Nimi: Käsi kädessä.
Kirjoittaja: Ayos.
Beta: -
Paritus: Mally/Crystal
Ikäraja: S
Tyylilaji: Femme ja fluff.
Yhteenveto: " Sairaat jumalalle selkänne kääntäneet pennut! "
A/N: Kuuntelin yksi ilta Jenni Vartiaisen - Ihmisten edessä kappaletta. Halusin kirjoittaa tälläisen, niistä mielikuvista mitä laulua kuunnellen tuli. Uskon, että moni on kirjoittanut jo tämän biisin pohjalta ja tarkoitukseni ei tosiaankaan ole matkia ketään. Käytän rakasta minä-muotoa.
________________________
Katu oli ahdistavan täynnä ihmisiä. Juoksin ihmisjoukon läpi, olin vahvasti tietoinen ihmisten tuijotuksista selässäni. He eivät välttämättä pitäneet minun läpi tunkemisestani. Sitten näin hänet, ja takanani olevat ihmiset tuntuivat vähäpätöisiltä. Tunnistin sinut, vaikka hiustenvärisi oli muuttunut platinablondiksi. Ennen niin pitkät, lainehtivat hiuksesi olivat nyt lyhyet ja kevyesti pörröllä. Käännyit katsomaan minua, etuhiuksesi olivat hiukan pidemmät ja niissä oli kirkkaan pinkki raita, olit aina niin paljon räväkämpi kuin minä. Hiuksistasi tuli mieleen raitakarkki, sinä pidit niistä. Tummanpunaiseksi maalatut huulesi nousivat hymyyn. Näytit niin pitkältä, se oli punaisien korkokenkiesi ansiota. Ojensit kätesi minua kohti kutsuvasti. Heti kun pääsin tarpeeksi lähelle tartuin käteesi. Tervehdit minua hymyillen, ja minä vastaan siihen ujosti.
" Älä huoli pieni, ei tämä kuulu muille. " hän sanoo, katsoen minuun jäänsinisillä silmillään.
Nyökkään ja koitan irroittaa käteni kädestäsi, vaikka mielellään olisin pitänyt sen siinä, mutta kai minulle on tärkeää muiden ihmisten mielipide. Tyttö edessäni kuitenkin vain tiukensi otettaan.
" Me olemme yhdessa rakas, älä muista välitä. Tämä asia on meidän välinen, heillä ei ole oikeutta puuttua siihen. " sanot ja pörrötät puolipitkiä punaisia hiuksiani.
Me lähdemme kävelemään ja tunnen ihmisten katseet meissä.
" Sairaat jumalalle selkänne kääntäneet pennut! " Joku huutaa meidän perään. Nostat vapaan kätesi ilmaan, ja näytät keskisormea taaksepäin, varmasti ihmiset hiljenivät. Olet niin hirveän rohkea ja vahva, vaikka kuitenkin niin naisellinen. Sanoit minulle kerran, ettet halua taivaaseen, enkelinä oleminen olisi mielestäsi liian tylsää ja kilttiä. Vastasin siihen, että olet niin kaunis, että sinun on pakko päästä taivaaseen vaikket haluaisikaan.
Kuljimme jonkun teinilauman ohi ja tiukensit otettani kädestäni ja vedät minua lähemmäs. Katulamppujen himmeä hohde valaisee vain vähän. Oli hirveän pimeää. Mutten pelännyt sinun seurassasi, en pelännyt mitään.
Rakastan sinua, vaikken sitä ole uskaltanut sanoakkaan. Joskus haluaisin vain lopettaa olemasta ujo, haluaisin kehua sinua sydämeni pohjasta. Haluaisin niin kertoa suhteestamme kotipuolessakin. Välimatka painoi aina ja tekosyy saapua Helsinkiin oli aina vain vaikeampi keksiä. Pysähdyn ja katsot minua kysyvästi.
" Minä... minun... minä rakastan sinua. " sain mutistua, tunsin punan nousevan poskilleni. Sinä naurahdat käheästi ja käännyt minuun päin. Vedät minut hellästi itseäsi vasten ja painat huulesi huulilleni. Irroitat kuitenkin ne liian nopeasti omiltani.
" Minäkin rakastan sinua Mally. " hymyilet ja hipaiset poskeani. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin, mutta silti minulla oli lämmin.
_______________
A/N: Tälläinen hiukan kliseinen pätkä kehkeytyi. Oliko virhe kertoa neitosten nimet, vai olisiko pitänyt jättää mysteeriksi? Mietin tätä kauan. No, risut ja ruusut kiitos.
