Onnea arpajaisvoitosta!
Onpahan mielenkiintoinen näkemys toisen mantereen taikuudesta ja taikakoulusta, vau! Myönnän, että aluksi tuntui vähän hankalalta tarttua HP-ficciin, jossa ei ole oikein mitään HP-juttuja ("HP-originaali" kuvaakin tätä tosi hyvin!), mutta päätin haastaa itseni ja se kannatti!
Tarina on kauniisti ja satumaisesti, ehkä vähän jopa unenomaisesti kerrottu. Pidän hurjasti sellaisista ilmauksista kuin
velhotar,
isoemo ja
väkevätaikainen: ne tuovat tähän tietynlaista alkuvoimaisuutta. Olen monesti miettinyt, että Potterien taikuus on tosi peribrittiläisen byrokraattista ja siksi onkin hauska lukea toisenlaisista tavoista soveltaa ja opettaa taikuutta.
Pidän erityisesti siitä, miten Ebelen kouluun pääsy on koko suvun ylpeyden aihe. Ylipäätään hienoa, miten taikuutta arvostetaan -- minua aluksi kammotti nuo naamatatuoinnit/ -arvet, mutta kun luin pitemmälle, tuli sellainen olo, että sehän on oikeastaan tosi hienoa, että kunnioitetaan niitä, jotka ovat edenneet taikuudessaan pisimmälle. Tosi hyvin oletkin saanut ympättyä tähän länsimaisesta poikkeavia tapoja ja käsityksiä.
Olisi toki hauska lukea myös Uagadoun opinnoista yms., mutta voin uskoa, että se vaatii hirveän paljon enemmän taustatyötä ja pohtimista kuin "valmiista" Potter-maailmasta kirjoittaminen. Minusta tarina toimii hyvin myös tällaisenaan, eikä itselleni tule sellaista oloa, että se jäisi kesken.
Kenties lempikohtani tässä on, kun isoisoäiti kehottaa Ebeleä lähettämään itse viestin isälleen. Siinä on sellaista omien voimien ja vahvuuden löytämisen henkeä, joka tekee tästä ficistä erityisen hienon kasvukertomuksen.
Kiitokset, tämä on tosi valloittava ficci!<3
