title: Uskomuksia (Reno/Cloud, PG-11)
author: destine
fandom: Final Fantasy VII
betareader: Vampiria
genre: slash, fluff, lievä angst
rating: K-11
pairing: Reno/Cloud
summary: Uusi vuosi tulee viettää niiden henkilöiden kanssa, joiden kanssa haluaa olla ensi vuodenkin. Se henkilö, jota suutelee vuoden vaihteessa, on myös se henkilö, jonka kanssa viettää ensi vuoden.
a/n: Lupasin itselleni, etten enää koskaan kirjoittaisi fluffya, ellei se jossain haasteessa vastaan tule. Ja nyt rikoin lupauksen. Halusin vain kirjoittaa mukavan ficin uudesta vuodesta ja Renosta ja Cloudista. Tietenkin siitä piti tulla kunnon fluffypaukku. Ja hahmotkin varmaan jäivät hieman OoC:ksi. Oh well...
***
Cloudin astuessa 7th Heaveniin hän oli jo valmiiksi ärtyneellä päällä. Hän oli juuri palannut neljän päivän pyörämatkalta, eikä halunnut tehdä mitään muuta kuin mennä makuulle ja hetken ajan vain olla.
Ennen kuin hän ehti astua askeltakaan ovesta sisälle, Marlene oli jo juossut hänen jalkojaan päin ja kietonut käsivartensa hänen ympärilleen. "Cloud, sinä palasit!" tyttö huusi ja katsoi kirkkain silmin Clodin väsyneitä silmiä.
Ellei Cloud olisi tottunut viemään ruumiinsa sietokykyä äärimmilleen hän olisi varmaan jo tiuskahtanut ikävästi Marlenelle. Ei, vuosien kokemus oli opettanut, että sillä tapaa hän teki haittaa vain itselleen; Marlenelle tiuskiminen sai Tifan vihaiseksi ja vihainen Tifa oli viimeinen asia, mitä hän kaipasi rankan reissun jälkeen.
Pakottaen hymyn kasvoilleen Cloud käänsi hieman katsettaan ja kyykistyi Marlenen tasolle. "Hei, Marlene", hän vastasi tottuneesti ja vei kätensä tämän päälaelle ja sekoitti hieman tämän hiuksia. Hän hymähti, antaen itsestään välittävän ja kiinnostuneen kuvan.
"Olen onnellinen, että olet taas kotona, Cloud", Marlene hihkui ja otti Cloudia kädestä kiinni, vetäen tämän mukanaan baarin puolelle. Tifa seisoi tiskin takana ja näytti siltä, että tällä oli menoillaan suurempikin siivous kuin astioiden putsaaminen. "Me ollaan Tifan kanssa valmistauduttu jo uutta vuotta varten", hän jatkoi, eikä huomannut Cloudin hieman poissaolevaa katsetta, kun tämä tajusi uuden vuoden olevan lähellä. "Kaikki ovat jo luvanneet olla paikalla ja Tifa alkoi jo huolestua, jos et ehdikään tänne ajoissa."
Tifa hymyili ja pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltaan. Hän vilkaisi Cloudiin ja antoi tälle hyvin epäselvän katseen, jota Cloud ei koskaan osannut tulkita. "Siitä lähtien, kun Yuffie sanoi, että uusi vuosi tulee viettää niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaa olla ensi vuodenkin, Marlene on pitänyt huolen, että kaikki tärkeät ihmiset ovat varmasti paikalla."
Cloud ei tiennyt muuta kuin nyökätä, aivan kuin hän olisi osallisena keskustelussa. Hän oli otettu, että hänet oltiin ehdottomasti haluttu paikalle, sillä hiljalleen hän oli alkanut tuntea, että todella kuului porukkaan ja ystäviensä luo. Kaikki asiat ja ihmissuhteet olivat kuitenkin vielä sekaisin, eikä hän tiennyt, kuinka suurena asiana ihmiset uutta vuotta todella pitivät.
Tifa puhalsi yhden saippuakuplan Marlenea päin, joka taas heilutti käsiään torjuakseen saippuaiskun. Kun Cloud totesi mielessään, että hän voisi turvallisin mielin palata huoneeseensa ja pysyä siellä ainakin loppu päivän, hän huomasi Tifan jättäneen kuivauspyyhkeen ja Marlenen jälkeensä. Tifa tavoitti hänet portaiden yläpäässä, vaikka hän tiesi, että hänen olisi pitänyt pysähtyä jo aiemmin. Hän oli toivonut Tifan ymmärtäneen hänen hienovaraisen vihjeensä, mutta turha toivo.
Tifa laski kätensä Cloudin olkapäälle ja hymyili tälle hieman kainosti. Hän puri huultaan ja odotti, että Cloud oli kunnolla pysähtynyt ja kiinnittänyt huomionsa häneen. "Cloud, minä vain... se, mitä Yuffie sanoi uudesta vuodesta, minä todella uskon siihen", hän aloitti ja hänen katseensa seurasi koko ajan Cloudin eleitä ja liikehdintää. "Uskon myös, että... Yuffie sanoi myös, että... se, ketä uutena vuotena suutelee, on myös se henkilö, jonka kanssa viettää ensi vuoden."
Cloud pysyi vaiti. Mitä hän olisi voinut sanoa kyseisessä tilanteessa? Oli olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat johtaisivat lopulta Tifan loukkaamiseen, eikä hän ollut valmis valitsemaan kumpaakaan; hän voisi kertoa, miten asiat todella olisivat ja loukata naista kunnolla tai sitten hän voisi mennä mukaan, jolloin tämä loukkaantuisi syvästi myöhemmin.
Miksi hänen elämänsä piti olla näin vaikeaa? Hän oli aivan varma, että jollain ylemmällä taholla oli häntä vastaan jotain.
"Tuo kuulostaakin ihan Yuffien keksimältä. Hän on varmaan yhtä innoissaan tästä kokoontumisesta kuin Marlene", hän kuuli itsensä sanovan. Hänen sanansa kuulostivat aivan ulkopuolisen sanoilta. Ulkopuolisen ja idiootin sanoilta.
Hienoa, Cloud, hyvin hienovaraista.
Tifan kasvoilla kävi jotain, mitä Cloud ei ehtinyt kunnolla näkemään. Mutta jokin osa hänestä tiesi, että pettymys ja suru siinä olivat ainakin olleet. Hänen teki mieli potkaista itseään. Ei, lyödä itseään omalla miekallaan.
Räpäyttäen muutaman kerran silmiään Tifa nyökkäsi hitaasti. Cloud näki, että hänen sisällään oli taistelu meneillään; poistua rauhanomaisesti vai jäädä aggressiivisena. "Täysin totta", hän naurahti pitkän ajan kuluttua. Hän käänsi katseensa Cloudiin ja hymyili hymyä, jonka Cloud tiesi olevan hänen "kaikki on hyvin" hymynsä. "Nykyään Marlenesta on tullut paljon iloisempi, enkä aina tiedä kummalle puhun, hänelle vai Yuffielle!"
Cloud pakotti myös jonkin hymyä muistuttavan kasvoilleen. Tifa kuitenkin näytti hyväksyvän sen ja palasi takaisin alakertaan töitään jatkamaan. Cloudin paetessa huoneeseensa hän kirosi itsensä monesti mielessään.
***
Cloudin huomatessa auringon paistavan sisälle ikkunasta hän painoi päänsä takaisin tyynyyn ja veti peiton piikikkäiden hiustensa yli. Hän tiesi muistuttavansa pientä lasta, mutta juuri sillä hetkellä se ei haitannut.
Sängyn reuna painui alas ja Cloud tunsi käden laskeutuvan hänen lantiolleen. "Aiotko olla tuollainen aamusta lähtien?" tuttu ääni kysyi huvittuneesti.
Cloud heitti peiton pois kasvojensa edestä ja tuijotti Renoa silmiin. "Olen väsynyt", hän totesi lyhyesti ja liu'utti kätensä lakanoita pitkin punahiuksisen miehen kädelle, katsoen tätä viattomalla katseella.
Reno virnisti ja tönäisi Cloudin hieman kauemmas, asettuen tämän vierelle makaamaan. Hän painoi suudelman tämän huulille ja suuteli tätä pitkään. "Viime yön jälkeen, en yhtään ihmettele", hän sanoi virnistäen, saaden Cloudin lyömään häntä olkapäähän. "Auts! Sinä olet väkivaltainen, Strife."
"Täytyykö sinun lähteä jo nyt?" Cloud kysyi hiljaisuuden jälkeen. He makasivat vierekkäin, Cloud mahallaan ja Reno selällään, heidän kätensä vaeltelivat toisen vartalolla ja molemmat toivoivat voivansa jäädä sänkyyn vielä hetkeksi.
Reno huokaisi. "Niin valitettavaa kuin se onkin, niin täytyy."
Cloud painoi päänsä takaisin tyynylle, kun Reno nousi ylös. Hänen katseensa kuitenkin pysyi koko ajan punahiuksisessa miehessä, seuraten tämän jokaista liikettä. Tällä oli päällään valkoinen kauluspaita ja parhaillaan hän veti housujaan jalkaan, etsien samalla mustaa takkiaan huoneen kätköistä.
Cloud virnisti ilkikurisesti Renon etsinöille. Hän nousi kyynärpäittensä varaan ja sanoi venyttelevällä äänellä, "Kannattaa katsoa tuolin alta, muistaakseni heitin sen sinnepäin." Hän piti hetken tauon ja odotti, kunnes Reno oli löytänyt takin. "Tosin, en takaa, että se on ehjä."
"Todella, hei, hauskaa", Reno tokaisi ja veti takin päälleen, joka näytti enemmän tai vähemmän edustettavalta. Hän ei vain voisi pitää takkia kiinni, koska napit olivat mystisesti kadonneet. Puhumattakaan puoliksi auenneista saumoista.
Istuutuen sängyn reunalle Cloud hieroi silmiään ja haroi hiuksiaan. Hän ei kyllä tajunnut, miksi hän aina automaattisesti yritti sukia niitä parempaan kuntoon, koska hänen hiuksiltaan edustuskunto ei luonnistunut. "Kuinka kauan sinä olet poissa?" hän kysyi viattomasti.
Reno kohautti harteitaan. "Ei tämän pitäisi kovinkaan suuri homma, hei, olla. Tosin, matkoista ei voi koskaan mennä takuuseen. Muutama päivä."
Cloudin ilme valahti sekunninmurto-osaksi. Heti, kun hän huomasi tehneensä kyseisen ilmeen, hän vaihtoi kasvonsa peruslukemille. Valitettavasti Renolta ilme ei jäänyt huomaamattaan ja tämä kohotti toista kulmaansa kysyvästi. "Ei, minä vain ajattelin... huomenna on uusi vuosi ja... niin."
"Voi tuota sinun suurta sanavarastoasi, Strife", Reno naureskeli. Hän nappasi lattialta aseensa ja heilutteli sitä muutaman kerran.
Cloud tuhahti ja nappasi lattialta housunsa. Hän oli vetämässä niitä jalkaansa, kun Reno käveli hänen luokseen ja vei kätensä hänen kasvojen molemmin puolin, tämän silmien katsoessa häntä tutkiskelevasti. Tämä painoi huulensa hänen huuliaan vasten, livauttaen kielen hänen suunsa sisään. Cloudin kädenliikkeet pysähtyivät, kun hän keskittyi Renon suudelmaan.
Reno vei kätensä heidän vartaloidensa väliin ja laski kätensä Cloudin käden päälle, minkä työnä oli hetki sitten ollut vetoketjun kiinnivetäminen. Hitaasti hän alkoi vetää vetoketjua, saaden Cloudin huokaisemaan. "En aio kysyä kahta kertaa, joten parasta avata tuo salainen arkkusi", hän sanoi hiljaisella äänellä, katsoen Cloudin hieman punehtuneita kasvoja.
Cloud avasi silmänsä ja otti kiinni Renon kädestä, pitäen sen paikallaan. Hän puristi huulensa tiukasti yhteen ja Reno pystyi kertomaan, että hän mietti avatako suunsa vai ei. "Tämä on ihan tyhmää, sinä pidät minua täydellisenä idioottina, jos -", hän aloitti epäröiden.
Reno naurahti ja painoi suudelman Cloudin huulille. "Puolet asioista, mitä sinä teet, tekee sinusta idiootin. Puhumattakaan se tyyli, miten sinä käyttäydyt tai miten sinä ajattelet... on täysin idioottimaista." Hän kohotti kulmiaan ja virnisti, "Joten, hei, minä lupaan, sinun idioottitasosi ei voi enää nousta."
Cloud räpäytti silmiään ja näytti loukkaantuneelta. "Jos sinä käyttäydyt tuolla tavalla, niin ehkä on parempi, etten kerro ja -"
"Strife, hei, se oli vitsi! Etkö tosiaan omaa yhtään huumorintajua?" Reno kysyi, yrittäen kuulostaa huvittuneelta. Hän huokaisi ja kallisti päätään. "Okei, olen jo virallisesti myöhässä ja valmis ottamaan vastaan hyvin ärtyneen Tsengin huomautukset. Joten kerro."
Cloud oli hetken hiljaa, aivan kuin punniten vaihtoehtojaan. Tai, kuten Reno asian näki, hän viivytteli tahallaan, että Reno olisi vielä enemmän myöhässä. "Tifa vain sanoi yhden asian. Tai, oikeastaan Marlene, mutta kuitenkin. Uudesta vuodesta." Hän puri huultaan ja mietti, kannattaisiko hänen todella avata suunsa niin typerän asian vuoksi. "Sitä vain, että se, kenen kanssa uuden vuoden viettää, on myös se henkilö, jonka kanssa -" Hän lopetti lauseensa kesken ja sai Renon jo vaihtamaan painoaan jalalta toiselle, luoden silmäyksiä kellon suuntaan. Hän veti syvään henkeä ja muisti etäisesti, että ihmiset olivatkin sanoneet häntä itsetuhoiseksi... "- se henkilö, jonka kanssa viettää seuraavan vuoden."
Reno otti Cloudin kasvoista kiinni ja suuteli tätä. Irtautuessaan suudelmasta hän hymyili leveästi. "Olit oikeassa, olet täysi idiootti." Cloud tuhahti ja löi Renoa käteen, saaden punahiuksisen perääntymän hieman. "Hei! Kuten aiemmin sanoit, olet väkivaltainen."
Cloud tyytyi vain mulkaisemaan ilkeästi Renoa, joka käveli takaperin ovelle. Tämä heilautti kättään pyörähtäessään ympäri. "Nähdään myöhemmin, Strife! Älä turmele asuntoani."
Joskus Cloudin teki mieli tappaa Reno.
***
Cloud istui 7th Heavenin nurkkapöydässä ja katseli muiden iloista toimintaa. Toiminta oli ehkä ainut sopiva ilmaisu, sillä jokainen -- häntä lukuun ottamatta -- onnistui samanaikaisesti tekemään omia asioitaan ja samalla kuitenkin olla muiden kanssa tekemisissä. Jopa Vincent oli saanut hieman rohkaisua Yuffielta ja tämän salakavalalta yritykseltä terästää entisen Turkin juomaa.
Hän vilkuili hieman epäröiden Tifaa, joka ei ollut luonut häneen montakaan katsetta sen jälkeen, kun hän oli baariin astunut. Naisen huomion oli vienyt kokonaan juhlaväen ruokkiminen ja lasten viihdyttäminen. Jossain vaiheessa Denzel ja Marlene olivat kuitenkin menneet yläkertaan keräämään voimiaan, jotta jaksoivat valvoa. Hän oli myös saanut muutaman epämääräisen sanarypäleen Cidilta, joka oli lopulta luopunut yrityksestä saada hänet keskustelemaan ja siirtynyt kiusaamaan Barretia.
Hän oli uppoutunut mukavasti omiin oloihinsa, kun Tifa huusi lapset alas kellon lähestyessä kahtatoista. Hän huomasi kaikkien siirtyvän innolla ulos ja toivoi sen antavan hänelle hyvän suojan livahtaa pois paikalta. Hänen yrityksensä ei kuitenkaan onnistunut, kun hän tajusi Marlenen nykivän hänen hihaansa. "Mikä hätänä, Marlene?" hän kysyi tasaisella äänellä ja kumartui Marlenen tasolle, vilkaisten samalla oviaukkoon, johon Tifa oli jäänyt odottamaan.
Marlene katsoi Cloudia suurin silmin ja nyökkäsi kohti rappusia. "Minun huoneessani. Siellä on joku. Voitko mennä tarkistamaan?" hän kuiskasi.
Cloud nyökkäsi ja nousi ylös, tönäisten hieman Marlenea kehoittavasti, jotta tämä liittyisi Tifan seuraan. Hän oli puoliksi tyytyväinen, että nyt hänen ei tarvinnut livahtaa pois paikalta. Mutta toisaalta, ei olisi lainkaan hyvä asia, jos huoneessa tosiaan olisi joku tunkeilija.
Kävellen rappuja pitkin ylös Cloud piti huolen, ettei pitänyt ääntäkään matkalla Marlenen huoneeseen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt Marlenen huoneeseen asti, kunnes hän kuuli kolauksen omasta huoneesta. Rypistäen kulmiaan hän ohjasi askeleensa huoneensa oven taakse ja veti hitaasti miekkansa esille.
Hän ei jäänyt odottamaan kutsua, vaan potkaisi oven auki ja heilautti miekkaansa tunkeilijaa kohti. Hänen silmänsä löysivät miehen hahmon nopeasti ja ohjasi miekkansa tämän kasvojen vierelle. Hän oli juuri jatkamaisillaan miekkansa matkaa, kunnes huomasi miehen punaiset hiukset.
"Reno?" hän kysyi epäröiden.
Reno käänsi hieman kasvojaan ja virnisti. "Kuka muukaan, hei, hiipisi salaa sinun huoneeseesi, Strife?" hän naurahti ja otti Cloudin miekasta kiinni, heittäen sen kauemmas. Hän otti muutaman askeleen lähemmäs Cloudia ja nopealla liikkeellä heitti tämän lattialle. Hän ei kuitenkaan halunnut myöntää, että ainut syy siihen, miksi hän oli saanut Cloudin lattialle, oli se, että Cloud oli tosiaan tunnistanut hänet rakastajakseen. "Ikävä minua?"
"Typerys", Cloud mutisi ja nappasi Renon ponihännästä kiinni, vetäen tämän suun lähemmäs ja hyökäten omallaan tämän suun kimppuun. Hetken ajan he suutelivat toisiaan ja Cloud salli itsensä rentoutua Renon alla; hän ei hirveästi pitänyt siitä, että hänet yhtäkkiä vain alistettiin. "Mitä sinä täällä teet? Luulin, että -", hän aloitti hitaasti.
"Mitäs luulet? Vietän kanssasi uutta vuotta", Reno vastasi virnistäen. Hänen kasvoillaan oleva leveä virne kuitenkin pian vaihtui niin aidoksi hymyksi kuin Renon kasvoille sai.
Jokin liikahti Cloudin sisällä, eikä hän ollut aivan varma mikä. Hän ei ollut pitkään aikaan tuntenut oloaan turvalliseksi jonkun seurassa, saati sitten pystynyt olemaan jonkun lähellä ja todella tuntenut, että kuului siihen. Renon kanssa oli alkanut kokea jotain siihen suuntaan, jotain luottamuksen tapaista.
Tämä hänen suhteensa Renoon oli ollut alusta alkaen yksi suuri maanvaiva. Hänen oli pitänyt pitää suhde salassa, sillä hän tiesi hyvin miten muut reagoisivat siihen. Hän ei voinut huolehtia, kun Reno lähti jollekin työmatkalleen, ei voinut iloita muiden edessä Renon näkemisestä, eikä hän voinut kertoa muille, minne hän meni tai yrittää selittää ystävilleen, ettei voinut viettää heidän kanssaan päivää, koska hän halusi viettää sen Renon kanssa. Puhumattakaan siitä, minkälainen suhde hänellä oli Renon työnantajaan. Reno ei ehkä tuonut työtään heidän sänkyynsä, mutta oli sanomattakin selvää, että sillä oli suuri vaikutus heidän väliseen suhteeseensa.
Ja nyt, kun hän oli pitänyt itseään täytenä idioottina, kun hän oli ollut aivan varma, että hän oli virallisesti astunut tunteiden alueelle ja epäsuorasti sanonut, että hän tunsi Renoa kohtaan jotain muuta kuin himoa, hän oli ollut vihainen itselleen myöntäessään asian. Kaikkein eniten hän oli kuitenkin ollut vihainen Renolle, joka oli vain nauranut päin hänen kasvojaan ja jollain tapaa särkenyt hänen sydäntään.
"Strife?" Reno kysyi. Hän katsoi Cloudia hieman ihmeissään ja oli aivan varma, että vaaleahiuksinen mies oli uppoutunut täysin omiin ajatuksiin. "Herätys, Strife, palaa takaisin tähän maailmaan."
Cloud räpäytti muutaman kerran silmiään ja antoi Renolle epämääräisen hymyn. "En uskonut, että tulisit", hän sanoi lopulta.
"Näin, että tämä oli, hei, joltain osaa tärkeää sinulle", Reno vastasi muina miehinä. Hän nousi kyynärpäiden varaan, laskien kätensä Cloudin kasvojen molemmin puolin. "Joten valitin ja valitin Tsengille, ettei minun tarvitse jäädä tekemään raportteja, vaan teen ne myöhemmin, jotta ehtisin tänne."
Cloud ei ehtinyt vastata, kun ulkona alkoi kuulua pauketta ja huoneen ikkunasta näkyi erivärisiä valovälähdyksiä, jotka kertoivat vuoden vaihtuneen.
"Ja eikö sen pitäisi mennä niin, hei, että suutelee sitä henkilöä, jonka kanssa viettää ensi vuoden?" Reno kysyi yllättäen ja painoi huulensa uudemman kerran Cloudin huulille. Hän painoi vartalonsa tiukasti Cloudia vasten ja vei kielensä Cloudin avonaisten huulien läpi tämän suuhun. Hän ei pitänyt mitään kiirettä, antoi kielensä tutkia jo tutuksi käyneen suun sisäosaa ja vallaten lisää aluetta.
Cloudin kietoessa kätensä Renon ympärille ja vetäen tätä vielä lähemmäs itseään hän ei voinut muuta kuin tuntea olonsa onnelliseksi. Aidosti.
"Hyvää uutta vuotta, Cloud", Reno mutisi suudelmien välistä.
***
