Alussa, lopussa K-11

[Rins]

Kirjoittaja: Rins
Otsikko: Alussa, lopussa
Ikäraja: K-11 Juulia lisäsi ikärajan otsikkoon
Paritus: Lavender/Ron
Varoitukset: Viiltelyä!
Haasteet: FF10 sanalla Taivas, Inspiraatio paketissa - haasteeseen Classickin paketista inspiraationa toimi tämä.


Ilta-aurinko oli jo laskemassa, kun mieleeni tuli eräs ajatus. Jos nyt kuolisin, minulla ei olisi kiire mihinkään. Minulla on tässä edessäni järvi ja näkymä, joka ulottuu kilometrien päähän. Koko maailma silmissäni, kai se on siinä koko ajan.

Rakkaus. Sitä en sitten koskaan olisi saavuttanut, en todella. Vaikka aina tiesinkin ketä kohtaan sitä tunsin. Se oli jotenkin surullista, mutta eikö se lopulta ollutkin tarkoitus? Eikö rakkaus ole parhaimmillaan silloin, kun sitä ei koskaan saavuta? Klisee, se se on.

En koskaan ryntäisi rakkauden kohteen eteen ja kertoisi tunteistani, vaikka sekin kai jonkinlainen idea olisi. Mutta en minä sitä halua, mitä siitä lopulta hyötyisi? Aiheuttaisin vain surua, enkä saisi itse siinä mitään. Mielenrauha, hah. Ainoa hyöty siitä olisi se, että kuollessani tietäisin vihdoin onko tunne molemminpuolinen. Mutta mullan alla maatessa on aivan sama, ketä olet rakastanut ja kuinka kovaa.

Vaikka rakkaus olisi sitä mitä tunsin häntä kohtaan. Vaikka tuntisi leijuvansa taivaissa joka kerta häntä katsoessaan, vaikka hänen hymynsä olisi kymmenkertainen valonlähde aurinkoon verrattuna.

Siinä se siis oli, aurinko, rakkaus. Eikä sitä olisi enää jäljellä, kumpikaan auringoista ei enää pystynyt kuivattamaan kyyneleitä. Miksi siis itkisin?
En olisi enää koskaan onnellinen, en enää koskaan rakastaisi uudestaan. Mutta sekö on syy valuttaa kyyneliä? Eikö muka olisi helpompikin tapa saada hyvä olo?
Kyyneleet eivät todella poistaneet surua niin helposti kuin se toinen ruumiinneste, se punainen.

Kun lopulta siirryin kotiini, sinne jossa kukaan ei minua odottanut, päätökseni tuntui oikealta. Jos mikään ei enää koskaan voisi tuntua hyvältä, mitä järkeä missään oli?

Katsoin nopeasti rannettani. Kuinka paljon ikinä sattuisikin, hän olisi satuttanut hieman pahemmin. Terä tuntui kylmältä, armottomalta.

Hän ei koskaan suostunut puhumaan kanssani.
Hän ei koskaan sanonut kolmea tärkeää sanaa.

Punaisia läiskiä vaaleiden hiuksien latvoissa.   

Hän oli aina vähän liian hankala. Liian hankala minulle, ehkä jollekin toiselle hieman oikeampi. Ehkä joku toinen päivä. Se sattui.
Minä rakastin häntä aivan alusta loppuun saakka. Nyt, ja ikuisesti tämän jälkeen.

Helpotus.