiin kukaan muu kuin kissani Carrie, joten ei siis mitään hätää. Naapurini osaa hoitaa Carrieta oikein hyvin. Ja sitä paitsi se on hyvin itsenäinen kissa, tuskin se edes huomaa että olin vähän liian kauan poissa. Ja sitä paitsi tahdon nähdä oletko sinä oikeasti vieläkin yhtä komea kuin lehdistä näkyy. Hahaha. Voivathan ne lehdet vähän valehdella. Ja sitä paitsi ne kuvat ovat mustavalkoisia, ei niistä voi sanoa varmasti näkeekö kasvoissa ryppyjä vai ei.
Eli jos vaikka nähtäisiin kahdeskymmenes päivä siinä kivassa pienessä kahvilassa Piccadillyllä, siinä mikä oli siinä jo yksitoista vuotta sitten? Vaihdettaisiin kuulumisia oikein olan takaa. Ja puhuttaisiin siitä miten huispaaja kiinnostui politiikasta. Olen vähän pettynyt kun yksikään toimittaja ei ole vielä kysynyt siitä.
Jutellaan lisää ensi viikolla!
Rakkaudella Lily”
Your vein, your games, your insecure, you love me, you like her,
You make me laugh, you make me cry, I don't know which side to buy
Your friends they're jerks when you act like them just to know it hurts
I wanna be with the one I knowJames osasi kirjeen jo ulkoa, mutta silti hänen sormiaan poltteli päästä siihen käsiksi. Mitä Lily mahtoi tarkoittaa kaikella sillä? Oliko hän vielä kiinnostunut Jamesista?
Samaan aikaa Eros-patsaan takana piilossa Jamesilta Lily väänteli hermostuneena käsiään. Sovittuun tapaamiseen oli aikaa enää viisi minuuttia, ja Lilyn sydän pamppaili kurkussa. Entä jos James ei pitäisi hänestä muuna kuin vanhana ystävänä? Voisiko heidän välillään olla vielä jotakin? Lily kävi suunnitelmansa vielä kerran läpi. Astu pois patsaan takaa, vilkuta, hymyile. Kävele Jamesin luo, anna pieni tuttavallinen halaus. Kysy mitä kuuluu. Siinä se. Ei sen pitäisi niin kamalan vaikeaa olla. Oli hän kamalammissakin tilanteissa ollut. Lily haroi olkapäille asti ulottuvia hiuksiaan, joita oli Italian lämmin aurinko vaalentanut. Näyttikö hän tarpeeksi hyvältä?
And the seventh thing I hate the most that you do
You make me love you”No niin, Lily, hengitä”, hän sanoi itselleen ja veti syvään henkeä. Hän vilkaisi kelloa. Puoli minuuttia. Pitäisiköhän jo mennä? Hän kääntyi hitaasti ja lähti kiertämään patsasta. Hänen tullessa näkyviin James kuin sähköiskun saaneena nosti päänsä, katsoi tummilla silmillään suoraan Lilyyn ja hymyili leveämmin kuin koskaan. Lilyn jalat meinasivat pettää alta. Samassa hän unohti suunnitelmansa, ympäröivän maailman, kaiken. Oli vain James, ja se kymmenen metriä, mikä heidät erotti toisistaan. James lähti kävelemään häntä päin heittäen kädessään olevan sanomalehden roskikseen. Kahdeksan metriä, kuusi... Pian James olikin jo aivan Lilyn edessä.
And compared to all the great things
That would take too long to write
I probably should mention the seven that I likeLily ei tiennyt mikä häneen meni, mutta yhtäkkiä hän roikkui Jamesin kaulassa kuin henkensä edestä ja itki vasten miehen olkaa. James oli hetken hämmentynyt, mutta rutisti sitten vanhasta tottumuksesta Lilyn rintaansa vasten ja painoi päänsä tämän nyt paljon lyhyempiin hiuksiin, jotka yhä tuoksuivat samalta.
Hetken he vain seisoivat siinä, Lily nyyhkyttäen ja James lohduttaen, aivan kuten kymmenen vuotta sittenkin. Sitten Lily kokosi itsensä ja irrottautui entisestä poikaystävästään.
”Anteeksi”, hän mumisi ja pyyhki kyyneleitä poskiltaan. ”Ei minun ollut tarkoitus tällä tavalla dramatisoitua, en oikein tiedä mikä minuun meni. Mutta siis että on ihanaa nähdä sinua.”
James naurahti, vaikka olikin vielä vähän hämillään Lilyn tunteenpurkauksesta. Oliko hänellä vielä toivoa? ”Ei se mitään. Sehän meidän miesten tehtävä tiedätkös on, pelastella avuttomia neitokaisia kun he sitä tarvitsevat.” Hän hymyili ja halasi Lily vielä toisella kädellään. ”Minustakin on ihanaa nähdä sinua.”
The seven things I like about you!
Your hair, your eyes, your old Levi's, when we kiss I'm hypnotized
you make me laugh, you make me cry but I guess that's both I'll have to buy
Your hands in mine, when we're intertwined everything's alright
I wanna be with the one I knowLily katsoi Jamesia, ja äkkiä hänen päässään naksahti. Hän nosti kätensä Jamesin poskille, nousi seisomaan varpailleen ja suuteli Jamesia niin kuin ei ollut koskaan ennen tätä suudellut. Jamesin sydän oli hypätä kurkkuun yllätyksestä, mutta hän tarttui Lilyn ranteista ja työnsi tämän kauemmaksi.
”Mitä tämä oikein on? Sinähän jätit minut.”
”Mutta James”, Lily huokaisi lannistuneena, ”totuus on se, että minä rakastan sinua. Koko sydämestäni. Enemmän kuin mitään muuta.”
”Mu-mutta, entä kirjeesi? Elämäsi rakkaus - ”
” - olet sinä. Olet aina ollut, ja tulet aina olemaan. Opi elämään sen kanssa.” Lily riuhtaisi itsensä irti ja lähti kävelemään poispäin Jamesista, pettyneenä tapaamiseen. Olisi pitänyt vain olla vastaamatta koko kirjeeseen.
”Lily! Lily, odota!”
Hän kääntyi, omasta mielestään vain luomaan viimeisen silmäyksen Jamesiin, mutta saikin yllättyä toden teolla. James kun sattui juoksemaan häntä päin, tarttumaan tätä kädestä ja suutelemaan tätä kiihkeämmin kuin oli ehkä ollut tarkoitus, mutta kuitenkin. Lily oli kuolla onnesta.
”Minäkin rakastan sinua, Lily.”
And the seventh thing I like the most that you do
You make me love you
