Nimi: Polttelevan auringon alla
Kirjoittaja: Mii eli Sädekehä
Genre: Fluff, romance, ehkä vähän huumoriakin
Paritus: James/Sirius
Ikäraja: K-11
Vastuuvapautus: Hahmot Rowin, Säde vaan leikkii
Summary: Kun Sirius Mustalla oli tylsää, hän kykeni mitä kummallisimpiin asioihin.
A/N: Ihan ensiksi, en muista koskaan kirjoittaneeni mitään tällä tyylillä. Tai ainakin tämä omasta mielestäni eroaa jollain tapaa tavastani kirjoittaa. Idea, nimi, loppu ja koko tarina on puhtaasti kliseitä, mutta ää! Tuli tarve söpöillä ja kliseillä ja kirjoittaa vain jotain ylihöpsöä. Lopputulos ei nyt välttämättä ole mikään taiteellisin mahdollinen, mut kerrankin voin sanoa, että tätä oli hupaisa kirjoittaa!
Ja kommentit olisivat enemmän kuin mukavia! (:
Osallistuu haasteisiin OTP10 ja sataseen sanalla kesä.
--
Polttelevan auringon alla
Oli yksi kesän tukahduttavimman kuumista päivistä. Aurinko paistoi korkealta johdatellen säteitään aurinkovarjojen alle piiloutuneiden ihmisten ihoille. Tuuli ei pyöritellyt rehevien puiden lehtiä, eikä massiivisia sadepilviä näkynyt edes kaukana taivaanrannassa. Oli vain tuskastuttavan kuumaa ja hiljaista. Ainoastaan yhden korkeakattoisen talon takapihalla tunnelma oli eriskummallisen levoton ja suorastaan hullunkurinen.
”Ihan totta James, jos aiot maata paikoillasi kuin lahna, minä lähden kotiin”, kiivastuneella äänellä saneltu uhkaus sai nurmella loikoilevan pojan purskahtamaan nauruun. Vaivalloisesti hän kääntyi kyljelleen suunnaten katseensa aurinkotuolissa istuvaan poikaan.
”Sinä et tekisi sitä edes miljoonasta kaljuunasta”, James virnisti laskeutuen takaisin vihreälle nurmipeitteelle. ”Sitä paitsi sinä juuri sanoit, ettei meidän tarvitse tehdä mitään erityistä.”
”Mutta minä muutin mieleni!” Sirius ponnahti seisomaan heilauttaen teatraalisesti käsiään. Hänen hentoisesti päivettynyt vartalonsa kimmelsi kauniisti auringossa, hoikkien sormien kohotessa haromaan tummia suortuvia.
”Joo joo, ainahan sinä..” toinen pojista haukotteli, jaksamatta ottaa ystäväänsä vakavissaan. ”Jos alamme tehdä jotain muutat taas mielesi, ja se tarkoittaisi sitä, että nousisin aivan turhaan ylös ja..”
Huolimatta pitkään kestäneestä ystävyydestä, James oli selkeästi tyystin unohtanut yhden oleellisen asian parhaasta ystävästään; kun Sirius Mustalla oli tylsää, hän kykeni mitä kummallisimpiin asioihin.
”Auh!” James ähkäisi kolauttaen leukansa maahan. ”Sirius..?”
Virnuillen Sirius laski päänsä paljaalle, auringosta kuumottavalle olkapäälle. Hän oli heittäytynyt makaamaan Jamesin selän päälle, ja puhalteli parhaillaan ruohonkorsia pois kämmeneltään.
”Minusta meidän pitäisi seurustella.”
Kevyt henkäys kantautui Jamesin huulilta. Kulmat aavistuksen rypyssä hän käänsi hitusen päätään muodostaen juuri kuulemansa sanat äänettöminä huulilleen.
”Ai.. No sinä jos kuka tiedät miten kovasti olen yrittänyt saada Lilyä innostumaan minusta. Mutta hän vain on jotenkin.. omituinen.”
”Ääliö, tarkoitin meitä!”
”Meitä..?”
”Niin, meidän pitäisi seurustella keskenämme”, Sirius sanoi venytellen sanojaan leikkisästi. ”Tiedäthän, meillä olisi paljon enemmän tekemistä.”
Oivallus lipui hiljalleen Jamesin kasvoille. Ja yhtäkkiä hän tuli kiusallisen tietoiseksi Siriuksen kuumasta, osittain paljaasta vartalosta ihollaan.
”Ai”, hän mumisi hiljaa pystyen varsin hyvin kuvittelemaan, miten tyytyväinen hymy parhaillaan kiskoi Siriuksen suupieliä ylöspäin. ”Mitä tekemistä meillä nyt sitten muka olisi?”
Naurahdus soi heleänä seisovassa ilmassa. Sirius liikahti hieman puhuen nyt Jamesin niskalle.
”Etkö sinä tiedä, mitä umpirakastuneet parit tekevät kesäkuumalla?” kiusoitteleva ja käheä kuiskaus kutkutteli Jamesin vatsanpohjaa. Kevyt hengitys niskassaan sai ihon kananlihalle.
Eikä James saanut suutaan auki vastatakseen.
”Hmm.. Et tiedä? No he suukottelevat.. vaikkapa toistensa niskaa..” muutama kuuma suudelma painettiin Jamesin kuumottavalle niskalle tavalla, joka sai pojan hengähtämään häkeltyneenä. Sirius virnisti ystävänsä hiuksiin hivellen toisella kädellään tämän kylkiä. ”Ja he hyväilevät toisiaan.. kuiskuttelevat korvaan suloisia sanoja..”
”Joo, joo! Minä tajusin!” James huudahti käheästi kääntyen väkisin selälleen. Hennosti nauraen Sirius lennähti ystävänsä viereen nurmikolle tutkaillen tämän kasvoja viekkaasti.
”Sinä pidit siitä.”
Myöhemmin James olisi saattanut syyttää kuumuutta ja porottavaa aurinkoa seuraavista sanoistaan, ellei hän olisi varsin hyvin tiennyt, ettei noilla kahdella luontoäidin tekosella olisi mitään tekemistä hänen tunteidensa kanssa. Pyörryksissä James toki olikin, muttei suinkaan auringosta.
”No, mitä sinä vielä odotat!” James virnisti malttamattomana yrittäen edes hieman peitellä olemuksestaan tihkuvaa kiihkoa. ”Näytä nyt ihmeessä kaikki muutkin jutut, mitä umpirakastuneet voivat tehdä kuumana, hiostavana ja tylsänä kesäpäivänä..”
Eikä Siriusta tarvinnut kahdesti käskeä.