Nimi: Jouluaamu Simpukkamökissä
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritus: Fleur/Bill
Genre: Hygge
Tiivistelmä: Ensimmäinen joulu sodan jälkeen.
Kirjoittajan sana: Moni toivoi joululahjaksi tekstiä Weasleyista, ja kun Lyrics Wheelin bonuskierroksella mulle osui sopivat sanat, päätin kirjoittaa jouluisen ficletin Fleurista ja Billistä. Biisin sanat löytyvät ficin lopusta. Lisäksi tämä teksti osallistuu hyggeyhtälö-haasteeseen, jossa mulla aiheena oli hygge + sota. Tää kertoo ensimmäisestä joulusta sodan päättymisen jälkeen, mutta sodan jättämät arvet ovat näkyvillä.
Joulun jälkeen tämän voi siirtää Hunajaherttuaan.
Simpukkamökin jouluaamun myötä lempeää tapaninpäivää / välipäiviä / uutta vuotta, koska ikinä tämän luetkaan!
JOULUAAMU SIMPUKKAMÖKISSÄJouluaamun pakkasaurinko valaisi Simpukkamökin olohuoneen. Fleur kietoi Mollylta lahjaksi saamansa harmaan villatakin tiukemmin ympärilleen ja tassutteli kultakehyksisen peilin eteen. Villatakki ei ollut yhtään hassumpi, oikeastaan se oli aika tyylikäs. Merlinin kiitos Molly ei ollut tänä jouluna antanut hänelle jumpperia!
Fleur käpertyi vaaleanvihreälle sohvalle ja otti sohvapöydältä kahvikupin. Hän käytti perheeltään häälahjaksi saamaansa kahviastiastoa vain juhlapäivinä. Kupit ja asetit olivat kallista maahisposliinia, ja Gabrielle oli maalannut niihin vaaleanpunaisia liljoja. Joululahjaksi äiti ja isä olivat lähettäneet maailman parasta pariisilaista kahvia, Pariisittaren Kyyneltä, eikä Fleur olisi voinut kuvitella onnellisempaa jouluaamua kuin tänään oli ollut. Hän oli herännyt aikaisin, paistanut kroissantit ja jauhanut kahvipavut, ja nyt hän sai rauhassa nauttia oman kotinsa joulutunnelmasta. Sisällä Simpukkamökissä oli lämmintä ja mukavaa, mutta ulkona lunta satoi niin sankasti, että edes merta ei erottanut. Ikkunasta ei näkynyt myöskään Dobbyn hautaa, jonka ylle Bill oli eilen loitsinut kauniin havukranssin.
Fleur oli onnellinen, että Bill oli suostunut siihen, että he eivät tänä jouluna jäisi Kotikoloon yöksi. Siellä oli aina niin ahdasta, eikä Fleur kestänyt kuunnella Selestina Taigorin ikuisia joululauluja, jos niitä nyt saattoi edes lauluiksi sanoa. Fleur oli pystynyt olemaan paljon rennompi ja mukavampi koko aattoillan, koska tiesi pääsevänsä yöksi omaan sänkyyn. Mutta Fleur oli ainoa, joka oli pystynyt jouluaattona rentoutumaan. Molly purskahti tämän tästä itkuun puoli vuotta sitten kuolleen Fredin takia. Arthur ja Bill lohduttivat vuoronperään Mollya, ja George ja Ginnykin olivat tavattoman vaisuja. Ron oli tulossa Kotikoloon vasta vuodenvaihteeksi, koska oli Hermionen ja tämän vanhempien kanssa tekemässä Itävallan Alpeilla jotakin jästiasiaa, laskettelua tai jotain sellaista. Roninkin puuttumista Molly oli itkenyt muutamaan otteeseen. Charlie sentään oli yrittänyt pysyä positiivisena erilaisesta joulusta huolimatta, ja Fleur oli pelannut hänen kanssaan mukavan velhoshakkiottelun. Myös Harryn vierailu oli piristänyt hetkellisesti tunnelmaa, vaikka tämä olikin voinut vierailla äkäisen flunssan takia ainoastaan tulisijassa.
Fleur siemaisi kahvia ja tunsi olonsa tavattoman onnelliseksi. Takassa rätisi valkea ja takanreunukselle Fleur oli asetellut havunauhan ja joulupalloja. Takan vieressä oli joulukuusi, jonka oksille satoi Billin lumoamaa taikalunta. Sohvapöydällä oli lohikäärmelasilla koristeltu kynttelikkö. Sen Fleur ja Bill olivat saaneet viime jouluna Charlielta lahjaksi.
Yläkerran rappusista alkoi kuulua askelia ja kohta Bill ilmestyi olohuoneeseen hiukset pörrössä ja silmät vielä unisina. Hän tuli Fleurin luo ja kumartui suukottamaan häntä poskelle.
”Huomenta, jouluhalkoni”, Bill sanoi ja Fleur pyöräytti silmiään, mutta hymyili sitten.
”’Yvää ’uomenta. Keittiössä on kahvia ja kroisantteja.”
”Onko kahvi sitä äitisi lähettämää?”
”Tietysti”, Fleur sanoi ja Bill irvisti.
”Sitten taidan keittää mieluummin teetä. Eikö Ginny antanut meille lahjaksi Puddifootin jouluteetä?”
”Antoi kyllä, kuten jokaisena jouluna. Se on siellä yläkaapissa…”
”… jossa säilytät kaikki ne asiat, joista et pidä”, Bill täydensi Fleurin lauseen ja virnisti.
”Niin”, Fleur myönsi. Ei ollut salaisuus, että hän inhosi Puddifootin Joulutaikaa. Ja varmaan juuri siksi Ginny antoi sitä lahjaksi joka Merlinin joulu.
”Tuonko sinulle lisää kahvia?” Bill huikkasi vielä ennen kuin katosi keittiöön.
”Tuo vain.”
Kohta Simpukkamökissä sekoittuivat keskenään Pariisittaren Kyynel ja Puddifootin Jouluilo. Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin se olisi tuntunut Fleurista aivan kammottavalta ajatukselta, mutta nyt se tuntui kotoisalta, se tuntui joululta.
Lyrics Wheel 19 -bonuskierroksen sanat:Kaija Koo - Onnellinen loppu
Minä olen vuosia harhaillut
Irti yksin tuulissa leijaillut
Luulin tää tunne ei oo mulle kuuluvaa
Kohtaloita monta oon kohdannut,
mut rikottu on ja mä oon rikkonut
Mut niitäkään en enää lähtis muuttamaan
Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun
Sä oot minun kartta ja kompassi
Eksyn jos et jää siihen viereeni
En uskonut et enää näin tarvita voi
Mä en aio virheitä piilottaa,
kun sä niistä teet jotain suurempaa
Ei kipu hukkaan mee, se minut tähän toi
Ei huono onni kai oo päättymätön tie
Se johtaa aina jonnekin
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun
Sivujuonia monia, kokemuksia kovia
Täynnä on tämä tarina
Sydän kanssas on kotonaan, kun sä olet minun kokonaan
Kaunis on tämä tarina
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun
Vasta kun sä tulit minun tarinaan,
on jokaisella sivullani tarkoitus
Sä saat mut luottamaan, että luet mut loppuun
Mun koko sydän sinut tähän haluaa
Olet minun peloilleni karkoitus
Sä saat mut uskomaan onnelliseen loppuun