Nimi: 3 kertaa, kun Remus kieltäytyi suklaasta
Author: chessy
Ikäraja: sallittu
Genre: drama, fluffy
Paritus: Sirius/Remus
A/N:
3 kertaa, kun... II-haaste. Ultimaattista söpöilyä ja kliseilyä, älkää syökö.
3 kertaa, kun Remus kieltäytyi suklaasta”Ota nyt.”
”En.”
”Tädin mieliksi.”
”En.”
Silmät tarkkailivat kämmenellä lepäävää makeista tarkkaavaisesti, suu mutristui. Poika pysyi paikoillaan, eikä nainenkaan liikkunut, vaikka tunsikin epämiellyttävän kuuman kesäpäivän esiin taikomat hikipisarat selkänsä ihoa vasten.
”Se on hyvää.”
”Minä en halua sitä.
Nainen alkoi turhautua. Oli ilmiselvää, että pojan pitäisi joskus syödä jotain. Jo nyt ressukka oli kamalan laiha ja luinen, rystyset pullottivat ihon alta ja ihon kalpeus jaksoi hätkähdyttää päivästä toiseen.
”Muutkin lapset ottivat.”
”Minä en ole kuten muut.”
”Voisit siitä huolimatta ottaa.”
Remus pudisti kiivaasti päätään. Auringonvalossa seissyt, tahmaisen ruskea palanen, hoitajan paksuissa sormissa sulanutta kaakaota. Hän ei koskaan syönyt mitään epämiellyttävän näköistä.
~*~
Sirius vilkuili Remusta kulmiensa alta ja huokaisi kuullessaan tutun tinapaperisen rapinan.
”Taasko sinä syöt suklaata?”
Remuksen silmät loistivat viattomasti.
”Miten niin taas?”
”Tuo on jo kolmas levy tällä viikolla. Ja nyt on tiistai.”
”Entä sitten?”
Siriuksen suupieli häilähti ivallisentapaisesti.
”Eikö tuo ole vähän ällöttävää?”
Remus kiusaantui, silminnähden. Ruskeahiuksinen poika laski pitelemänsä suklaalevyn alas ja siirsi kätensä reisien päälle. Hän ei koskaan syönyt mitään epämiellyttävän näköistä. Eikä hän todellakaan halunnut Siriuksen pitävän häntä ällöttävänä.
”Minä – minun pitää lähteä. Kirjastoon.”
Sirius odotti niin kauan, että kuuli oleskeluhuoneen oven kolahtavan kiinni ja polkaisi sitten maata turhautuneena. Miksei hän koskaan osannut sanoa mitään oikein?
~*~
Remus vältteli Siriuksen katsetta.
”Kuutamo. Minä olen pahoillani, sanoin sen ihan väärin.”
Sormet puristivat sohvan reunustaa pikaisesti, mutta sanoja ei vieläkään tullut. Vain ruskeiden silmien pikainen vilkaisu ja olkien kohautus.
”Saanko siis syödä suklaata?”
Lapsenomainen kysymys sai toisen pojan virnistämään, tällä kertaa lämpimästi.
”Enhän minä sitä ole koskaan kieltänyt.”
Remus hymyili helpottuneesti, kaivoi kaapunsa taskuista jälleen uuden levyn. Hetkeksi innokas rapina täytti tilan ja Sirius tajusi, että hänen pitäisi toimia. Tehdä jotain, tässä ja nyt. Toista suklaatonta hetkeä tuskin tulisi ihan heti, varsinkaan kun oli kyse Remuksesta. Mustahiuksinen poika tarttui vieressään istuvaa ystäväänsä kädestä, pakottaen suklaalevyä pitelevät sormet alemmas.
”Minä kyllä toivoisin, ettet söisi tuota ainakaan vielä.”
”Kuinka niin?”
”No kun minä olen allerginen suklaalle.”
Remus säikähti. Toivottavasti samassa huoneessa oleminen ei ollut aiheuttanut Siriukselle mitään oireita. Hän voisi kyllä pysytellä erossa suklaasta aina kun mustahiuksinen rohkelikko oli lähettyvillä. Sirius ei kuitenkaan ollut vielä sanonut asiaansa loppuun, animaagi nojautui hiukan lähemmäs ja hymyili veikeästi. Sinisten silmien katse liukui Remuksen kulmakarvoista, silmistä huulille ja leualle jatkaen aina vain alemmas, alemmas –
Ruskeahiuksinen poika hengitti raskaasti. Puoliksi avattu suklaalevy tipahti sormien välistä lattialle.
Siriuksen suuteleminen oli paljon miellyttävämpää.
