Kirjoittaja Aihe: Kipinä K11, T/R, het, drama, h/c  (Luettu 2067 kertaa)

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 790
  • He'd be Her Bert.
Kipinä K11, T/R, het, drama, h/c
« : 29.09.2009 20:44:08 »
// Alaotsikko: FF10 1.Auringonnousu

Title: Kipinä
Author: Milgia
Genre: Drama, Het, Fluffy, Hurt/Comfort
Pairing: Tonks/Remus
Rating: K11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Valitettavasti Rowlingin

A/N: Osallistuu 1.Auringonnousu FF10, koittakaa kestää :D


Kipinä

» Neljä kuolonsyöjää on saatu kiinni itse teosta langettamassa anteeksiantamattomia kirouksia. Ministeriön aurorit tekivät ripeää työtä ja nyt nämä neljä viettävät aikaansa Azkabanin selleissä» sanoi matala ja rohiseva miesääni vanhasta puisesta radiosta joka oli keittiönpöydän kulmalla.

Tietenkään kuolonsyöjien nimiä ei mainittu, suurin osa heistä oli jollain lailla kunnioitettua väkeä velhomaailmassa, perheitä ei haluttu järkyttää tai häväistä yhtään sen enempää.

Hihat ylös käärinyt mies kuunteli radiota tarkkaavaisena yrittäen samalla tiskata jästimenetelmin. Aikaa piti saada jollakin tavalla kulumaan, ensimmäisenä näkökenttään oli osunut mukeista ja lautasista koostuva vuori tiskipöydällä.

Täysin tietämättömänä pihansa rajoilla tapahtuvasta Remus pienensi tiskivuorta tunnollisesti ja nopealla vauhdilla. Enää kaksi mukia, onneksi hän ei ollut hankkinut yhtään enempää astioita, tiskaamista pitäisi harrastaa harvemmin mutta pidempään.

Metsän varjoissa viisi huppupäistä henkilöä sopi viime hetken asioita.
»Rosier ja Nott, te pidätte huolen ettei hän ehdi pelastautua» Yaxley sanoi hiljaa.
»Mulciber, sinä sytytät. Travers ja minä vahdimme teidän selustaanne. Kukaan ei saa nähdä, tai kuulla mitään ennen aamua kun hän on kuollut ja talo palanut poroksi» Yaxley jatkoi.
Jokainen nyökkäsi ja jos naamioiden läpi voisi nähdä, näkyisi jokaisen huulilla ivallinen hymy tai irvistys.

Remus kuuli rapsahduksen ulkoa, laski mukin ja tiskiharjan altaaseen, sammutti radion ja kuulosteli. Joku oli tulossa, mutta kuka. Remus toivoi ettei se ollut Tonks, hänen seuraansa Remus ei kaivannut sillä hetkellä.

Eteisessä posahti, oikeastaan räjähti, sitten kävi tuulen viima. Ennen mitään muuta Remus heilautti taikasauvaansa, sauvan päästä tuli hopeinen suihke. Remus pyysi apua ja sitä ettei naisväelle saisi kertoa. Hopeinen susi singahti matkaan ja samassa sekunnissa punainen säde tuli häntä kohti.

Mies onnistui väistämään nipin napin, hän odotti loitsun lähettäjää. Mustakaapuinen mieshahmo tuli Remusta kohti, suoraan kohti. Remus ei tajunnut liikkua, oli vain taikasauva ojossa, se vain suojanaan.
» Luuletko päihittäväsi minut? Haluaisin tappaa sinut heti» mies sähähti.
»Ole hyvä vain» Remus sanoi.
»Minun pitää kiduttaa sinua ensin…Kidutu! » mies osoitti sauvallaan. Remus onnistui jälleen nipin napin väistämään.

Remus pakeni, olohuoneeseen. Mies seurasi perässä.
»Et pääse mihinkään» ääni sanoi.

He kävivät raivoisaa kaksintaistelua, olohuoneesta ei ollut hetken päästä mitään jäljellä. Remus oli kolhiintuneen näköinen vaikka mikään ei ollut vielä osunut.
»Karkotaseet» Remus karjahti enempiä ajattelematta, kuolonsyöjän sauva lensi pitkälle ja Remus otti jalat alleen.

Eteisessä haisi palaneen käry, jostain tuli savua. Remus jatkoi matkaansa mutta joku lennätti hänen sauvansa lattialle. Mies kääntyi katsomaan tekijää. Kuolonsyöjän huppu oli laskettu.
»Rosier, emme olekaan nähneet aikoihin» Remus sähähti.
»Emme ja emme tapaa myöhemminkään» Rosier tuhahti. Nott oli Remuksen selän takana, hän osoitti sauvallaan miehen kaulaa.
»Olet meille velkaa» Nott sanoi.

Hopeinen susi kiisi Kotikolon ikkunasta sisään, Arthurin työhuoneeseen. Hän oli ihmeissään, Remukselta ei kovin usein tullut suojeliusviestejä. Remuksen pehmeä mutta silti käheä ääni kajahti ilmoille.
»Tarvitsen apua. Kuolonsyöjiä. Älä kerro naisväelle» Arthur pongahti tuoliltaan ylös, rientäen alakertaan olettaen Mollyn ja Tonksin olevan yläkerrassa. He olivat kuitenkin keittiön pöydän ääressä istumassa teekuppien kanssa.
»Mihin olet lähdössä tähän aikaan? » Molly kysyi.
»Avuksi» Arthur ei sanonut enempää ja sai molemmat naiset kummastelemaan.
» Kelle? » Molly jatkoi.
» Rem… Ministeriölle» Arthur keksi äkkiä.
» Minutkin olisi kutsuttu» Tonks kuittasi.
» Hyvä on, auttamaan Remusta. Kuolonsyöjät…» Arthur sanoi.
»MITÄ? » Tonks huusi ja pudotti mukin lattialle. Muki meni pieniksi sirpaleiksi ja tumma tee levisi pitkin puulattiaa.
» Rauhoitu. Ilmeisesti tuon takia hän sanoi etten saisi kertoa teille. Joten teidän pitää pysyä täällä. Pyydän Harryn avuksi. Tuon hänet varmaankin tänne» Arthur selitti.
» Me odotamme teitä» Molly sanoi lempeästi.
»Anteeksi» Tonks mutisi.

Remus oli kirjaimellisesti kolmen tulen välissä, yhdestä suunnasta lieskat polttelivat, toisessa suunnassa Kuolonsyöjä piti sauvaansa hänen kaulallaan ja kolmannessa toinen kuolonsyöjä oli juuri lähettämäisillään loitsun häntä kohti.

Talo liekehti jo kokonaan, joka paikasta tuli savua ja lieskoja, kuumuus hiosti jokaista sisällä olijaa.
»Kidutu» Rosier huusi, nyt loitsu osui Remukseen. Kipu viilsi koko ruumista sisäpuolelta, kuumuus repi Remusta ulkoa, savu yskitti ja pakkautui keuhkoihin. Yhä uudelleen ja uudelleen kipu lävisti Remuksen. Kuolemakin tuntui paremmalta vaihtoehdolta.
Muutaman kirouksen jälkeen, Remuksen silmissä pimeni.

Kuolonsyöjät lähtivät, jättäen tajuttoman Remuksen palavaan taloonsa. Roihut ylsivät katon korkeudelle. Savua tunkeutui miehen keuhkoihin lisää. Liekit viilsivät haavoja kaikkialle kehoon.

Arthur lähetti suojeliuksensa heti Harrylle kun oli päässyt ovesta pihalle. Hän käveli Kotikolon tontin ulkopuolelle, suolle, kaikkoontuen sieltä. Aikaa ei ollut hukattavana, sitä oli tuhlattu aivan liikaa jo nyt.

Harry heräsi tuulahdukseen joka tuli suojeliuksen lehahduksesta. Arthurin ääni kertoi Remuksen tarvitsevan heti apua. Harry ei ollut sen jälkeen enää yhtään unelias. Hän nappasi sauvansa yöpöydältä, juoksi alakertaan ja sieltä ulos jotta voisi kaikkoontua. Harry ei uskonut vieläkään korviaan, ei niin hyvä loitsujen taitaja voinut jäädä satimeen, paitsi tietysti jos kuolonsyöjiä oli useita.

Parin sekunnin viiveellä Arthur ja Harry ilmiintyivät Remuksen pihalle. Liekit polttivat jo nurmikkoa talon ympäriltä. Molemmat mutisivat jonkun loitsun ja pian he pystyivät hengittämään savussa ilman että savu tunkeutuisi keuhkoihin.
» Pahaa jälkeä, he ovat jo lähteneet. Missä Remus on? » Arthur sanoi Harrylle.
» Sisällä, hänet täytyy hakea» Harry sanoi silmäiltyään tilanteen.
»Tuli pitää sammuttaa» Arthur sanoi.
»Remus on tärkeämpi» Harry totesi ja juoksi liekkejä kohti.

Remus heräsi, häntä yskitti, savua ja liekkejä oli joka paikassa. Paikkoja jomotti, olisi pakko päästä pois sieltä. Häntä läheni hahmo, se oli tutun näköinen. Ne piirteet Remus erotti missä vain myös savun takaa. Mustat sekaiset hiukset ja silmälasit. Se oli James, hän itse oli siis kuollut ja päässyt rakkaittensa luo. Hahmo lähentyi, ehkä Remus ei ollutkaan vielä kuollut, James tulisi hakemaan häntä.
» Remus, missä olet? » Harry huusi, Remus tunnisti tokkuraisena äänen, hahmo ei ollutkaan James, vaan Harry.
»Täällä» Remus köhi yrittäen nousta itse ylös, mutta turhaan.
»Minä autan sinua» Harry sanoi ja auttoi Remuksen ylös lattialta ja nojaamaan itseään vasten.
»Mennään» Harry sanoi ja talutti Remusta raunioista pois.
» Kävelen itse, ole kiltti» Remus sanoi hiljaa. Harry irrotti otteensa miehestä ja antoi miehen kävellä itsekseen.

Arthur sammutti viimeisiä liekkejä kun huomasi molempien tulleen takaisin. Remuksen jalat eivät kantaneet enää askeltakaan, hän lyyhistyi maahan ottaen käsillään vastaan. Hän hengitti syvään savutonta, puhdasta ilmaa. Keuhkot olivat täynnä savua vieläkin, tai Remuksesta ainakin tuntui siltä.
»Olet saanut savumyrkytyksen» Arthur sanoi. Remus ei sanonut mitään.
»Minun pitäisi lähteä, pärjäättekö te? » Harry haukotteli.
»Pärjäämme, mene vain» Arthur sanoi. Kun Harry oli lähtenyt, Remus tuijotti tyhjin katsein raunioita, Arthur yritti saada Remusta nousemaan ylös.

Remus oli jähmettynyt paikalleen. Vain kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Remus nikotteli. Itku vain yltyi yltymistään, hän oli peittänyt kasvot käsillään jotta Arthur ei näkisi. Hän lyyhistyi alemmas, kasvot maata vasten.

»Sinut pitäisi saada täältä pois» Arthur totesi rauhallisesti, vaikka tiesi ettei Remus kuunnellut.
Mies vain makasi maassa ja tärisi. Muutamia kyyneleitä vieri hänen poskipäillään.
»Sinun pitäisi nousta» Arthur sanoi kumartuessaan Remuksen ylle nostaakseen hänet pystyyn. Remus oli järkyttävän näköinen, hänen vaatteensa olivat riekaleina, pitkin kehoa oli palovammoja ja haavoja. Kasvot olivat mustelmilla, turvoksissa ja silmät olivat itkusta punaiset.
»Tule mennään meille» Arthur sanoi tukien Remusta itseensä.

He kaikkoontuivat Kotikololle jossa Molly oli heitä vastassa. Remus käveli Arthurin johtamana sisään tuijottaen tyhjään.
» Älä hössää liikaa, hän on shokissa. Kaikki paloi…» Arthur kuiskasi hiljaa vaimonsa korvaan.
»Remus kuuletko sinä minua. Minun täytyy puhdistaa sinun keuhkosi.» Molly sanoi auttaessaan Remuksen istumaan.
»Se tuntuu hetken ikävältä», Molly sanoi. Hän osoitti Remuksen rintaa sauvallaan, mumisten jotain itsekseen. Remuksen huulilta pääsi vingahdus ja hengitys tasaantui.
»Missä hän on? » Tonks ammahti keittiöön.
»Älä kiltti huuda» Molly pyysi, »Kuolonsyöjät hyökkäsivät. Talo paloi, kaikki paloi».
»Hän on shokissa.» Arthur sanoi vakavana.
»Voi ei…» Tonks parahti katsellessaan Remusta joka oli täysin muissa maailmoissa.
»Vammat pitäisi hoitaa, tai hänet pitäisi viedä hoidettavaksi», Molly sanoi huolestuneena.
»Hänelle parempi olisi ehkä kutsua Jack tänne», Arthur ehdotti.
»Myöhemmin, voimme sitoa ne ja tarkistuttaa vaikka huomenna kun pahin on ohi.» Tonks sanoi.
»Haen sidetarpeet, tämä täytynee tehdä käsin» Molly totesi.

Remus oli kuin sumussa, hän ei nähnyt eikä kuullut mitään. Hän ei tuntenut kipua, mutta tyhjyyttä senkin edestä. Joku saatti hänet sohvalle. Kirvelystä päätellen joku puhdisti hänen kasvojaan lempein ottein. Hipaisu siellä toinen täällä, kosketus tuntui turvalliselta. Hän huomasi jonkun antavan mukin käteen.

Muki lämmitti sormia, Remus tunsi veren kiertävän. Hän hörppäsi nestettä. Se maistui karvaalta, poltteli kurkkua ja lämmitti hyvin. Kun keho virkosi myös kipu palasi. Remus hahmotti jollain lailla olevansa Kotikolossa ja sen että joku istui hänen vieressään. Joku tuttu ja ihana.
» Remus, tarvitsetko jotakin? » Tonks kysyi varovaisesti ja oli aikeissa nousta sohvalta. Remus otti naista ranteesta, nainen säpsähti ja kääntyi miestä kohti.
»Älä jätä minua…» Remus sanoi hyvin hiljaa ja veti naisen sohvalle.
»Tarvitsen jonkun» Remus sanoi.
»En ole lähdössä mihinkään, istun tässä,» Tonks sanoi vienosti.

»Puhu jotakin» Remus pyysi yhtäkkiä. Tonks häkeltyi pyynnöstä. Tonks yritti kuumeisesti keksiä jotakin sanottavaa.
»Älä mieti, puhu vaikka säästä» Remus sulki silmänsä.
»Ehmm… Aurinko nousee pian, minusta se on kauneimpia asioita mitä tiedän»  Tonks aloitti, empien vähän lopussa kuin kysyen lupaa jatkaa.
»Jatka» Remus sanoi rauhallisesti, selkeästi näki kuinka mies rentoutui.
»Kävin vanhempieni luona, he päivittelivät sitä miksei minulla ole vieläkään aviomiestä… Miksi edes haluat että puhun sinulle? » Tonks kysyi kääntäen katseensa pois.
»Äänesi on rauhoittava» Remus totesi yksinkertaisesti.
» Älä puhu tuollaisia» Tonks sanoi. Remus huomasi punan hiipivän naisen poskipäille.
»En kylläkään keksi mitään sanottavaa, jos vaikka lukisin sinulle kirjaa? » Tonks ehdotti noustessaan sohvalta.

Tonks tutkaili Weasleyden kirjahyllyä, ensimmäisenä käteen osui K. Arderoobin Elisen kauppa –romaani. Nainen silmäili kirjan takakantta, kirja ei ollut liian romanttinen tähän tarkoitukseen.

Hän aloitti lukemisen hitaasti ja takeltaen. Pian lukeminen alkoi luistaa. Tonks ei ehtinyt toista lukua pidemmälle tuntiessaan Remuksen nojaavan häneen. Mies nukkui. Tonks sekosi sanoissaan, sydän tykytti tuhatta ja sataa, hän oli pakahtua. Remus oli noin lähellä, kosketuksessa Tonksiin, hän tunsi toisen ruumiinlämmön. Hänen teki mieli lipaista miehen kasvoja ja hiuksia. Hän halusi tuntea nuo huulet omillaan.

Tonks olisi halunnut lähteä, nousta ja juosta mahdollisimman kauas Remuksesta, hän ei kestänyt enää. Mies tuoksuikin jo niin huumavalta. Mutta hän ei tohtinut jättää Remusta yksin, kun mies oli kerran pyytänyt jäämään. Tonks käytti tilaisuuden hyväkseen ja nautti läheisyydestä täysin siemauksin, hän ei ehkä pääsisi koskaan enää nauttimaan siitä.

»Menisit Tonks nukkumaan» Molly sanoi tullessaan olohuoneeseen.
»Shh… en voi, lupasin olla tässä ja Remus nukkuu» Tonks sanoi hiljaa.
» No jää sinä tänne, minä menen nukkumaan pariksi tunniksi» Molly haukotteli.
»Me kyllä pärjäämme» Tonks hymähti. Kun Molly lähti yläkertaan, Tonks otti kirjan jälleen esille lukeakseen sitä itsekseen.

Tonks oli täysin uppoutuneena kirjan tapahtumiin.
»Tonks…» Remus mutisi, kuulostaen siltä että puhui unissaan.
»Remus…» Tonks totesi konemaisesti jatkaen kirjan lukemista.
»Anteeksi…» Remus sanoi silmät ummessa. Tonks laski kirjan syliinsä ihmetellen.
»… Etten rakastanut sinua» Remus haukotteli. Nainen mietti Remuksen sanomisia hetken, tullen siihen tulokseen että mies näki unta.
»Mitä sinä oikein puhut? » Tonks kysyi.
»Kerroit rakastavasi minua. Anteeksi etten minä rakastanut sinua» Remus sanoi hyvin hiljaa.
»Anteeksipyyntö hyväksytty» Tonks hymyili itsekseen.
»Olet suloinen» Remus sanoi yhä silmät ummessa, mutta kuitenkin hymyillen.
»Olet hullu» Tonks totesi.
»Tuo ei nyt ole ollenkaan reilua. Minun piti uskoa sinua, olettaa että olet järjissäsi ja hypätä suhteeseen kun kerroit.  Nyt haukut minut hulluksi kun yritän ilmaista samaa» Remus tuhahti.

»Nojaanko minä sinuun? » Mies kysyi muina miehinä.
» Nojaat. Haluaisitko asua luonani sen aikaa että löydät uuden asunnon» Tonks kysyi varovaisesti.
»En. Pilaat tunnelman. » Remus sanoi. Mies nousi venytellen sohvalta pystyyn jaloitellakseen.
»Minulla on omat ehtoni kylläkin asialle…» Remus jatkoi.
»Anna tulla sitten» Tonks pyysi.
»Saan sanoa sinua suloiseksi, kauniiksi ja ihanaksi» Remus sanoi katsellen syrjäsilmällä Tonksin reaktiota. Nainen näytti ajattelevan kuumeisesti jotakin.
»Tietysti saat, jos minä saan suudella sinua» Tonks ehdotti ja hymyili viekkaasti.
»Sinä pelaat» Remus nauroi.
»Haluatko varmasti suudella vanhaa, puolikuollutta, savunmakuista miestä? Jos haluat niin estradi on sinun» Remus kysyi huvittuneena.
»Tietysti haluan» Tonks nyökkäsi.

»Et sinä uskalla» Remus virnuili.
»Kylläpäs minä uskallan…» Tonks älähti leikillään.
»Et varmasti…» Remus sanoi tuntien olonsa hyvin levottomaksi.
»Voitko hyvin? » Tonks huolestui.
»Kyllä kai.» Remus vastasi ja näytti hiukan huonovointiselta.
» Tarvitsen ulkoilmaa» Remus huokaisi perään.
»Tulen mukaasi» Tonks ehdotti.
»Jos haluat, olen kylläkin hiljaista seuraa.» Remus sanoi ja hymyili Tonksille.

Remus avasi oven hiljaa, ettei narina kuuluisi, hän päästi Tonksin ensin ulos ja meni sitten itse perässä.
»Ilma on kuin morsian, päivästä tulee hyvin kaunis.» Remus sanoi tähyillessään taivaanrantaan.
»Remus…» Tonks sanoi, Remus kääntyi naista kohti. Samassa Tonks varvisti, jotta kasvot olisivat samalla tasolla ja suuteli miestä kevyesti tuskin edes koskettaen hänen huuliaan.
»Tuota ei lasketa» Remus sanoi varovaisesti kasvot yhä Tonksin kasvojen lähellä.
»Tämä lasketaan.» Remus hymähti ja suuteli Tonksia rohkeammin, mutta kuitenkin hyvin lempeästi.
Maistaen vaniljan maun ja haistaen sen tuoksun.

***

A/N2: Varmaankin hauska lukea kun ensin kauhee kasa äksöniä ja sit siirappia <3 Kommentia silti <3

M
« Viimeksi muokattu: 21.01.2015 19:50:07 kirjoittanut zougati »
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 022
Vs: Kipinä K13, T/R, het, drama, h/c
« Vastaus #1 : 30.09.2009 18:51:17 »
Oi, minä pidän tästä! Juuri herkullinen yhdistelmä on tuo äksönmättö feat. siirappinen loppu. Tykkään!

Ficci etenee sopivaa vauhtia, ainoa hivenen liian nopea kohtaus on tuo, jossa kuolonsyöjät hyökkäävät. Se ehkä kaipaisi lisää kissa-hiiri -leikin kuvailua, jotta lukija ehtisi mukaan Remuksen pelkoon.

Lopusta pidän kaikkein eniten, Remuksen ja Tonksin sanailu on onnistunutta ja tuo hymyn huulille.

»Tuota ei lasketa» Remus sanoi varovaisesti kasvot yhä Tonksin kasvojen lähellä.
»Tämä lasketaan.» Remus hymähti ja suuteli Tonksia rohkeammin, mutta kuitenkin hyvin lempeästi.


Ihana! Tosin minua harmittaa taas, että pilkut puuttuvat. (Lasketa, Remus ja lasketaan, Remus.)

Tyylillesi uskollisena tässä ficissä on paljon nerokkaita oivalluksia. Asioita, joista pidän erityisesti: Tonks etsii kirjan, joka ei ole liian romanttinen, Remus toivoo alussa, että Tonks ei tule käymään, Molly poistaa savun Remuksen keuhkoista taikakeinoin, Remus luulee tokkuraisena Harrya Jamesiksi... mukavia yksityiskohtia, elävöittävät tekstiä! Ja otsikko, oi, otsikko on loistava! Kuvaa hienosti tätä ficciä - sekä Remuksen ja Tonksin suhteen laadun että ficin tapahtumien (tuhopoltto) osalta.

»Haluatko varmasti suudella vanhaa, puolikuollutta, savunmakuista miestä? Jos haluat niin estradi on sinun» Remus kysyi huvittuneena.

Ihanin kohtaus, ah! Varsinkin tuo savunmakuinen-adjektiivi on oivaltava. Tykkään. Harmittaa vain, että taas puuttuu pilkku. (Sinun, Remus.)

Tiivistettynä: pidän tästä ficistä! Pidän tyylistäsi kirjoittaa, se on omaperäinen. Ainoa, mikä häiritsee, ovat virheet pilkutuksessa.

Kiitos tästä savunmakuisesta tunnelmoinnista!
« Viimeksi muokattu: 07.01.2010 00:44:05 kirjoittanut Rowena »

Wild Child

  • Lionheart
  • ***
  • Viestejä: 117
  • Mornië alantië
Vs: Kipinä K13, T/R, het, drama, h/c
« Vastaus #2 : 29.08.2010 16:32:38 »
No se oli just niin, kuinka A/N kakkosessas sanoit; niin tavattoman hauskaa ja niin ihanaa, että! :D
Ja oli niin sujuvaa, ei mitään sanottavaa. Jäi niin hyvä olo ja ihan kuin olisi nähnyt kivaa unta, vaikka pakko sanoa, että Se Harry oli vähän kyllä randomi. ;) Tää oli omaan makuuni mukavan pituinen ja juuri sellaista unenomaista vaihtelua sai aikaan ne monet eri genret, joyka ei ollut olleskaan tökstöksmäisiä. Hahmot olivat juuri niin onnistuneita kuin olla ja saattaa.

 Thänks.
                                                                                                 Mie.
We are Robin Hood.

Niphredil

  • Matkijanärhi
  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Kipinä K13, T/R, het, drama, h/c
« Vastaus #3 : 02.09.2010 18:32:37 »
Komppaisin edellisiä kommentoijia, mikäli motoriset taitoni taipuisivat moiseen. Mutta anyway, ei jäänyt mitään lisättävää; yksinkertaisesti tykkäsin. Mikä ei ole kovin harvinaista sinun tekstejesi kohdalla.  ;)

Kiitoos.     
                  -Niphredil-
"There are many things that I would like to say to you but I don't know how."