Title: Rotta on rotta, eikä se siitä miksikään muutu
Author: unrealistic
Genre: Hyvin lievä humour, sekä romancen tapainen.
Rating: k-11
Pairings: Seamus/Harry, Harry/Draco
Disclaimer: Potter on J.K productionia. Minä leikittelen.
Warnings: Pikkuinen viittaus seksiin
Summary: Uudenvuodenaatto. Harry Potter on tuohtunut siitä, että Seamus on jättänyt hänet. Muutamien tuliviskilasien jälkeen hän avautuu menneestä vuodestaan Hermionelle ja muulle Tylypahkan vuosilehden toimitukselle. Artikkeli pojan vuodesta on täysi fiasko, ainakin jos Hermione saa luvan sanoa mitään.
A/N: Ahem, joo. Hyvää UUTTAVUOTTA 2011, hyvä finin väki. Heitä minua skumppalasilla, ymmärrän sen hyvin. Kommentti olisi tietenkin aina mukavampi.
Rotta on rotta, eikä se siitä miksikään muutu
Olenko minä teistä ärsyttävä? Joka äidin unelmapoika, opettajien lellikki (ja pah, ajatelkaa Kalkarosta), pakonomainen sankari ja helposti kiivastuva? Pystyttekö te laittamaan minut siihen muottiin? Ja vaikka pystyisittekin, niin olisiko tuo kaikki riittävä syy jättää minut? Tai olisivatko harhaluulot, että "sinä niin rakastat toista", muka hyvä veto jokaiseen tilanteeseen?
Seamusin mielestä on. Seamusin mielestä Draco Malfoy on hyvä syy erota minusta. Minusta! Pää hajoaa, kun vain ajattelinkin sitä irkkurottaa. Onneksi meni muualle viettämään uuttavuotta. Ja joulua. Hyvää joulua vain sinullekin, mulkku.
Sitä panostaa suhteeseen, tulee kaapista toisen takia. Eikä mitä! Sinut vain viskataan ulos, niin kuin rotta. Brittirotta, kun hän on irkkurotta. Ja me britit olemme tunnetusti parempia, kuin irkut. Ai miten niin rauhoitu, Harry? Hermione, te ette voi tulla kyselemään miltä tuntuu aloittaa seuraava vuosi, ja sitten valikoida mitä saan sanoa. Seamus on rotta. Rotta mikä rotta. Irkkurotta.
No, kyllä minulla on ajatus siitä miten aloittaa vuosi. Revin kaikki kuvat irkkurotasta, nostan hieman keskiarvoa ja pussailen Draco Malfoyn kanssa. Ihan vain, koska irkkurotta sanoo sen olevan tulevaisuuteni. Teen siis siitä sitä. No en minä oikeasti, Hermione, mutta julkaiskaa että teen niin.
Olen hieman katkera tällä hetkellä. Se oli hieno suhde, se mitä minulla ja Seamusilla oli. Hän oli se hauska ja vitsikäs, jonka jutuille minä nauroin. Olimme hieno pari, Tylypahkan ensimmäinen homopariskunta. Olihan niitä kaapista tulleita ollut ennenkin, mutta kukaan ei koskaan ollut liittoutunut. Ai että minulla on ikävä Seamusia. Oli syy herätä aamuisin. Tiedättekö, Seamus oli ajattelevainen. Joka aamu, hän taikoi kukkasen sänkyni päätyyn. Ja se kukka kukki ainakin viisi päivää, joten niitä kerääntyi aina mukava määrä. Ne olivat nättejä, ne kukat.
Sitten yhtenä päivänä herään. Seamus huutaa kovaan ääneen "mumisit taas unissasi, Draco sitä ja Draco tätä!" Antaisi nyt pienen Potterpojan olla, eihän uniaan voi kontrolloida? Entä sitten, jos näin unta Dracon isosta, kovasta... No ei sitä tarvitse ylös kirjoittaa, Hermione! No joka tapauksessa. Siinä minä sitten neuvottomana katsoin, kun Seamus otti kukat käsivarsilleen, voi kuinka kaipaankaan niitä käsivarsia, ja silppusi ne pienillä kynsillään.
Siinä meni sitten minun sieluni samalla, että toivottavasti hän nyt on tyytyväinen. Olen juonut ainakin viisi lasia tuliviskiä, ja tuntuu että pitäisi juoda pari lisää. Vastuutonta tai ei, kerään rohkeutta. Minä aion pussata Draco Malfoyta. Onhan hänkin avoin homppeli. Todella avoin, ainakin mitä uniini on uskominen.
Ai, että kertoisin mitä odotan koululta? Ketä kiinnostaa lukea, mitä minä odotan koululta. Huoh. Odotan sitä, että Kalkaros hukuttautuu omiin keitoksiinsa. Ja odotan myös sitä, että Kalkaros lukee tämän artikkelin. Aivan varmasti tulee huuto "viisikymmentä pistettä rohkelikolta!" Ja paljon naurua, kun rohkelikon mahdollisuudet voittaa tupapokaali evätään. Ja miksi? Koska rohkelikkolainen käytti sananvapautta. Siinä teille journalismia.
On minulla unelmakin. Minä haluan saavutta jotain suurta, sekä päihittää Voldemortin. Älkää vinkuko, se on vain nimi. Ja haluaisin viimein löytää sen oikean. Välistä tuntuu, että rakkautta ei ole. Se on kuollut, kuten kukkaset jotka Seamus silppusi. Anteeksi, meni jotain silmään... No niin, korjattu. Mutta ehkä ihmisten ei kuulukaan rakastua, ehkä meidät on luotu jotain muuta varten. Objekteiksi, jotka viettävät aikaansa pannen toisiaan. Meillä oli hyvä seksielämä, siis Seamusin kanssa. Siitäkin se poika repi juttua! Jos huutaa yhden, tai muutaman kerran toisen nimeä, niin onko se joku rikos? Pyh! "Taas huusit hänen nimeään!" Ja plaa plaa plaa. Hommaa elämä, Seamus!
Suloinen poika oli Seamus. Siihen kiteytän lauseeni edellisestä vuodesta. Ja meillä oli hauskaa keskenämme. Sääli, että hänestä löytyi se toinen puoli. Kitisevä ja vinkuva, kuten rotta. Tai siis hänen tapauksessaan irkkurotta. Ja brittirotat eivät kuulu yhteen irkkurottien kanssa.
