Nimi: Rakastan sinua, ystäväni…
Kirjoittaja: Enkeliprinsessa
Beta: H.P Luvcraft
Genre: oneshot, fluffy
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: En omista Harry Pottereista tuttuja hahmoja ja paikkoja tai muuta minkä tunnistat. Kaikki mitä et tunnista, kuuluu minulle.
Muuta: Sijoittuu Kelmien kuudenteen vuoteen.
Yhteenveto: Kyllä nuori Remus tietää, miksi kaikkien tulisi rakastaa Siriusta.
A/N: Osallistun tällä
”3 kertaa, kun…” -haasteeseen. Aiheena
3 syytä rakastaa Siriusta. (Tämä on ensimmäinen osa, sillä tein omalle foorumilleni pidemmän, joten teen sitten tänne 2 osassa. Vielä on siis tulossa jatkoa ^_^ Ja 2.osa löytyy
täältä-> (S))
Rakastan sinua, ystäväni
1. Sirius on hassuRemus katseli kuinka Sirius suunnitteli Jamesin kanssa jotain todella suurta kepposta. Poika ei voinut olla hymyilemättä, sillä tuo toinen poika kertoi niin suurella innolla keksimäänsä ideaa, heilutteli käsiään, suun käydessä kuin papupadalla. Hän ei tiennyt, milloin oli rakastunut Siriukseen, mutta tiesi, ettei koskaan voisi sitä paljastaa toiselle. Mitä Siriuskin sanoisi, jos tietäisi Remuksen rakastavan häntä enemmän kuin ystävää? Muista puhumattakaan. Remus keskittyi katselemaan Siriusta jälleen. “Katsokaa nyt, kyllä se onnistuu, kyllä minä pystyn koskettamaan kielellä nenänpäätäni.”
Näköjään Sirius oli jo vaihtanut silla aikaa puheenaihetta. Remuksen kasvoille nousi hymy, mutta hymy katosi, sillä hän häkeltyi, kun Sirius yhtäkkiä hyökkäsi hänen kimppuunsa.
“Ja katsokaa, pystyn koskettamaan kielelläni myös Remuksen nenää”, ja poika räjähti nauramaan nuolaistuaan Remuksen nenää. Remus hymyili nolona ja löi Siriusta olkavarteen niin lujaa kuin uskalsi, jonka jälkeen pyyhkäisi kaapunsa hihaan nenänsä ja yritti keskittyä ajattelemaan jotain muuta kuin sitä, mitä Sirius oli juuri tehnyt.
*
2. Sirius on ihana“Siis en oikeasti ymmärrä naisia! Me miehet olemme paljon helpompia ymmärtää. Olisi paljon helpompaa seurustella miesten kuin naisten kanssa!”
Remus katsoi Siriusta, joka asteli hänen luokseen tuhisten ja istahti Remuksen viereen nojatuolin käsinojalle, jolla poika istui Rohkelikon oleskeluhuoneen takan vieressä.
Hän kääntyi katsomaan toista ihmeissään, silmät oikein pyöreinä. Mikäs “naistenmiehellä” nyt oli? Sirius ei ollut koskaan ennen sanonut mitään tuon kaltaistakaan, joten Remus oli aivan ymmällään.
“No, Kuutamo, etkö muka itse ole huomannut? Naisille ei kelpaa mikään, mitä me miehet teemme, vaikka tekisimme kaikkemme heidän puolestaan. Mutta miehet, me kyllä arvostamme toisiamme, eikö niin Kuutamo? Sinähän arvostat minua ja tekisit kaikkesi puolestani, eikö?”
Remus tuijotti nyt suu auki hymyilevää Siriusta. Mitä ihmettä nyt oikein oli tekeillä? Hän vilkaisi ympärilleen melko tyhjässä oleskeluhuoneessa, terästi kuuloaan, mutta mikään ei viitannut siihen, että tämä olisi jokin Jamesin ja Siriuksen kepponen saada hänet tunnustamaan se tosiasia, että hän, Remus Lupin, oli rakastunut Sirius Mustaan.
Ettei hän pitänyt tytöistä… Eikä kyllä pojistakaan, vain ainoastaan Siriuksesta.
“Pöhkö, mikset sano mitään?”, Sirius tokaisi naurahtaen ja siirsi Remuksen kasvojen edestä hiussuortuvan korvan taakse, joka oli karannut sieltä, kun poika oli katsellut ympärilleen. Remus naurahti ja vastasi ympäri pyöreästi “Niin, olenhan minä huomannut ja totta kai tekisin vuoksesi mitä tahansa.”
*
3. Sirius osaa piristääRemus huokaisi. Kuinka hän voisi jatkaa tätä, kertomatta oikeita tunteitaan Siriukselle? Tosin, ei hän koskaan voisi siltikään kertoa. Hän ei halunnut pilata parhainta ystävyyssuhdettaan. Sirius, James ja Peter olivat hänen parhaimpia ystäviään ja Sirius oli tärkein ihminen hänen elämässään. Eikä Remus halunnut pilata kaikkea tunnustamalla rakastavansa Siriusta. Poika tunsi olonsa todella ahdistuneeksi, kuin häntä revittäisiin kahtia, sillä sydän sanoi toista ja järki toista.
“Hei, onko kaikki hyvin, Kuutamo? Vaikutat jotenkin surulliselta…”
Remus siirsi katseensa Siriukseen. “Kaikki on ihan hyvin.”
Poika käänsi katseensa järven pintaan ja nojasi selkänsä kiinni puuhun.
“Kuutamo…”
Remus ei vastannut. Hän halusi tunnustaa rakkautensa, muttei tahtonut pilata ystävyyssuhdetta tuon ihanan mustahiuksisen pojan kanssa.
“Pian on täysikuu, eikö? Huolehdit taas siitä, millaista siitä tulee… Niinkö, Kuutamo?”
Remus huokaisi jälleen ja käänsi surullisen katseensa Siriukseen. Tekosyy, jonka toinen tarjoili kultalautasella.
“Niin…”, hän vastasi, jolloin Sirius istahti hänen viereensä ja kiersi kätensä toisen olalle.
“Hei, sinulla on James ja Peter tukenasi, ja tietenkin minä. Kaikki menee jälleen loistavasti, mitään pahaa ei tapahdu ja vietämme vain hauskaa, eläiminä. Sinä tiedät, että sinun hyvinvointisi on minulle pääasia, sinä olet kaikkein tärkein, Kuutamo”, Sirius sanoi ja hymyili hyväntahtoisesti, rutistaen Remusta samalla hellästi.
“Kiitos, Anturajalka”, Remus kuiskasi ja nojasi päänsä toisen olkapäätä vasten.
****************************
A/N: Siinäpä se. Ensimmäinen slash ja Remus/Sirius -ficcini. Toivottavasti onnistuin mielestänne yhtä hyvin, kuin betani ajattelee ^_^
Ja tiedän, että tekstissä on monet kolmoispisteet, betani huomautti niistä jo, mutta kun en voi sille mitään. Laitan kolmoispisteet aina silloin, kun puhuja vaikuttaa sellaiselta, että meinaa jatkaa, muttei jatkakaan. Mutta yritän jatkossa olla viljelemättä niitä niin paljon.
Kuitenkin, toivottavasti voitte nauttia ficistä silti. Ja olisin todella onnellinen, jos jaksaisitte jättää kommenttia lukemisestanne.
