Nimi: Aina ja ikuisesti, jatkuihan tätä jo pitkään ennen alkuamme
Author: Minä, eli FL
Pairing: H/D , H/G
Raiting: k-11
Disclaimer: J.K Rowling omistaa kaikki hahmot ja maailman.
Summary: "Oletko tästä kaikesta varma Harry? Että me voimme nyt olla yhdessä? Aina?" kysyt ja lasket hellästi kupin käsistäni takaisin pöydälle, ja katson hetken kauniisiin, surullisiin, jäänharmaisiin mutta lämpimiin silmiisi.
"Olen." vastaan ja luon lempeän hymyn huulilleni ja kuin sanojeni painoksi nojaudun suutelemaan pehmeitä huuliasi.
A/N: Eli ajatus lähti Irinan biisistä Et huomaa, muttei ole kopioitu suoraan siitä, hieman kiertoteitse.. toivottavasti tykkäätte ^^
...
"Miksi?" sinä kysyt ja pidättelet kyyneleitäsi.
"Koska... koska minä en rakasta sinua." minä vastaan ja katson kasvojasi arvaten että pian kyyneleesi juovittavat ne.
"Ja sinäkö rakastat häntä? Vaikka hän oli ilkeä sinulle kaikki ne vuodet?" sinä kysyt katkerana, vaikka tiedätkin vastauksen.
"Niin." sanon, vaikka haluaisin kertoa että kaikki se viha oli vain kulissia, kulissi meidän rakkaudellemme.
"No hyvää loppuelämää sitten teille." sinä sanot ja kokoat laukkusi ja kaikkoonnut luotani.
Suljen silmäni ja valahdan parkettilattialle. Meidän parkettilattiallemme.
Kaikki nämä muistot tässä talossa ovat meidän muistojamme, mutta emme muistele niitä enää, koska minä en halua.
Koska minä olen rakastunut johonkuhun toiseen.
Kylven hetken näissä muistoissa, mutten voi kiduttaa itseäni näissä valheissa enää, ja päätän kaikkoontua muualle.
Ilmiinnyn suuren kartananon edustalle ja kolkutan oveen siinä olevalla hopeisella ovenkolkuttimella jossa lepää kaiverrettu käärme.
Joku avaa oven ja katsoo minua suoraan silmiin, ja huomatessaan suruni sulkee minut syleilyynsä ja vie sisälle taloonsa.
~*~
"Kerroit hänelle, eikö?" kysyt ja kaadat minulle teetä istuessamme valkoisella sohvalla vierekkäin.
"Niin." vastaan vaisusti ja nostan varovasti teekupin käteeni.
"Miten hän reagoi?"
"Voit varmaan kuvitella, hän melkein itki, ja oli katkera, vihainen." kuiskaan ja suljen taas epätoivoisena silmäni.
"Oletko tästä kaikesta varma Harry? Että me voimme nyt olla yhdessä? Aina?" kysyt ja lasket hellästi kupin käsistäni takaisin pöydälle, ja katson hetken kauniisiin, surullisiin, jäänharmaisiin mutta lämpimiin silmiisi.
"Olen." vastaan ja luon lempeän hymyn huulilleni ja kuin sanojeni painoksi nojaudun suutelemaan pehmeitä huuliasi.
Vastaat suudelmaani ja kiedot kätesi ympärilleni hellästi.
"Kiitos. Minä rakastan sinua, tiedäthän sen?" kysyt ja vastaukseksi saat nyökkäykseni.
Suutelemme uudestaan, ja äkkiä se syveneekin intohimoisemmaksi. Kuljetan käsiäni sinussa enkä tiedä minne jättää ne, mutta lopulta päätän lopettaa etsintäretkeni vyötäröllesi ja hiuksiisi.
Sinä menet pidemmälle, kaadat minut sohvalle ja jatkat suudelmaa kaulalleni avaten kauluspaitani nappeja alhaalta ylös. Kaulaltani palaat takaisin huulilleni, mutta niistä laskeudut solisluilleni, rintakehälleni, ja siellä siirryt hyväilemään nännejäni, huokaisen nautinnosta ja yritän painaa sinua alemmas.
Näitä meidän tapaamisiamme oli järjestetty jo ennenkuin jätin Ginnyn, minä saavuin kartanolle, ja siellä aloitimme muitta mutkitta leikkimme. Nyt me asumme siellä yhdessä, enkä tunne harmia siitä että erosin entisestä rakkaudestani, juuri kun meidän piti mennä naimisiinkin, sillä nyt minä olen Harry James Potter-Malfoy.
