Kirjoittaja: Meryl
Ikäraja: S
Paritus: Ginny/Harry
Genre: angst, drama
Yhteenveto: Raha ei kuitenkaan ollut sama asia kuin mies.
Varoitukset: -
A/N: älyttömän lyhyt.
Aurinko paistoi kuumasti, mutta puun varjossa oli suloisen viileää. Pienellä pöydällä oli kellertävä liina, sen ympärillä kaksi tuolia. Kaksi pikkuruista lautasta, pitsiliinat ja posliinikupit.
Ginny kaatoi teetä ruusukuvioisesta kannusta, jonka nokka oli hullunkurisesti terälehden muotoinen. Hän tarttui kuppiin ja vei sen huulilleen. Huulipuna levisi hieman, tuhri kauan valmisteltua meikkiä. Punaiset kynnet napsuivat kärsimättömästi pöytään, kunnes tyttö päätti ottaa suklaamuffinssin.
Kupissa oli yhä enemmän vaaleanpunaista mansikkateetä, kunnes se valui pikkuhiljaa yli. Mollyn juhlapöytäliinaan tuli punaisia tahroja, jotka levisivät yhä kauemmas ja kauemmas.
Linnut lauloivat. Sen piti olla iloinen kesäpäivä. Harryn piti olla kotona eikä suorittamassa jotakin auroritehtävää. Ginnyn piti olla suloinen vaimo, joka antoi miehelleen aamulla hellän suudelman ja toi aamiaisen sänkyyn, ja sitten he joisivat yhdessä teetä.
Kyllä heillä oli rahaa. Nuoren vaimon kaulalla lepäsi suuri ametistikoru ja kaapuun oli kirjailtu kauniita kultakuvioita.
Raha ei kuitenkaan ollut sama asia kuin mies.
Ginny tuijotti toista tuolia, yritti kuvitella siihen pitkän, mustatukkaisen nuoren miehen. Hän tahtoi saada sen sanomaan, miten rakastikaan Ginnyä ja miten hän välitti vaimostaan enemmän kuin töistään.
Kuvitelma toisti vain alituiseen, että velhomaailma tarvitsi auroreita ja että Ginnyn oli uhrauduttava. Että hän aikoisi ottaa jossain vaiheessa lomaa ja tulla teelle Ginnyn kanssa heidän kartanonsa puutarhaan.
Ei hän tulisi koskaan.
