alaotsikko: Ginny Weasley/Dean Thomas, adventure, romance, humour, oneshot
Nimi: Kaikkeen leikkiin sitä mukaan ryhtyy
Kirjoittaja: Lotazi
Ikäraja: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: adventure, romance, humour, oneshot
Paritukset: Ginny Weasley/Dean Thomas
Copyrightit: Rowlingille henkilöt kuuluvat ja tarina minulle.
Yhteenveto: ”Sattuuko se?” tyttö kysyi hetkenpäästä rikkoen hiljaisuuden. ”Ei, luota minuun”, pojan äänessä kuului hymy.
A/N: Osallistuu Het10-haasteeseen, myös osallistuu FF100 haasteeseen 023. Rakastavaiset.
Ja jos tämä on väärässä paikassa yms, siirtäkää ja muuta : ). Rakastan myös kommentteja.
Kaikkeen leikkiin sitä mukaan ryhtyy
”En tajua, miten suostuin tähän”, tyttö sanoi pojan vetäessä häntä kädestä pitkin käytävää.
”Tulet tykkäämään siitä, lupaan sen”, poika kertoi kääntyessään katsomaan tyttöä silmiin hymyillessään samalla tytölle rohkaisevasti.
He nousivat rappusia ylös, tyttöä jännitti kovasti tuleva. Kaikkialla oli hiljaista, tytöstä oli kovin romanttista pojan ele hakea hänet myöhään illalla muiden ollessa untenmailla. Poika oli kertonut hänelle yllätyksen tapahtuvan korkealla tornissa, jotta kukaan ei vain tulisi häiritsemään heitä. Tytöstä poika oli niin ihana. He olivat seurustelleet vasta muutaman viikon, mutta yhteistä aikaa ei silti ollut jäänyt lähes ollenkaan.
”Sattuuko se?” tyttö kysyi hetkenpäästä rikkoen hiljaisuuden.
”Ei, luota minuun”, pojan äänessä kuului hymy. Hän pysähtyi, tyttö astui hänen vierelleen ja katsoi nuorukaista. Poika vain hymyili ja heilutti muutaman kerran epäuskoisena päätään tytön kysyvälle katseelle. Hän sipaisi peukalolla tytön poskea, laskien kätensä tämän niskan taakse ja vetäen toista lähemmäs itseään. Poika laski hellän suudelman tytön ruusunpunaisille huulille. ”Luota minuun, Ginny.” Tyttö katsoi poikaa, hän tunsi olevansa onnellisin tyttö ikinä omistaessaan tällaisen poikaystävän.
Rakastavaiset kuulivat ääniä rappusten alapäästä, molemmat jähmettyivät toisiaan vasten. Pian kuului oven kolahdus, siitä seuranneesta hiljaisuudesta he päättelivät olevansa jälleen kahden.
Poika jatkoi tytön johdattamista kohti tähtitornia, jossa kattona oli ihanan tuikkiva tähtitaivas. He astuivat viimeiset askelmat ennen kuin olivat huipulla. Tytöstä ilta näytti kauniilta, pieni tuulenvire leikki hänen punertavilla hiuksillaan. Poika irroitti tytön kädestä ja asteli hieman kauemmas. Poika otti taikasauvansa esiin ja katsoi tyttöön. ”Tämä kestää vain pienen hetken”, hän kuiskasi. Tyttö sulki silmänsä ja nielaisi. Mitä hän aikoo tehdä, tyttö ajatteli.
Tyttö avasi hitaasti silmänsä ja etsi katseellaan poikaa, mutta hän ei nähnyt ketään. Tyttö meni pieneen paniikkiin, mitä jos joku löytäisi hänet täältä yksin, miten hän selittäisi yöhiippailun koulussa. Hän saisi takuulla jälki-istuntoa.
Pian tyttö kuitenkin huomasi pientä liikettä vasemmalta puoleltaan ja kuuli, miten poika lausui jotain vaikeaa, tytölle tuntematonta loitsua. ”Dean, mitä sinä teet?” tyttö kysyi arasti.
Torniin oli hetkessä rakentunut jokin metallinen kasa. Tyttö katsoi kysyvästi poikaan tämän kääntyessä tyttöä kohti, pojalla oli kädessään jonkinlaiset valjaat. Hän kumartui ja sitoi ne tytön jalkoihin. Tytön katse oli muuttunut pelokkaaksi, nuorukainen naurahti hänelle.
”Luuletko minun olevan tappamassa sinua? Rakkaani - en pystyisi siihen.” Poika nousi ja suuteli tyttöä rohkaisevasti. ”Tiedän, että rakastat kaikkea hullua ja tein sinulle pienen yllätyksen. Olemme nyt seurustelleet kaksi viikkoa ja haluan sinun pitävän hauskaa.”
”Mitä sinä tarkoitat?” tyttö kysyi hämmästyneenä.
”Benji-hyppyä”, poika kertoi hymy korvissa. Tyttö ei ehtinyt vastata mitään, kun poika oli jo työntänyt hänet alas. Tytön suusta karkasi vain ilonkiljahdus.
