Nimi: Save You
Kirjoittaja: Minna
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Paring: Edward/Bella
Genre: Angst, Romance, songfick
Summary: Edwardin näkökulmasta, kun Bella karkaa Alicen ja Jasperin luota Phoenixin lentokentältä pelastamaan äitiään, jonka luulee olevan Jamesin vankina.
Disclaimer: Kaikki, mitkä tunnistatte kuuluvan Stephenie Meyerille kuuluvat hänelle enkä minä saa tästä mitään rahallisia korvauksia enkä muuta. Laulun sanat kuuluvan Simple Planille
Kärsimättömyys pakotti minut nopeuttamaan askeleitani, vaikka tiesin herättäväni huomiota lähes epäinhimillisellä vauhdillani. Tähyilin väkijoukon päiden ylitse nähdäkseni sen ainoan ihmisen, jota kaipasin sydämeni pohjasta, mutta en erottanut ruskeaa hiuspehkoa tuhansien muiden seasta.
Pakotin itseni hidastamaan vauhtiani, vaikka en halunnut mitään niin paljon kuin kiertää käsivarteni hänen ympärilleen ja upottaa kasvoni hänen suloisen tuoksuisiin hiuksiinsa. Pujottauduin vielä muutaman vastaantulevan ihmisen ohitse ennen kuin näin Alicen, joka seisoi yksinään jyhkeän pylvään varjossa. Raju pettymyksen aalto pyyhkäisi ylitseni ja jätti varjoonsa hämmennyksen ja pelon, jotka olivat iskeneet vasten kasvojani kun olin tajunnut, että Bella ei seisonutkaan odottamassa minua.
“Missä Bella on?”
Alice kääntyi katsomaan minuun päin, mutta ei ehtinyt vastata, kun Jasper juoksi luoksemme ahdistunut ilme kalpeilla kasvoillaan. Jähmetyin paikoilleni, kun tajusin hänen olevan yksin. Luin vastauksen kysymättömään kysymykseeni hänen mielestään, mutta en osannut olla hänelle edes vihainen.
“Se piti sittenkin paikkansa”, Alice sanoi synkästi. “Se ei johtunut vain Jamesin päätöksistä.” Jasper nyökkäsi ja vilkaisi hermostuneena minuun.
“No mitä me odotamme?” murahdin matalasti. “Lähdetään hänen peräänsä!”
“Edward - “
“Minä en anna hänen kuolla”, sanoin ääni murtuen ja käänsin kasvoni poispäin heidän myötätuntoisista kasvoistaan. “Tämä koko sotku on minun syytäni ja hän joutui mukaan tähän vain, koska minä en pystynyt pysyttelemään erossa hänestä.”
“Edward, hän rakastaa sinua”, Alice sanoi hiljaa, mutta jähmettyi sitten äkisti. Käännyin hänen suuntaansa, kun ymmärrys levisi hitaasti hänen kasvoilleen. “Se kirje - se ei ollut hänen äidilleen, se oli Edwardille!”
Jäin odottamaan pelonsekaisin tuntein, kun Alice kumartui ottamaan mustasta nahkalaukustaan kirjekuoren ja ojensi sen minulle sanaakaan sanomatta.
Edward, minä rakastan sinua, kirje alkoi ja vahvisti Alicen arvauksen, että kirje oli tarkoitettu minulle. Silmäni kulkivat hitaasti riviltä riville, yhä uudestaan ja uudestaan. Kirje rutistui omia aikojaan nyrkkiin puristuneeseen käteeni. Se ei voinut olla totta, en halunnut uskoa sanoja, jotka Bella oli kirjoittanut vapisevalla käsialalla paperille, joka puristui aina vain pienemmäksi tärisevässä kädessäni.
“Miksi, Bella? Miksi?” voihkaisin käheällä äänellä ja vajosin lähellä olevalla penkille haudaten kasvoni käsiini.
Take a breath
I pull myself together
Just another step until I reach the door
You'll never know the way it tears me up inside to see you
Tajusin hämärästi, kuin sumun läpi, miten Alice istui viereeni ja kiersi käsivartensa hartioideni ympärille. Olisin halunnut ravistaa sen pois ja käskeä häntä jättämään minut rauhaa, mutta pysyin aloillani ja annoin hänen myötätuntoisten ajatustensa vallata mieleni.
”Mitä on tapahtunut?” kuulin Carlislen äänen äkisti suoraan edestäni ja hätkähdin rajusti kuin olisin herännyt jonkinlaisesta horroksesta. Nostin katseeni, ravistin Alicen käden hartioiltani ja nousin ylös penkiltä. En halunnut odottaa enää hetkeäkään, koska tiesin, että kohta voisi olla jo liian myöhäistä. Vilkaisin Aliceen, joka nyökkäsi pienesti ja sulki sitten silmänsä. Jäin odottamaan ja ojensin sanaakaan sanomatta rypistyneen kirjeen Carlislelle, joka katsoi meitä edelleen kysyvänä.
”Me voimme vielä ehtiä”, Alice sanoi äkisti ja rikkoi useita minuutteja kestäneen hiljaisuuden. En pitänyt sävystä, jolla hän sen sanoi, mutta se sai silti toivon syttymään sisälläni.
”Lähdetään”, sanoin tukahtuneesti ja vilkaisin vaistomaisesti Carlisleen, joka oli edelleen syventynyt kirjeeseen. Tiesin, ettei Bella ollut tarkoittanut sitä kenellekään muulle kuin minulle, mutta en halunnut kuvitellakaan, että olisin joutunut kertomaan asian ääneen, pelkkä ajatteleminenkin teki liian kipeää. Jos emme ehtisi ajoissa… pudistin päätäni ja lähdin muiden perässä juoksemaan ulos rakennuksesta niin nopeasti kuin pystyin huomiota herättämättä.
I wish that I could tell you something
To take it all away
Istuin varastetun auton pehmeällä nahkaistuimella ja tuijotin ohikiitäviä maisemia kuitenkaan näkemättä sen enempää pölyistä asfalttia kuin tienvieressä kasvavia palmujakaan. Nojasin otsaani kylmään ikkunalasiin ja yritin saada ajatukseni järjestykseen, vaikka en halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että olisi jo liian myöhäistä. Tiesin vain, etten haluaisi enää jatkaa elämääni, jos Bella kuolisi. Se oli ollut minulle selvää alusta asti, ajatus oli pyörinyt päässäni siitä saakka, kun näin Bellan kirjeen ja tajusin, etten voisi ehkä enää pelastaa häntä. En löytänyt syytä, miksi haluaisin enää olla olemassa jos en voisi olla Bellan luona. Mitä tarkoitusta minun elämälläni olisi enää sen jälkeen?
Sometimes I wish I could save you
And there are so many things that I want you to know
I won't give up till it's over
If it takes you forever I want you to know
Verta oli kaikkialla, haistoin sen selvästi ja sen suolainen tuoksu jännitti itsehillintäni äärimmilleen, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Rinnastani kohosi raivostunut murina, kun juoksin lasinsirujen peittämän salin poikki ja nykäisin verenhimoisen vampyyrin pois Bellan kimpusta. Jouduin pidättämään hengitystäni, kun polvistuin Bellan liikkumattoman ruumiin viereen ja tartuin hänen käteensä. Se oli jääkylmä.
”Voi ei, Bella, ei!” huudahdin hädissäni ja painoin vapisevat huuleni hänen kädelleen. Kuulin taistelun äänet kuin jostain kaukaa ja erotin hämärästi kuinka Jasper ja Emmett taistelivat ärisevää Jamesia vastaan. Käteni vapisi Bellan kädessä ja hengitin katkonaisesti, kun katsoin hänen ilmeettömiä kasvojaan. ”Bella, kiltti! Bella, kuuntele, ole kiltti, Bella!”
When I hear your voice
Its drowning into whispers
You're just skin and bones
There's nothing left to take
No matter what I do
I can't make you feel better
If only I could find the answer
To help me understand
”Carlisle!” huusin taistelin melskeen yli ahdistuneena ja käänsin kasvoni takaisin Bellaan. Puristin hänen kylmän kätensä rintaani vasten, mutta hän ei reagoinut kosketukseeni, ei vastannut ääneeni. Pelkäsin enemmän kuin koskaan, että olimme sittenkin tulleet liian myöhään. En kestänyt ajatusta, että menettäisin hänet. Ajatus teki liian kipeää, tuska viilsi syvällä rinnassani ja epätoivoinen huuto tukahtui huulilleni.
”Bella, Bella, voi ei, ei, ei!” nyyhkytin kuivaa itkua ja hengitykseni kulki katkonaisesti, kun yritin epätoivoisesti saada yhteyttä Bellaan. Taistelun äänet tuntuivat hiljentyneen ympärilläni, mutta en halunnut kääntyä katsomaan, mitä oli tapahtunut. Samassa Carlisle oli vierelläni ja kumartui Bellan ylle tutkiakseen häntä. Väistyin hänen tieltään, mutta en irrottanut otettani Bellan kädestä. Tunsin äkisti, kuinka hänen sormensa puristuivat käteni ympärille. Bellan huulilta karkasi huuto, joka sai minut hätkähtämään rajusti.
”Bella!”
If you fall, stumble down
I'll pick you up of the ground
If you lose faith in you
I'll give you strength to pull through
Tell me you won't give up
cause I'll be waiting if you fall
You know I'll be there for you
Helpotuksen tunne tulvahti sisälleni, kun hän avasi silmänsä ja syvä huokaus karkasi huuliltani. Tiesin, että vielä ei ollut ilon aika, mutta tunsin silti helpotusta, kun näin viimein hänen kauniit silmänsä, joita olin kaivannut enemmän kuin mitään. Muutama päivä, jotka olin joutunut olemaan hänestä erossa olivat tuntuneet ikuisuudelta, mutta nyt olin taas hänen luonaan. Ilo haihtui silmän räpäyksessä, kun kuulin sydäntä raastavan tuskan huudon, joka kohosi Bellan huulilta. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti sanoilla, joita hän toisti tuskissaan, ennen Carlisle kohotti kasvonsa minua kohti järkyttyneen näköisenä. Kaikki tyyneys oli kadonnut hänestä, kun hän sanoi sen, mikä sai raivon huudon tukahtumaan huulilleni.
”James puri häntä.”
If only I could find the answer
To take it all away
Kohotin epävarmana Bellan kättä, jossa oli puolikuun muotoinen haava. Viha Jamesia kohtaan tärisytti minua, mutta pakottauduin pysymään tyynenä. Tiesin, mitä minun pitäisi tehdä, mutta en tiennyt pystyisinkö siihen. Kamppailin itseäni vastaan ja painoi huuleni kohtaan, missä Jamesin hampaat olivat vain hetki sitten rikkoneet täydellisen sileän ihon. Veri tunkeutui suuhuni lähes polttavana, valui alas kurkustani ja sen maku sai minut hetkeksi unohtamaan kaiken muun. Olin torjunut houkutuksen niin pitkään, etten ollut enää varma pystyisinkö lopettamaan. Kauhu valtasi minut, kun yritin hillitä omaa verenhimoani ja tajusin hämärästi, että yritin pelastaa Bellaa omalta itseltäni. En halunnut myöntää itselleni, että Bella voisi kuolla minun omien käsieni kautta, en halunnut ajatella sitä mahdollisuutta, että tappaisin hänet itse kaiken sen jälkeen, mitä olimme tehneet suojellaksemme häntä niiden muutaman päivän aikana. Ei, hoin mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan, ei, Bella, anna anteeksi.
I wish I could save you
I want you to know
I wish I could save you
Irrotin otteeni Bellan kädestä ja haukoin henkeä kuin olisin noussut veden pintaan pitkän sukelluksen jälkeen. Kuulin Bellan äänen ja helpotuksen huokaus karkasi huuliltani.
”Edward, pysy siinä, älä mene…”
”Minä pysyn tässä”, vastasin hiljaa ja puristin häntä hellästi kädestä. En voinut estää voitonriemua kuultamasta äänestäni. Olin pystynyt lopettamaan, vaikka se oli tuntunut lähes mahdottomalta.
”Saitko kaiken pois?” Carlisle kysyi vierestäni ja jouduin nielaisemaan, että sain ääneni pysymään tasaisena.
”Hän verensä maistuu puhtaalta. Siinä maistuu jo morfiini”, sanoin hiljaa kääntämättä katsettani Bellan kasvoista. Kasvoista, joita olin niin kipeästi kaivannut ja joista en enää pystyisi luopumaan.
”Kiitos, Edward.”
”Rakastan sinua.”