Kirjoitin tämän joskus juhannuksena (kuten nimestä voi päätelläkin), mutta sittenpä fini kaatui ja se vähän jäi. Uusi fini ja uudet kujeet minulta. :D
Title: Juhannushuumaa
Author: orangekiller
Beta: orangekiller
Genre: fluff
Paritukset: poika/poika
Ikäraja: K-11, pussailun takia.
Disclaimer: Omistan kaaaiken :D
Summary: Mitä voikaan juhannuksena tapahtua muutaman kaljan jälkeen?
A/N: Joo elikkäs omaa tylsyyttäni lievittääkseni väsäsin tämän juhannusyönä ja koska tästä ei tullut _niin huono niin ajattelin jakaa sen täällä. Inspiksen sain kun muistelin vappua ja niinpä tämä stoori syntyi. Tiedän, että on kovin lyhyt, mutta mielestäni se on ihan hyvä näin. :D Saa toki olla eri mieltä ja KOMMENTIT olis tosi kivoja. Risuja ja ruusuja, kaikkia otetaan vastaan. <3
Juhannushuumaa
"Hyvää juhannusta!", Aleksi toivotti ja joimme viimeiset huikat pulloistamme. Hymyilin leveästi ja vedin raikasta kesäilmaa syvälle keuhkoihini päästäen sen ulos suurena hiilidioksipilvenä. Hymyni tosin haihtui nopeasti huomattuani sen olleen viimeinen pullo mäyräkoirasta, joka me oltiin Aleksin kanssa ostettu puoliksi. Ja juotu puoliksi viimeistä tippaa myöten.
Heiluttelin tyhjää kaljapulloa sormieni välissä ja huokaisin syvään. Aleksi oli tainnut juoda liikaa, siihen malliin hän ainakin huojui. Toisaalta mikä minä olen muita tuomitsemaan, paskan viinapään ansiosta olin varmasti itse ihan samassa jamassa. Aamulla odottaisi mukava päänsärky ja vessanpönttö, se oli varmaa.
"Samu, eiks meillä oo enää yhtään jäljellä?" Aleksi kysyi ja nojautui huomaamattaan eteenpäin, vaaleanpunertavat huulet leveässä virneessä. Haistoin hänen kaljanhajuisen hengityksensä liian läheltä kasvojani ja horjahdin askeleen taaksepäin leikkipuiston keinuilta, jonne me oltiin kännipäissämme seikkailtu. Katselin ympärillemme ja maassa lojuvien tyhjien kaljapullojen lisäksi ei näyttänyt olevan mitään muuta, joka sisältäisi tai olisi sisältänyt alkoholia.
"Eipä näy olevan muuta, mutta etpä sä enempää tarttekaan kun tollaseen jamaan oot itses juonu", tokaisin ja läimäisin kaveriani leikkimielisesti olalle. Ainakin sen piti osua olalle, mutta meni ohi ja horjahdin vasten Aleksia kaataen meidät molemmat viereiselle hiekkalaatikolle. Tunsin nenämme koskevan toisiaan ja hänen huultensa hipaisun, mutta se hetki meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanut. Aleksi tönäisi minut punastellen päältään ja työnsi pääni hiekkakasaan kostoksi. "Paraskin puhumaan, jätkä ei edes osu kohteeseensa", hän virnuili ja otti sätkän taskustaan, asetti sen huulilleen ja sytytti sen. Hän keskitti katseensa taivaalle katsellen sinne ilmestyneitä tummia pilviä ja veti henkoset. Kohta alkaisi sataa eikä meillä ollut mitään suojaa.
Syljin hiekat suustani ja nousin horjahdellen seisomaan. "Tuu Allu, mennään jonnekin suojaan sateelta", sanoin ja huomasin etten sammaltanut enää yhtä paljon kuin äsken. Katsoin Aleksia ja läimäisin tätä päähän. Hänen puolipitkät tummat hiuksensa olivat laineilla ja tämän sinisten silmien katse oli humalasta johtuen samea. "Kuulitko?"
"Joo, joo", hän sanoi ja tarrasi käteeni vetäen itsensä ylös. Horjuimme toisiimme nojaten pienen matkan päässä olevan kerrostalon katoksen alle sadetta pitämään. Tosin olimme matkalla jo hieman kastuneet, sillä sade oli päättänyt tulla alas niskaamme rankasti ja vain pienen matkan päästä katokselta.
Heilautin märät hiukseni pois silmiltä ja naurahdin en millekään. Aleksi hymähti ja katsoi minua outo pilke silmissään. "Sulla on söpö nauru", karkasi hänen huuliltaan ennen kuin tämä edes huomasi. Tuijotin punastunutta poikaa kulmat koholla ja mietin olinko kuullut oikein vai en. Katsoin häntä päästä varpaisiin ja ajattelin, että jospa olinkin kuullut oikein niin oli Aleksikin minun mielestäni aika söpö kun hän tuolla tavalla siinä seisoi punastellen, housut vähän lököttäen ja vaihdellen painoaan jalalta toiselle.
"Haha, mut sä olet muuten söpö", sanoin ja kumarruin lähemmäs (ehkä alkoholilla oli jotain vaikutusta asiaan, ehkä ei) varastamaan Aleksilta suudelman. Pojaksi tällä oli todella pehmeät huulet ja nautin suudelmasta yhtä paljon kuin tyttöjenkin kanssa, ehkä jopa vähän enemmän. Harmi vain, että suudelma kesti vain sen pienen hetken, mutta sen jälkeen olo oli huumaantunut. Vilkaisin nyt entistä punaisempaa Aleksia ja otin tämän käden omaani.
"Hyvää juhannusta", toivotin takaisin.
