Nimi: Talven lämpöä
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Blaise
Genre: Fluffy
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Tästä piti tulla angstia, mutta ilmeisesti olen ruosteessa sen suhteen
Osallistuu haasteisiin
Neljän tuvan haaste II tuvalla Korpinkynsi,
Rare10#2 ja ficlet300 sanalla pitkä
Luna oli kevään lapsi, joten hän ei kovin innokkaasti ottanut vastaan lumen peittämiä kumpuja ja kylmässä ilmassa höyryävää hengitystä, eikä varsinkaan koko vartalon värisyttävää kylmää tuulta. Luna hypähti linnan tasaiselle kivilattialle helpottuneena, sillä kasvihuoneelta linnaan tarpominen puolen metrin lumihangessa oli yllättävän raskasta täysi koululaukku olalla. Varsinkin kun piti pitää silmällä lumenhenkiä, jotka tahallaan pöllyttelivät lunta jo myöhässä olevien oppilaiden naamoille.
Luna pudisteli lunta hameestaan ja suoristi Korpinkynnen värejä kantavaa pipoansa, kunnes kuuli jonkun huutavan nimeään.
”Luna!”
Luna kääntyi ympäri ja näki pitkän luihuispojan, Blaisen kiiruhtavan häntä kohti heilutellen jotain kädessään. Pojan pelastuttua pöllyävältä lumelta linnan suojiin, Luna näki pojan kädessä hänen lurkkijatutkansa.
”Tuota, tämä taisi tippua sinulta”, Blaise sanoi ja ojensi kaukoputkennäköisen, kirjavan vehkeen Lunalle.
”Oi, kiitos Blaise”, Luna kiitti ja hymyili pojalle, jonka poskille kohosi tummasta ihosta huolimatta pieni puna. Luna katseli poikaa ystävällinen hymy huulillaan odottaen, oliko tällä vielä muuta asiaa, kun tämä ei näyttänyt kiiruhtavan muualle niin kuin useimmat, jotka joutuivat jostain syystä puhumaan hänelle.
Blaise näytti huomaavan saman ja yskäisi nyrkkiinsä. ”T-tuota mietin vaan, että mikäköhän tuo oikein on?” poika takelteli nyppiessään villapuseronsa hihaa.
Luna vilkaisi lurkkijatutkaansa ja nosti sen silmänsä kohdalle. Blaisessa lurkkijoita en näkynyt. ”Tämä paljastaa onko ihmisissä lurkkijoita”, hän sanoi ja laski kaukoputken nähdäkseen pojan reaktion.
”M-mitäs ne semmoiset ovat?” Blaise kysäisi.
”Lurkkijat asuvat ihmisten aivoissa ja kuiskailevat heitä tekemään pahoja”, Luna kertoi. ”Onnekseni en ole vielä tavannut yhtäkään, joalla olisi lurkkijoita aivoissaan”, Luna kertoi iloisesti.
”Mutta miten tiedät toimiiko se, jos et oli nähnyt niitä?” Blaise ihmetteli.
Luna kallisti päätään. Asia ei ollut tullutkaan hänen mieleensä. ”Ei ole minun tapaistani epäillä hyvää tarkoittavia”, Luna totesi ja kohautti olkapäitään.
Blaise näytti hetken hämmentyneeltä, mutta tämän ilme pehmentyi pian. ”Tiedätkö mistä tuollaisia saisi?”
”Ostin tämän Tylyahosta muutama vuosi sitten”, Luna muisteli. Silloinkin oli ollut talvi ja hän oli tehnyt lumienkeleitä takaisin päin kävellessään kun hänen jalkojaan oli alkanut väsyttää. ”En muista tarkalleen mistä kaupasta”, hän harmitteli.
”Voisitko, tuota… v-voisitko kenties tulla ensi viikonloppuna Tylyahoon kanssani?” Blaise takelteli ja nyppi hihaansa hermostuksissaan. ”Tiedäthän, jos mieleesi palautuisi mistä kaupasta ostit… lurkkijatutkasi?”
Luna säteili pojalle, unohtaen jo oviaukosta puhaltavan kylmän. ”Tietysti”, Luna lupasi ja kääntyi lähteäkseen. ”Nähdään silloin?”
”Joo”, Blaise sanoi ja katseli tytön hyppivää menoa sydän hakaten tuhatta ja sataa. Vaikka hän seisoikin kylmää puhaltavan oviaukon vieressä, hänen sisuksensa tuntuivat yllättävän lämpimiltä.
***
Sinä viikonloppuna Luna ja Blaise pistäytyivät jokaisessa Tylyahon kaupassa löytämättä lurkkijatutkaa. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä nyt heillä oli enemmän syitä viettää Tylyahoviikonloppuja yhdessä. Ilma oli vain kylmentynyt loppuviikkoa kohden, mutta Kolmessa Luudanvarressa istuvat Luna ja Blaise olivat huomanneet, että käsien piteleminen oli oiva tapa paeta kylmyyttä.
