Nimi: Luovutaan toisistamme hiljaa
Kirjoittaja: FakeLove
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, pieni angst
Paritus: Remus/Sirius
Yhteenveto: Vaistomaisesti Siriuksen kädet kietoutuivat miehen selän taakse ja vetivät hänet itseään vasten.Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin, kursivoidut sanoitukset ovat Laura Närhen biisistä "Mä annan sut pois". En tienaa tällä rahaa.
A/N: Laura Närhen kappale "Mä annan sut pois" sai mut kirjottamaan tämän. Remus/Sirius jotenkin sopi tähän, vaikka olisihan se voinut olla Sev/Lilykin, mutta päätin säästä teidät siltä ja kokeilla tätä paritusta
En oikeen osannu tyylilajittaa tätä, joten korjatkaa - sama tuon ikärajan kanssa, jos on nostamisen tarvetta, tell me.
Luovutaan toisistamme hiljaa
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
Kaksi uupunutta
Onnellisia vain unissaanVaalea käsi vaelteli mustissa, hiukan kiharaisissa hiuksissa. Siriuksen rintakehä kohoili tasaisesti. Pieni hymynpoikanen levisi Remuksen kasvoille. Hänen rakkautensa nukkui levollisena vieressä – voisiko paremmin olla?
”Sirius?” Remus henkäisi miehen korvaan.
”Mm?” Toinen mumisi puolinukuksissa ja veti peittoa paremmin.
”Varmistin vain, että olet siinä.” Hän kuiskasi vaatimattomasti.
Sirius murahti jotain vastaukseksi.
Luulin meistä aina liikaa
Lupasin, mä korjaan kaiken
Yhä vain uudestaan
Liukuu sun ote käsistäni”Tämä ei toimi…” Remus sanoi hiljaa. ”Minä olen ihmissusi. En tahdo että sinulle käy mitään…”
”Ei minulle ole koskaan aiemminkaan käynyt! Miksi nyt? Olen animaagi, kyllä minä pystyn pitämään huolen itsestäni silloin, kun sinä olet -”
”EI!” Mies parahti ja löi nyrkin pöytään. ”En tahdo ottaa minkäänlaista riskiä!”
Sirius lysähti tuolille ja risti kätensä puuskaan.
”Et voi olla tosissasi!” Hän tuhahti tuijottaessaan Remusta.
Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuuTummatukkainen mies seisoi eteisessä matka-arkku vierellään. Hän tuijotti lasittuneella katseella edessään kohoavaa ovea. Nytkö Remus jättäisi hänet? Kaiken sen jälkeen, mitä he olivat kokeneet?
Remus katsoi Siriusta. Hänen silmänsä olivat kosteat, täynnä surua. Vaistomaisesti Siriuksen kädet kietoutuivat miehen selän taakse ja vetivät hänet itseään vasten. Hiekanruskeat hiukset valahtivat kasvoille pään painuessa alas. Siriuksen huulet lähentyivät viimeiseen suudelmaan.
”Ei.. tämä on jo liian vaikeaa.
Hyvästi.” Remuksen ääni murtui viimeiseen sanaan.
Sirius mutristi suutaan ja katsoi epäillen Remusta. Oliko tämä nyt aivan varma? Hän irrotti otteensa ja luikahti ulos ovesta. Remus jäi seisomaan paikoilleen kuin odottaakseen rakkaansa palaavan. Hän tiesi, ettei niin kävisi.
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa