Ja sinä teit parista päivästä ikuisuuden (Seamus/Ron (S)

[Resonanssi]

Kirjoittaja: Resonanssi
Genre: Romance, fluffy, slash
Ikäräja: S
Paritus: Seamus Finnigan/Ron Weasley
Summary: "Tiedätkö mitä...e-enpä panisi pahakseni ikuisuutta kanssasi, olkoonkin se vaikka vain pari päivää"

Ja sinä teit parista päivästä ikuisuuden

Se oli vain yksi kirje, vain yksi viikko kirjoittelua, vain sama tahto ja halu...joka muutti kaiken.

Hei, Ron
Tietenkin minä tulen, mahtavaa päästä näkemään teidän kotinne. Tulen 11.12. klo 9:30, nähdään.
Seamus...

Sitä kirjettä Ron hypisteli, kuin sieltä voisi hetkenä minä hyvänsä tipahtaa aarre.

Poika ei tiennyt, mistä se ajatus tuli, mutta olihan Seamus hänen ystävänsä, joten hän oli päättänyt pyytää tätä käymään joululoman ajaksi.

Kello oli jo puoli kymmenen, ja sydän pojan rinnassa löi kuin viimeistä päivää.
Ihan kohta, ihan kohta...

Alakerrasta kuului jysäys, se oli joko Fredin ja Georgen pila, tai...
Ron juoksi portaat alas ja hiljaisuudesta päätellen Molly ei raivonnut kaksosille, joten...

Siellä hän oli takassa ja punatukkainen poika tunnisti hänet, vaikka hän oli noen peitossa.
- "Seamus, moi", Ron huusi portaiden alapäästä.
- "Moi, Ron", Seamus virnisti.

Yhden hetken tuijotus kesti, ennen kuin Seamus veti matkalaukkunsa takasta, levittäen mahtavat nokijäljet ympäri taloa.
Silloin Molly ilmestyi keittiöstä ja katsoi uteliaasti Seamusia.

- "Herranen aika, kukas sinä olet?", nainen kysyi.
- "Seamus Finnigan, Rohkelikosta...en tainnut kertoa kutsuneeni...", Ron vastasi kiireesti, ja punastui.

- "Etpä tosiaan, mutta ole toki kuin kotonasi kultaseni, onko sinulla nälkä?" Molly vastasi.
- "Ääh, äiti älä, vastahan hän tuli", Ron marmatti, mutta Molly ei välittänyt vaan alkoi laittaa ruokaa.

Ronin huoneessa
- "Vau, onpa sinun äitisi...no, utelias...ja", Seamus sanoi.
- "Joo, voit vaan kuvitella mikä tenttaus alkaa myöhemmin", Ron naurahti.

Seamus nauroi hieman hermostuneesti myöskin.
Pojat katsoivat toisiaan, kummallakin leveät virneet naamalla.

- "Tuota...mitä olet tehnyt?", Seamus kysyi.
- "En lähes mitään, Fred ja George yrittävät yllättää minut ties mistä ja äiti hössöttää ja pistää siivoamaan taloa", Ron vastasi.

Seamus katsoi poikaa myötätuntoisesti.

- "Merlinin kiitos, olet täällä", Ron kuiskasi.

Hänen teki mieli painaa päänsä Seamusin syliin, tuntea hellyyttä edes pieni hetki, jota hän ei ollut saanut.

Mutta Mollyn "ruoka on valmis"-kutsu rikkoi Ronin ajatukset.

Alakerrassa

- "Hei mitä Seamus täällä tekee?", Ginny kysyi yllättyneenä nähdessään pojan.
- "Seamus tuli viettämään lomaa tänne", Ron sanoi, jälleen kerran ennen Seamusia, ja tätä alkoi häiritä, ettei Ron antanut puheenvuoroa.

Hän istui vastapäätä Ronia, eikä tykännyt ollenkaan ihmisten katseista.
Nyt kaksoset tuijottivat häntä, ja sitten Arthur.

Seamus tunsi olonsa epämiellyttävän vaivaantuneeksi, tosin Ron ei huomannut sitä.
Ja sitten Molly lappoi pojan lautaselle enemmän ruokaa kuin muiden.

- "Harmmm knu eö voi psutata tlavella", Ron sanoi pojalle suu täynnä ruokaa.
- "Öhh...mitä?", Seamus kysyi.
- "Harmi kun ei voi huispata talvella", Ron vastasi nielaistuaan.

 Seamus nyökkäsi hiukan pettyneenä.

- "Eikös sinun isäsi ole jästi? Miten mikrot toimivat? Mihin pölynimuria...", Arthur innostui.
Seamus oli avaamassa suuta, mutta Ron mulkaisi isäänsä pahasti.

Pojat olivat nousemassa pöydästä, mutta Molly sanoi:
- "Ron, kanakoppi..."

Ron mutisi vastalauseita, tosin ihan turhaan ja Seamuskin nousi pöydästä,
jolloin Arthur huusi: "Miten jalkapalloa pelataan?"

- "Ron, minä voin auttaa", Seamus sanoi.
- "Ei, nyt on loma", poika mutisi vastaan.
- "Niin minullakin", Seamus huomautti, ja veti pipon päähänsä.

 Kanakopissa
Pojat hytisivät kylmästä, kun astuivat ulos, ja vielä kopissakin.

Alaikäisinä heillä ei ollut lupaa taikoa, joten kanankakkojen siirtäminen ämpäreihin ei ollut mitään helppoa ja mukavaa puuhaa.

Ron siirsi katseensa Seamusin silmiin, ja sanoi: "Sinä voit mennä sisälle, jos tahdot, minullehan tämä homma lankesi".

- "Ei kun, Ron, minä...", Seamus kuiskasi, ja hänen huulensa painautuivat Ronin huulia vasten.
Ämpäri putosi Ronin käsistä, kun hän siirsi kätensä Seamusin niskaan.

Kylmyys katosi, poikien lämmön huokuessa heistä, ja rakkauden nälkä sai Ronin sekopäiseksi.

But something happened
For the very first time with you
My heart melts into the ground
Found something true

Kun he irrottautuivat, tuijotus muistutti paaston jälkeistä ruuan näkemistä.

- "Hei, Seamus oikeasti, Merlinille kiitos, että olet täällä", Ron totesi.

Aattoiltana
 
Kaksi poikaa pitivät toisiaan kädestä kiinni, punatukkainen ja hiekkatukkainen, englantilainen ja irlantilainen...

He kävelivät alakertaan.

- "Joulukuusi, Ron, aivan mahtava", Seamus ihasteli.
Ja sen kärjessä kimalteli sydän.

Jossakin kaukana, toisessa ulottuvuudessa, kuitenkin ihan lähellä, Molly paistoi  joulutorttuja.

- "Minulla ei ole sinulle lahjaa, Seamus", Ron kauhistui.
- "Mitä turhia, sainhan minä lahjoista parhaimman...", poika vastasi, ja avasi lahjansa Ronille: suklaarasian, sydämenmuotoisia suklaita.

And in this world of loneliness
I see your face
Yet everyone around me
Thinks that I'm going crazy, maybe, maybe

- "Tiedätkö mitä...e-enpä panisi pahakseni ikuisuutta kanssasi, olkoonkin se vaikka vain  pari päivää", Seamus kuiskasi.
- "En minäkään", Ron vastasi tunki suklaata suuhunsa.

Ja Mollyn kynttilät saivat sydänkoristeen steariinin sulamaan kuusen oksille, johon se jäisi  ikuisiksi ajoiksi.

[Eeyore]

Voi vitsi!
Aloitetaan kuitenkin muodollisuuksista, eli pienten virheiden korjauksista. Otetaan esimerkkilause:

- "Etpä tosiaan, mutta ole toki kuin kotonasi kultaseni, onko sinulla nälkä?", Molly vastasi.

Repliikeissä yleensä käytetään joko lainausmerkkejä, tai sitten viivaa, molempia ei tarvita (itse suosin ""-merkkejä, koska ne ovat selkeämmät). Ja kysymys- tai huutomerkin jälkeen ei tarvita pilkkua repliikin jälkeen. Eli korjaisin itse näin.
"Etpä tosiaan, mutta ole toki kuin kotonasi kultaseni, onko sinulla nälkä?" Molly kysyi.

Sitten yhdistelisin muutamia lauseita, jotta ne olisivat selkeämmät. Saattoi johtua minustakin mutta en ollut ensin ymmärtää tätä kohtaa:

- "Seamus tuli viettämään lomaa tänne", Ron sanoi.

Jälleen kerran ennen Seamusia, ja poikaa alkoi häiritä, ettei Ron antanut puheenvuoroa.

Eli muuttaisin tuon muotoonsa ... lomaa tänne", Ron vastasi jälkeen kerran ennen Seamusia, ja tätä alkoi häiritä, ettei Ron antanut puheenvuoroa.

Ron mutisi vastalauseita, tosin ihan turhaan ja Seamuskin nousi pöydästä.
Jolloin Arthur huusi: "Miten jalkapalloa pelataan?"

Sama juttu.

Ron siirsi katseensa Seamusin silmiin, ja sanoi: "Sinä voit mennä sisälle, jos tahdot, minullehan tämä homma lankesi"

Piste puuttuu.

Mutta sitten itse ficciin. Aagh, tuli ihan kunnolla jouluinen olo, ja ikävä sitä kaikkea stressaavaa touhuamista! Henkilöt olivat itsensä oloisia ja se ihastunut palo, mikä syttyi Seamusin ja Ronin välille, läikähdytti kyllä ^^ Loppu oli henkilökohtainen suosikkini, haistoin joulutorttujen tuoksun ja tunsin sen lämmön, mikä talossa ja poikien välillä oli. Pidin siitä, miten "romanttisesti" se kanakopissa tuli esille :'D Ja siitä, ettei söpistelyä ollut - minun makuuni - yhtään liikaa vaan... noh, juuri sen verran, kuin voisi vielä alkuvaiheessa olevien henkilöiden välillä olettaa olevan.

Ja Mollyn kynttilät saivat sydänkoristeen steariinin sulamaan kuusen oksille, johon se jäisi  ikuisiksi ajoiksi.

Kiitos

[Resonanssi]

Eeyore : voi tuhannesti kiitos, nuo virheet korjailen, kunhan ehdi.
hei mahtavaa jos parituksen vähyys ei vaikuttanut yhtään, vaan Seamus/Ron upposi kuitenkin

itsehän tykkään tästä parituksesta paljon, Seamus on söpö Lonnukan kanssa<3
ja jouluista tunnelmaa yritinkin saada, kiitos sulle

[Zacharias]

Ihana paritus, miksiköhän en ole tähän törmännyt enempää! Hmm.
Kirjoitat todella hyvin, ainakin mitä minulla on fluffytekstikokemusta, niin tämä oli hyvä sellainen. Ja siis sitä ei kyllä paljoa ole, valitsen ne aina tarkoin (;

Sunnuntainen tee + ficcihetki oli kyllä onnistunut, kiitos tästä !

[Resonanssi]

unrealistic : kiitos kaunis, ihanaa saada kommentti ennen syömään menoa

mutta joo, itse olen törmännyt vaan pariin, kolmeen S/R:rrään.
ja todella mukava kuulla että tää oli onnistunut ja kaikista ficeistä valitsit juuri tän.

[Natural]

Aivan ihana.

Pidin kauheasti. Yksi lempi parituksista.
Nyt itse ficciin;
Pidin koko kokonaisuudesta. Kuvailua oli mielestäni tarpeeksi. Teksti oli selkeää ja helppo lukuista. Sait parin toimimaan aivan ihanasti toisilleen. Tuo loppu oli kyllä... hmm... AIVAN IHANA<3 Loppu oli paras kohta koko jutusta. Loppu oli myös kivan jouluinen. Seamus ja Ron olivat kumpikin suloisia ja yhdessä super suloisia. Arthur oli aivan oma itsensä ja myös Molly oli omanlainen hössöttäjänsä. Ikuhymyni pahenee vielä, koska olen lukenut jo todella monta Fluff ficciä ja pakko hymyillä niin suloisille lopuille.

Hymyillen kiittäen ja kumartaen Natural

[Resonanssi]

oii, hehee, teet minut superonnelliseksi näillä sun kommenteillas

Yksi lempi parituksista.
oi, miten se noin osukin hyvin
paritus on kyllä ihana.

Seamus ja Ron on todella söpöjä yhdessä, en vastusta olleskaan.
hei, hienoa sekin, että sain nuo Ronin vanhemmat kohilleen, mahtavaa

iik, ihana toi sun kommentti kyllä, piristit päivää huomattavasti, kiitos, Natural

[Lill]

Ihana! Tykkään tosta parituksesta tosi paljon

[Resonanssi]

Lill: Kiitos
Ja kyllä, paritus on ihana<3

Ihanaa, kun jätit kommentin, että olit lukenut.
Kiitos, piristit päivääni, vaikkei huonosti menekään

[Beelsebutt]

Näin karmaterttuni päätökseksi, erittäin mukavata lauantaiaamua <3

Mä oon lukenut tän ficin jo joskus aiemminkin mutta valitettavasti kommentti jäi kirjoittamatta, anteeksi siitä! Tulin nyt korjaamaan erheeni

Seamus/Ron on aika veikeä paritus, tutustuin siihen joskus kesällä kai tai sinne päin ja taisinpa itsekin yhden ficin parituksella kirjoittaa! Näissä kahdessa on vain jotain sellaista tietynlaista leppoisuutta, jonka vuoksi heidät tuntuu olevan helppoa saattaa yksiin. Emmä tiä toisaalta, miten helppoa se nyt on mutta ehkä kuitenkin helpompaa kuin vaikkapa Ron ja Draco

Mutta joo! Ficissä oli kivoja, hauskoja välihuomautuksia kuten:

Sitä kirjettä Ron hypisteli, kuin sieltä voisi hetkenä minä hyvänsä tipahtaa aarre.

tai

...tuijotus muistutti paaston jälkeistä ruuan näkemistä

<3 Nää elävöittivät kieltä tosi paljon ja antoivat sellaisen tietynlaisen hyväntuulisen fiiliksen koko tekstille.

Minusta oli herttaista, että Ron oli kutsunut Seamusin luokseen jouluksi ja että Seamus oikeasti tuli! En jaksa vaivata päätäni sillä, missä Harry oli. Ehkä tämä oli jotain toista todellisuutta, mutta sentään Seamus oli juuri siellä missä Ron halusi hänen olevan <3 Ficci tuntui sellaiselta otokselta poikien elämästä, jossa jotain oli jo tapahtunut ja jotain taatusti tulisi tapahtumaan jälkeen päinkin. Seamusiin suhtauduttiin ruokapöydässä ehkä hivenen omituisesti, mutta kaipa se siitä laantuu, kun pojasta tulee vakiokalustoa Weasleyn taloudessa

Söpöä pussailua kanankopissa, Bbuttis kiittää ja kuittaa

[Resonanssi]

Beelsebutt: Oi<3 Kiitos
Kiitos ihanasta kommentistasi<3

On tosiaan parempi kommentoida myöhään kuin ei milloinkaan
Anteeksi, olen ilkeä ihminen kun en osaa vastata sun viestiin kunnolla...